Energiasysteemit ja 2000 m:n strategia, henkinen surffilauta

Kirjoitin viimeksi: Laktaattitsunami vyöryy päälle.  On vain jaksettava soutaa anaerobisella tasolla, vaikka lihakset ja keuhkot huutavat tuskaa ja sydän hakkaa ulos rinnasta.  2000 metrin soudussa suurin haaste on pysyä henkisellä surffilaudalla ja aallon harjalla.

Mikä se henkinen surffilauta on? Sitä jäin miettimään. Surffilaudassa on runko, jonka päällä tasapainoillaan, vaikka erilaiset energia-aallot pyrkivät surffaajaa horjuttamaan.

Lueskelin jo viime vuonna erinäisiä strategioita eli kauhukertomuksia siitä, miten 2000 m:n soutu etenee ja miten se kannattaa soutaa. Tällä kertaa mieleen jäi mylläämään erityisesti kaksinkertaisen olympiamitalistin Erin Cafaron kirjoitus siitä, miten hän jakaa 2000 m:n neljään eri vaiheeseen.

Yritin rakentaa Erinin kirjoituksesta  mielikuvaa, mutta ei se oikein onnistunut. Jotenkin neljä tasapaksua 500 m:n blokkia ei ainakaan minulla vain toimi mielikuvana. Surffailin ympäriinsä ja päädyin trackstarusa.com -sivustolle lukemaan artikkelin How to run the 400 m. Siinä kiinnitettiin huomiota erityisesti ihmiskehon eri energiasysteemeihin ja siihen, kuinka lähdön jälkeisessä 5-10 sekunnissa on tärkeää maksimoida ATP-PC-energialähteen lyhyt energiapurske. Päädyin kertaamaan tietoja ihmiskehon energialähteistä artikkelista: Understanding Energy Systems: ATP-PC, Glycolytic, and Oxidative. Oh my!  (breakingmuscle.com).

Törmäsin mm. tällä sivulla diagrammiin, joka on alunperin teoksesta: DAVIS, B. et al. (2000) Physical Education and the Study of Sport. UK: Harcourt Publishers Ltd.

Käynnistin Excelin ja naputtelin sinne numeroita. Sain aikaiseksi samankaltaisen diagrammin ja siinä samalla syntyi strategia 2000 m:n soutuun.

Se jakaantuu neljään vaiheeseen, mutta ei selkeisiin 500 m:n blokkeihin. Suunnitelmani perustuu siihen, mitä energialähteitä on käytössä   2000 m:n soudun aikana.

Se menee näin:

1. TURBO BOOST (noin 8 sekuntia, ensimmäiset n. 70 metriä) Asettaudun Concept 2 -sisäsoutimeen. Kytken henkisesti Sport-toiminteen päälle Saabin hävittäjälentokonemaisen ohjaamon vaihdekepistä.  Kuvittelen sen murskaavan tehon, mikä lähtee mustan Saab 9-5 -henkilöauton turbosta. Se ei ole mikä tahansa Garret, se on upgreidattu Mitsubishi TD-04, custom ECU:lla. Ensimmäiset 8 sekuntia, noin 6-10 vetoa pumppaan ATP-PC-energiavarastoni ja adrenaliinini sisäsoutimen siipirattaaseen. Se vinkuu kiimaista ulvontaa kuin tuulimylly pyörremyrskyssä. Nopeusmittarissa pyörii jopa 1:2x / 500m lukemia.
2. FLEXI-FUEL  (noin 50 sekuntia, metrit 100-400 m) henkinen Saabini kykenee hyödyntämään turbon lisäksi anaerobista ja aerobista energiaa. "Anaerobisessa energiantuotossa glukoosista glykolyysissä syntynyt pyruvaatti pelkistetään laktaatiksi maitohappofermentaatiossa" (solunetti) "Suurin osa aerobisissa olosuheissa saatavasta energiasta saadaan oksidatiivisessa fosforylaatiossa" (solunetti). FLEXI-FUEL-vaiheessa ATP-PC-energia on ehtynyt, alan tykittää eteenpäin maitohappofermentaation voimin. Samanaikaisesti oksidatiivinen energiatuotanto käynnistyy. FLEXI FUEL-vaiheen lopuksi etenen lähes pelkästään aerobisen koneen varassa. Lopuksi vauhti asettuu lukemaan 1:38.
3. CRUISE (n. 5 minuuttia, metrit 400-1600) klikkaan aivoissani cruise controllin päälle. 1:38. Pidän nykyisen vauhdin. En laske vauhtia, vaikka edellä menevän perä tulisi vastaan.
4. PUSH IT TO THE LIMIT (viimeiset 400 metriä) tiedemiesten mukaan jäljellä on vain aerobinen energiatuotanto. Tietämättömät tylsiköt! Viimeisten 400 metrin aikana tutustutaan alkukantaiseen apinavoimaan.

