Operaatio Smör: ensimmäinen viikko

Operaatio: Smör on käynnissä.

Tulevien kuukausien aikana sukellan muistoihin siitä, miltä tuntui olla entinen minä. Lisään päälleni 2 kg erissä painoa kunnes lopulta kannan 120 kpl voipakettia vastaavan kuorman. Silloin juoksu tuskin enää onnistuu,  mutta selviänkö edes jokailtaisesta 5 km:n koiranulkoilutuslenkistä kävellen?

Ensimmäiset kaksi päivää kannoin vain Camelbakin juomareppua. Sen säiliöön mahtuu 3 litraa vettä, ja sivutaskuihin vielä hieman muuta painoa.

Kun Camelbakin kapasiteetti loppui, vaihdoin selkään Varustelekasta hankkimani Mil-Tec Assault Packin. Sinne mahtuu esimerkiksi  6 * 1.5 litran juomapulloa.

Seuraavaksi siirryin yhdistelmään Camelbak edessä, ja Assault Pack takana. Tällä tavalla pääsen noin 14 kiloon. En tiedä mitä sitten teen, kai pitäisi hommata oikeat painoliivit vammojen välttämiseksi.

Eilen, 14 kilometrin lenkillä 10 kg lisäpainon kanssa keskinopeuteni oli  5:57 /km. Samalla efortilla ilman lisäpainoja olisin juossut noin 45 sekuntia kovempaa kilometritahtia. Ylämäissä piti jo tosissaan punnertaa.

Jo nyt yksi asia on selvä:

ylipainoinen ihminen joka painostaan huolimatta  jaksaa hoitaa päivittäiset askareensa on itseasiassa kovassa kunnossa.

Jännällä tavalla, vaikka tällä varustuksella juoksennellessa ei voi olla tuntematta itseään idiootiksi, minusta tuntuu että kerrankin teen jotain jossa on ideaa.

Paluu menneisyyteen: Operaatio Smör

60kg = 120 voipakettia.

Nyt alkavan projektin  alkusysäyksenä toimi Ismon  Facebookissa  esittämä kysymys:

"... SUURKIITOS 'Maijalle', satakuuskyt kiloinen ukko on alkanu hivuttautua lenkkipolulle, askel kerrallaan. Jos joskus ehdit avata niitä alku-ajan tunnelmia (jos ne muistissa on),olisin entistä kiitollisempi."

Painan nyt noin 60 kiloa vähemmän kuin marraskuussa 2009. 

Tulevien kuukausien aikana sukellan muistoihin siitä, miltä tuntui olla entinen minä. Lisään päälleni 2 kg erissä painoa kunnes lopulta kannan 120 kpl voipakettia vastaavan kuorman. Silloin juoksu tuskin enää onnistuu,  mutta selviänkö edes jokailtaisesta 5 km:n koiranulkoilutuslenkistä kävellen?

  Uskon, että raskas taakka selässä kulkiessa pääsen noihin alkuajan tunnelmiin. Kirjoitan niistä projektin edetessä.

Käytännöllisyyssyistä en kuitenkaan kanniskele mukanani voipaketteja. Lisään painoa mukanani kantamaani reppuun ja painoliiveihin. Pidän tarvittavan määrän lepopäiviä, että kroppa pysyisi mukana painonlisäyksessä. Projektin tavoite ei ole itseni rikkominen.

Nyt lähden ensimmäisellä lisäpainotetulle lenkille. Ainakin tänään vielä juoksen.

Kiitos

Kevään ja kesän aikana tapahtui jotain, johon en aiemmin uskonut.

Kolme vuotta, 2009-2012.

Aloitin vuoden 2009 lopulla muutoksen. Tuolloin  painoni saavutti 155 kiloa ja tuntui siltä, että olen fyysisesti repeämässä liitoksistani. Vihasin jaksamattomuutani ja itseäni. Heitin ankkurin Mayojen maailmanlopun päivään 21.12.2012. Se oli kaukana, mutta silti riittävän lähellä. Kolmessa vuodessa tapahtui paljon.

Maailmanlopun räjähdysvoima sysäsi eteenpäin. Vuotta myöhemmin olimme Jasonin kanssa Skotlannin nummilla 85 km:n ultrajuoksulla (HOKA Highland Fling) ja pian toista ja kolmatta kertaa täysmatkan triathlonilla Nastolassa. Vuoden 2014 Operaatio: Kotkanpesä  ja sen sivujuonne Hopeasiipi olivat viimeiset intohimoiset projektini.

Vuoden 2014-2015 vaihteessa törmäsin meteoriittikenttään. Kaikki tuntui kikkailulta ja väkisin punnertamiselta.  Edessä oli täysstoppi.

Tuntui siltä, että liikuntani pelisäännöissä, fysiikan laeissa, on jonkin asian muututtava, että syntyy uusi mielenkiinto. Mutta kun on ajautunut virrattomana virran vietäväksi, on räpiköiminen hankalaa. Koin olevani umpikujassa.

Sitten tapahtui jotain.

111 päivää

Painoni putosi kevään  huippulukemasta 122 kilosta nykyiseen noin 97 kiloon. Juoksin ennätysmaratonini, vaikka olin ennen kesäkuuta käynyt vain parilla tuskaisella juoksulenkillä.

Miten se on mahdollista?  Siksi, että seuraavista syistä uskoin siihen:

Kiitos vaimolleni

Olin aiemmin siinä käsityksessä, että nopea painonpudotus ei oikeastaan edes ole mahdollista. Ei ainakaan ilman, että ihminen samalla muuttuu vihaiseksi, ärtyneeksi ja voimattomaksi.  Vaimoni on todistanut minulle toisin.

Hän aloitti oman mullistuksensa viime vuoden lopulla, ja on tiputtanut uskomattoman määrän kiloja. Samanaikaisesti hän on takonut itsensä mm. sellaiseen vesijumppakuntoon, että niitä moovseja ei  ironman-pohjalla tehdä samalla rytmillä. Eikä siinä vielä mitään. Lisäksi hän on ollut iloinen, reipas ja aikaansaapa. Tämä mullisti täysin käsitykseni dieeteistä.

On  vaimoni projektin ansiota, että tajusin että  rivakka painonpudotus muuttaa fysiikan lait. Olen mm. tehnyt kaikki täysmatkani yli 110 kilon painoisena, uudella painollani se on ihan eri laji.

Kiitos Vogelille ja Veli-Pekka Valkoselle

10pv punajuurimehut ennen Vantaan maratonia

Tapasin viime vuoden lopulla A.Vogel Suomen Eija Närhen ja Pirjo Rantasen kerrottuani ensin heille punajuurimehuaddiktiostani ja siitä, kuinka se on taikajuomani.  Pian tuon tapaamisen jälkeen ylikuntokuplani puhkesi täyteen kukkaan ja tultiin  kevään täysstoppiin.  Minulle oli kuitenkin Vogelin tapaamisesta jäänyt mieleen nimi Veli-Pekka Valkonen.

Lääkärivastaanoton lisäksi Veli-Pekka tekee tutkimustyötä, toimii yhteistyössä Suomen urheiluliiton kanssa ja on suosittu luennoitsija Suomessa. Veli-Pekka on myös laajamittaisesti perehtynyt ravintoon ja terveelliseen syömiseen, niin huippu-urheilijoiden kuin tavallisten kuntoilijoidenkin kohdalla. // www.fysiosporttis.fi

Yksi tapaaminen Veli-Pekan kanssa riitti siihen, että päähän rakentui selkeä mielikuva, mitä reilun kolmen kuukauden projektilla voisi saavuttaa ja miten se vaikuttaisi. Kirjoitin suunnitelman tällaisen reseptin muotoon. En tiedä ohjasivatko asetetut tavoitteet tekemistä vai olivatko ne vain niin hyvät, mutta paino osui tismalleen siihen maaliin, mikä Veli-Pekan kanssa suunniteltiin.

Kesän ja syksyn mittaan on tapahtunut siis aikamoinen asennemuutos ravinnon merkitystä kohtaan.  Osansa siihen oli vielä Suoliston salaisuus -kirjan lukemisella. Sillä on valtava vaikutus mitä suuhunsa laittaa, eikä pelkästään painoon vaan myös terveyteen, vastustuskykyyn ja mielialaan. Yhdessä oikeanlaisen liikunnan kanssa ne ovat paras lääke, jos joskus on tämän kirjoituksen noidankehässä.

Olen nyt siis vajaat 60 kg kevyempi kuin marraskuussa 2009. Olen ajatellut että seuraavat projektini liittyvät vanhaan painooni ja menneisyyteeni.

Catch up with Runteq's Zoi Run

// Find the original Finnish version here.