Tätä mielikuvaa  vahvistan päässäni lauantaihin klo 12:15 asti. Push it to the limit.

Rento loppuliuku FIRC 2015:een

FIRC 2015, sisäsoudun SM 2000m on tulevana lauantaina.

Reilu viikko olin sitä mieltä että takana on ollut huono treeniviikko.

Takana oli  kolme nousujohteista viikkoa.   Kun en  itse osannut muuten levätä, vaan yritin repiä liikaa, teki mieli vallankaappauksen ja laittoi jarrut päälle. Hyvä niin.

Joulukuussa ja tammikuun alussa kävin paljon punttisalilla. Sain silti tammikuussa kasaan  260  hyvää soutukilometriä. Olen soutanut viikottain 500m testisoudun, sekin on motivoiva.

Silti tulevana viikonloppuna pitää tapahtua megaluokan ihme, että pääsisin vielä lähellekään Operaatiojohdon asettamaa tavoitetta: viiden prosentin sisään ikäluokan SM-tuloksesta ja aikaan 06:21,00. Itseasiassa tiedän jo etukäteen, että viimevuoden 06:44,4 tuloskin on kovaa valuuttaa. Jotenkin onnistuin silloin runttaamaan koko matkan apinan raivolla ja anaerobisilla sykkeillä.

Viiden prosentin tavoitteeseen yritän iskeä tosissani maaliskuussa 500m ja 10km matkoilla, ja huhtikuun lopussa maratonilla. Siksi olen yrittänyt rakentaa voimapohjaa  ja aloitin sen takia soudut turhan myöhään 2000m ajatellen.

Mutta megaluokan ihmehän se on jo elämä itsessään!

Viimeisen viikon ihmeen ainekset ovat uni, lepo ja rentoutuminen.

Olen nukkunut viime aikoina kuin pieni porsas (kuva Beddit-unimittarista). Uni on tullut parin minuutin sisällä nukkumaan menosta. Aamulla olen herännyt levänneenä. Omegawave on näyttänyt jo useamman päivän EXCELLENT lukemia, ja Anaerobic readiness lukema nousee päivä päivältä. Samaten Checkmylevel kertoo että lihakset ja hermosto palautuvat nopeasti.

Olen ollut luontaistuotehörhöilyä kohtaan aiemmin ennakkoluuloinen. Mutta onnistuneet kokemukset punajuurimehun kanssa ja vuosien tutkimustietokantalueskelut ovat vinksauttaneet tuota ajatusmaailmaa.

Sain Vogelilta Strath-nimistä yrttihiivavalmistetta, johon olin törmännyt muutamissa tutkimuksissa. Tutkimusten mukaan se lisää vastustuskykyä, parantaa suorituskykyä  (fyysinen ja psyykkinen suorituskyky, väsymys jne.), parantaa keskittymiskykyä, auttaa ravintoaineiden imeytymistä ja lisää virkeyttä.

Pullo jäi lojumaan jääkaappiin, kunnes 8.1 katsoin YLE Tiededokumentin Suolisto toiset aivomme. (dokumentti YLE Areenassa).

Olen nappaillut Strathia pullonsuusta siitä asti joka aamu.

Lisäksi olen syönyt magnesiumia tehostetusti nyt kuukauden. Suonenvedot ovat loppuneet ja uni parantunut.

Eikä siinä vielä kaikki rentoutumisen aseet.

Olen lukenut tänä vuonna joka ilta Seppo Jokisen dekkareita sen sijaan että olisin surffaillut internetissä tai muuten vain näpertänyt tietokonetta.

Tähän mennessä lukemani:
Koskinen ja siimamies. Hämeenlinna: Karisto, 1996.
Koskinen ja raadonsyöjä. Hämeenlinna: Karisto, 1997.
Koskinen ja pudotuspeli. Hämeenlinna: Karisto, 1998.
Koskinen ja taikashow. Hämeenlinna: Karisto, 1999.
Koskinen ja kreikkalainen kolmio. Hämeenlinna: Karisto, 2000.
Hukan enkelit. Hämeenlinna: Karisto, 2001
Piripolkka. Hämeenlinna: Karisto, 2002.
Vilpittömässä mielessä. Hämeenlinna: Karisto, 2003.
Suurta pahaa. Hämeenlinna: Karisto, 2004.
Sana sanaa vastaan. Hämeenlinna: Karisto, 2005.