Finnish Runteq Ltd  is ready to produce the first batch of  Zoi^®-running sensors. 

I have had the privilige to test and use one of the seven  Zoi^®-product samples. In this blogpost  I will tell everything I know about the Zoi-sensor and the Zoi Run mobile app.   
 
At first, I thought this blogpost would be a comparison to Garmin's HRM-RUN heart rate monitor belt, which is equipped with an accelometer to provide some running metrics. When I tell about Zoi to people, some respond: "Garmin measures my running technique, too. Why should I buy Zoi?"

Right to the point. I too use Garmin Fenix 3, and a HRM-RUN sensor.  And it does use its simple accelelometer to measure cadence, vertical oscillation and the ground contact time.
  

What does a HRM-RUN make you understand?

The thing is: data represented as plain numbers and a plot diagram is useless. The diagram might suit as decoration for a blogpost into which I wanted to add a technical final touch but not much else. It does not make me understand anything about my running.

So,  HRM-RUN has been really useful to me.

It made me understand,  that there is a need for a product and company, which specializes in measuring running technique and especially in making the results understandable and telling you what to do to run better.

Zoi on HRM-RUN belt. Image credit: Miguel Discart (CC BY-SA 2.0)
(Photoshopped in the fear of hairy manboobs)

Such a company and product will make people run faster, further, with less injuries and with more fun.

  Zoi^® is your personal running coach, telling you how to enjoy running more.  

The purpose of Zoi is not to measure. Instead, it needs to point out clearly what you should do based on the results. The success of Runteq's product  depends on this.
 
Already now, in an early Beta-phase, the Zoi Run mobile apps tells me much more than a million dots in a HRM-RUN graph.  

Instead of a million dots it tells me simply, that I should brake less and increase cadence.  Also, the app tells me what to do to fix this.

(In the images stance measurements are empty, I have used only a chest-sensor).


Later on, it will also feature an audio coach, and things to motivate and enhance your training. The application is currently in the Apple appstore's approval process. The early development has been done for iPhone. Android-version is naturally coming out as well. (YouTube-screen capture of the app in action)
 
For the runner, being able to understand and utilize the measured data is crucial. That is only possible if the sensors provide the application with accurate and adequate data for the analysis.

I said that the app is still in early beta. But the sensor is stable and ready. During the last weeks, it has proven to be very reliable. It wakes up from deep sleep automatically, connects with the mobile seamlessly and  without hassle, does the job and goes back to sleep when the movements end. This thing is ready for production.

• Zoi-sensor is fast and accurate. For example, in addition to the data provided by HRM-RUN,  Zoi-sensor's capabilities make it possible to accurately measure braking and impact forces.
• The foot sensor provides a completely new set of data compared to chest-sensor-only approach.
• Broader and more accurate set of data makes it possible to provide new estimates, on for example running economics and injury risk
• Zoi-sensor is programmable. The same sensor can be made to measure new aspects of running, or even completely new sports.
• Zoi-sensor contains an internal memory. Should you just want to collect data of your marathon, you can do this without carrying the mobile with you. Sync the data later.

Finally. Runteq has specialized in analyzing running kinematics since 2012.  Their Runteq Runlab Coach, aimed fo the professional market,  was used by coaches, personal trainers etc. already in 2013. They are experienced pioneers in this business and now bringing this to recreational runners. (A peek into history imagesearch: Runteq Runlab)

ps. Almost forgot to mention, you can also stop worrying about not being noticed when running in the dark. My son spotted the blinking led from 500m away :)

ps2. Update Nov 11: the Zoi Run app is now available for download at iTunes.

Kaikki salaisuuteni Runteq Zoi:sta

Tamperelainen Runteq Oy on valmis käynnistämään kehittämänsä Zoi^®-juoksuanturin tuotannon.


Lähdin itse Runteqin osakkaaksi noin vuosi sitten pienellä noin prosentin osuudella. Tuolloin käynnissä olleella osakeannilla ja TEKES-tuella rahoitettiin Zoin tuotekehitys. Jätkät teki hommansa, ja Zoi on nyt valmis tuotantoon.

Minulla on ollut etuoikeus testata ja käyttää yhtä maailman seitsemästä Zoi^®-product samplesta. Tässä kirjoituksessa kerron kaiken olennaisen, mitä tiedän Runteqin Zoi-anturista ja  Zoi  Run-kännyappsista. 
 
Alunperin ajattelin että  kirjoittaisin tämän blogikirjoitukseni teemalle, joka rakentuu vertailuun Garmin HRM-RUN sykevyöhön. Nimittäin, kun olen juoksutapahtumissa kertonut  Zoista, useat ovat sanoneet "Aijjaa Garminin-vyöhän mittaa samoja asioita. Miksi minä hommaisin tämän?"

Siinäpä se pointti juuri onkin. Minullakin on Garmin Fenix 3, ja HRM-RUN-anturi.  Ja kyllä, se mittaa juoksusta yksinkertaisella kiihtyvyysanturilla asioita: rytmiä, pystysuuntaista liikettä ja maakosketuksen kestoa.  

Mitä Garmin HRM-RUN kertoo sinulle?

Noista tiedoista ei vain ole pelkkinä numeroina  mitään hyötyä. Parhaimmillaankin ne ovat kivoja, monimutkaisen näköisiä käppyröitä, kenties sopivia täytteeksi blogikirjoitukseen, johon haluaa lyödä teknisen vivahteen.

On HRM-Runista siis ollut hyötyä.

Se ansiosta ymmärsin, että maailmassa on tilaus tuotteelle ja yritykselle, joka on erikoistunut  mittamaan juoksutekniikkaa ja tulkitsemaan se ymmärrettävään muotoon.

Zoi-anturi Garmin HRM-Run-vyössä

Sellainen yritys ja tuote voisi saada ihmisen juoksemaan kovempaa, vähemmillä vammoilla ja kivuttomammin.

Henkilökohtainen juoksuvalmentaja, joka sanoo mihin keskittyä.  

Siksi Zoi.  

Zoin tehtävä EI ole mitata vaan kertoa konkreettisesti ja selväsanaisesti mitä mittaustulosten perusteella kannattaisi tehdä, että juoksu sujuu paremmin. Runteqin menestys on kiinni siitä, että se erikoistuu selkeään tulkitsemiseen. Ja se tulee tekemään sen paremmin kuin mikään muu.

Jo nyt, varhaisessa Beta-vaiheessa Zoi Run-appsi kertoo paljon  enemmän kuin miljoona pistettä HRM-RUN grafiikassa.  Tai juuri siksi, että siinä ei ole miljoonaa pistettä. Minulle sovellus kertoo yksinkertaisesti, että minun pitää jarrutella vähemmän ja nostaa askeltiheyttä. Muuten tekniikka on ihan kohtuullisesti hallussa. (Stance-osio on tyhjä, koska minulla on ollut anturi vain rinnassa). Lisäksi sovellus kertoo, mitä harjoituksia minun kannattaa tehdä juoksun parantamiseksi.


Katso tästä YouTube-video, jonka kaappasin iPhoneni näytöltä. Appsi on beta-vaiheessa ja tällä hetkellä Applen sovelluskaupan tarkistuksessa. Myöhemmin siihen on tulossa mm. audio coach  ja kaikenlaista muuta treenejä elävöittävää ja motivoivaa. Kehitystyö on tehty iPhonella. Android-versio on luonnollisesti myös tulossa.

Käyttäjän kannalta on tärkeintä, että mitatut tiedot pystyy hyödyntämään. Mutta on se anturikin tärkeä, jotta ymmärrettäväksi jalostettava tieto saadaan tuotettua.  Jos appsin voi sanoa olevan vielä beta-vaiheessa, ja siitä puuttuu vielä tulevia  ominaisuuksia, niin anturi on vakaa ja valmis. Se on reilun kuukauden käytössä osoittautunut erittäin luotettavaksi. Se on herännyt unitilasta käyttökuntoon aina havaittuaan pienen heilahduksen, yhdistynyt iPhoneen mukisematta,ja tehnyt mittaukset.

• Zoi-anturin tekniikka on nopeaa ja tarkkaa . Esim. Garmin HRM-RUNista tuttujen pomppivuuden, kontaktiajan ja askeltiheyden lisäksi Zoi-anturin tekniikka mahdollistaa mm. tiedon mittaamisen isku- ja jarrutusvoimista.
• Jalkaan sijoitettuna anturi mittaa askeltyypin ja täysin uutta tietoa verrattuna pelkkään rinta-anturiin.
• Monipuolisemman mittauksen ansiosta voidaan tuottaa arvioita mm. taloudellisuudesta ja vammariskistä
• Zoi-anturi on ohjelmoitava. Samainen anturi voidaan valjastaa aivan uusiin lajeihin ja mittaustehtäviin.
• Zoi-anturissa on sisäinen muisti. Mukana ei tarvitse kuljettaa kännykkää. Kerätyt harjoitukset voi synkata myöhemmin appsiin.