Komisario Koskinen on hieno mies!

Laktaattitsunami vyöryy päälle.  On vain jaksettava soutaa anaerobisella tasolla, vaikka lihakset ja keuhkot huutavat tuskaa ja sydän hakkaa ulos rinnasta.  2000 metrin soudussa suurin haaste on pysyä henkisellä surffilaudalla ja aallon harjalla.

Tule ihme, olen valmis!

Onko ameeballa aina hyvä pössis

Minun on täydennettävä hieman eilistä blogikirjoitustani. Valehtelin siinä lopuksi lyhyesti ja ytimekkäästi että treenit on sujuneet hyvin.  En halunnut kertoa totuuttakaan, enkä kiroilla.

Miksi en.

Todellisuudessa minulla on ollut liikunnan suhteen mielenkiinto hukassa viikon verran. Olen kyllä jokusen kerran jotain tehnyt, mutta ne teot ovat tuntuneet vastenmieliseltä eikä palkintona ole liikunnan jälkeen normaali ilahtunut pössis vaan mielenkiinnon lisämenetys.  Tämmöinen yllättävä mielenkiinnon katoaminen kehittää pikkuhiljaa keskitason vitutuksen.

Mittarien Omegawaven ja Checkmylevelin mukaan olen muuten  hirveen hienossa vedossa. Tottakai, kun on ollut kevyt viikko. Mutta napan puutetta ne ei mittaa.  Nuo mittarit toimivat siis enemmän sinänsä tarpeellisena jarruna yli-innokkaalle treenaajalle, mutta sitä niistä ei näe että nappaako vai ei.

Ei tällaiset mielialavaihtelut ole minulle mitenkään poikkeuksellisia. Itseasiassa, olen aina ollut tuulilla seilaava. Rutiinihommat hoituu aina, mutta joskus purje vetää ylös ja eteenpäin.  Silloin pystyn helposti enempään kuin kuvittelinkaan,  sitten taas joskus mielen purje kiskoo alas ja sivulle niin että on täysi työ pitää purtilo kurssissa.

Minulle käy luokkaa keskimäärin vähintään kerran kuussa niin, että en ollenkaan ymmärrä mitä helvetin järkeä näissä minun tai kenenkään muunkaan kouhkauksissa on.  Yhtään missään.

Wikipedia: Ameeba

Siinä se juuri onkin, jos siitä järkeä etsii, varsinkaan liikunnasta, niin eihän siitä mitään tule. Se kai se ihmisen suurin sudenkuoppa onkin. Liiallinen järkeistäminen.  Yhtä ja samaa biomassaa tässä vaan ollaan.

Onko yksisoluisella ameeballa aina hyvä pössis? Vai onko silläkin aina joskus nappa hukassa.

Ameebat liikkuvat muodostamalla solukalvostaan ulkonevia väliaikaisia valejalkoja. Valejalkojen takia ne näyttävät liikkuessaan jatkuvasti muuttavan muotoaan.

No mutta perkele. Kova jätkä.

Koitan minäkin ottaa esimerkkiä, ja suoriutua huomenna yhteistreeneihin. Kasvatan siitä väliaikaisen valejalan. Sillä lailla liike jatkuu.

Lataan merkkejä.

Tässä on huomaamatta kulunut kohta pari viikkoa, ilman että tänne blogiin on tullut kirjoiteltua mitään. Todennäköisesti sama touhu jatkuu ainakin kuun loppuun ja 2000m sisäsoutukisaan asti.

Olen nimittäin keksinyt tekstin ulostamista kiinnostavampaa puuhaa:  lukemisen. Aloin vuodenvaihteessa lukea Seppo Jokisen rikosromaaneja, ja tänään korkkaan  kuudennen: Hukan enkelit. Aika-ajoin kehotan vaimoani kutsumaan itseäni Komisario Koskiseksi. Ainut mikä tässä jännittää on se, että kahden kirjan päästä ollaan jo vuodessa 2003, silloin poliisiautotkaan eivät enää olleet Saabeja. Hankala ajatus.

Varmaankin, jahka olen ladannut sisälleni riittävän monta kirjainta, ne alkavat tursuta toisesta päästä ulos.

Treenit sujuvat hyvin. Sunnuntaina osallistun Keravan Urheilijoiden soututreeneihin. Edustan myös tulevissa sisäsoudun SM-cupin kisoissa KeU:n Soutua. Rajusti.

Operaatio: Ergomyrsky

Subject: Operaatio Ergomyrsky  | From: Operaatiokeskus  | To: Läskimaija   | Sun Jan  4 2015 18:59

Sinun tehtäväsi Läskimaija, mikäli päätät ottaa sen vastaan, on osallistua sisäsoudun SM-cupin kaikkiin neljään osakilpailuun sarjassa Miehet 40+ avoin. Soudat jokaisessa kilpailussa ajan, joka ylittää ikäsarjasi voimassaolevan  SE-tuloksen enintään 0-5 prosentilla.  Tämä on Operaatio: Ergomyrsky.

Jotain tällaista olin aavistellutkin. Edellinen virallinen tehtäväni, Operaatio: Kotkanpesä, julkistettiin joulukuun 5. 2013. Luovutin sen loppuraportin kesäkuussa 2014. Siitä asti Operaatiokeskus oli ylläpitänyt vaivaannuttavaa hiljaisuutta. Täytin loppuvuoden sekalaisilla puuhilla, ultrajuoksentelin ja tutustuin teknologia- ja tuotekehitysosaston uusimpiin innovaatioihin (lue niistä stressi, askel, verensokeri, lihakset). Marraskuussa sain vihiä, että jotain, jossa tarvitaan lihaksia, on tulossa.  Aloin käydä vimmatusti salilla.

Operaatiokeskuksen asettamat tavoitteet tuntuivat  mahdottomilta:  voisinko päästä viiden prosentin sisään voimassa olevista M40+ Suomen ennätyksistä.

Mahdotonta, ajattelin.  Ergomaraton kyllä sujui viime vuonna yllättävän hyvin. Lyhyitä, hurjaa maksimitehoa, laktaatin ja kivun sietoa vaativia vetoja en kuitenkaan ole juuri kokeillut. 500 m, 2000 m, 10 km ja maraton asettavat jokainen aivan omat vaatimuksensa. Sen huomasin jo viime vuonna, kun hetken mielijohteesta osallistuin maratonin lisäksi 2000 m soutuun.

Päätin tarttua haasteeseen. Operaatiojohdon ajatukset tuntuvat usein ensin hölmöiltä ja mahdottomilta. Niin ne tuntuivat nytkin, mutta sitten tajusin: Jedi Mindtricks. Tämä Operaatio on sitä parhaimmillaan.

• 31.1.  Finnish Open, 2km, Helsinki
• 14.3.  SM-500m, Imatra
• 15.3.  SM-10km, Imatra
• 25.-26.4.  Finnish Open, Maraton, Kerava 

Operaatio: Ergomyrsky on käynnissä.

Vuosi 2014: Jedi Mindtricks

Vuosi 2014 oli hyvä opettaja.

Juoksin, pyöräilin, uin  ja soudin enemmän ja kovempaa kuin koskaan ennen. Uutena asiana opin käymään kuntosalilla ja nauttimaan siitä. Loppuvuotta kohden olen löytänyt itseni usein rautaa pumppaamasta.

Erityisen iloinen olen mm. huhtikuun lopun ergomaratonista ja lokakuisesta Vantaan maratonista. Aika 3:39:13 murskasi lopullisesti nekin mielen muurit, jotka eivät olleet hajonneet vielä syyskuun Cooperissa.

Kaikilla mittareilla keho pomppasi pitkän loikan eteenpäin. Mutta lopulta tulokset ovat epäolennaisia.

Tärkein oppimani asia on se, että lihakset, keuhkot ja sydän ovat ilman mieltä vain tahdoton solumassa.

Sillä, missä kunnossa olet, ei ole yhtään mitään väliä jos mieli on voimaton. Viimeksi noin viikko sitten olin maalannut mieleeni mätäpaiseen. Siinä Darth Vader puhui.  Dark side on vahva, mutta hyvä mieli on vielä vahvempi voima.

Pussista vedetty vuosi 2015-ennuste.

Sain viime vuonna paljon aikaan siksi, että Operaatio: Kotkanpesä Yodan johdolla antoi mielelle voimaa. En jaksa heilua, jos tavoitetta ei ole.

Minulla pitää olla kirkas haave ja mielikuva siitä, mitä haluan tavoittaa. Sillä, saavutanko tavoitteeni, ei ole mitään väliä. Ilman unelmia, haaveita ja tavoitteita olen voimaton solumassa.

Mielikuvitus on nyt vähintään yhtä tärkeä kuin lapsena. Tänä vuonna aion uneksia paljon.