Runteq on kerännyt kokemusta juoksutekniikan anturoinnista ja analysoinnista pian neljä vuotta. Runlab Coach oli valmentajien yms. ammattilaisten käytössä jo vuonna 2013.  He ovat alan konkareita, ja nyt vuosien kokemus siirretään kuluttajatuotteeseen. (Kurkistus historiaan imagesearch: Runteq Runlab)



ps. Unohdin mainita, että Zoi:n kanssa pimeällä juostessa ei tarvitse pelätä ettei näy. Poikani näki Ledin vilkkeen 500 metrin päähän pimeässä... ledinvilke on toki... ohjelmoitava.

Juhlapäivä

www.runteq.com

Tarkkasilmäinen voi pongata Runteqin sivuilta tutun pärstän. Käypä tutustumassa muutenkin http://www.runteq.com/

Juhlapäivä tämä on siksi, että Runteqin ilmoitus (twitter)  ja viimeviikkoinen Elinluovutuspaita-juoksu konkretisoivat minulle sen, että olen liikkunut kohti alkuperäistä 2009 Mayojen maailmanlopun suunnitelmaani.

Toivoin liikkumisen toimivan porttina siihen että pääsen mukaan ja vaikuttamaan positiivisiin asioihin.

Runteqilla on joukkorahoituskierros menossa. Sillä rahoitetaan Zoi-juoksuantureiden (kauppalehti.fi) ensimmäinen tuotantoerä. Osakkaaksi pääsee minimissään 320 eurolla.

Osakemerkintä tehdään suomalaisessa invesdor.com palvelussa, tutustu tästä.

Oletan, että jatkossa minua puhutellaan muiden muassa lähikaupassa ja lasten vanhempainilloissa tittelillä Brand Ambassador.

Päivä numero 112.

Operaatio: Reconquest 111 tuli eilen päätökseen. Nyt on päivä 112. Katso juoksunumeroani. Kuin kulkulupa tulevaisuuteen.

"Vantaan maratonin aattona painan 98 kiloa nykyisten 120 kilon sijaan. Juoksen maratonin aikaan 03:29:59 ja putkahdan iloisin mielin uuteen maailmaan."

Juoksin Vantaalla maratonin aikaan 03:29:32.  Satayksitoista päivää sitten asettamani tavoite toteutui siis sekä painon että maratonin osalta.

Se teki minut onnelliseksi.

Vielä onnellisemmaksi minut teki keltainen paita. Alkuviikosta luin uutisen, jossa kerrottiin että elinluovutuskortin voi nyt tehdä sähköisesti (ks. www.elinluovutuskortti.fi). Samoin minulle selvisi että 10.10 on Euroopan elinluovutuspäivä.

Muutamien käänteiden jälkeen tilanne oli se, että yhtäkkiä meitä olikin monta keltapaitaa kertomassa tästä asiasta. Vaikka lakiin onkin elokuussa 2010 kirjattu elinluovutus oletusarvoisena, on edelleen tärkeää tuoda kantansa elinaikanaan ilmi. Jos sitä ei ole  kertonut, kysellään sitä lähiomaisilta ja ei heidän ole helppo tietää, mitä se Maija nyt tästä oli mieltä. Lataa appsi, tee kortti, kerro läheisillesi, niin homma on selkeä: KYLLÄ elinluovutukselle.

Tuntui hyvältä, että saatiin tämä porukka kokoon.  Kiitos kaikille osallistujille. Juoksutorveilusta tulee perinne.

Lue lisää Fitness Führerin blogista

Eipä siinä tehnyt mieli jarrutella keltainen paita päällä.

Tultuani maaliin minulla oli jo kiire. Jalat olivat ihan tönkkönä, ja pitäisi saada ne äkkiä kuntoon. Söin reissumiesleivän ja join kahvit  urheilutalolla. Sain kuuman vinkin oikoreitistä, jota pitkin pääsen puolitiehen vastaan hulluja peruuttajia.

Nurmelan Juha ja Juuso juoksivat nimittäin Vantaalla maratonin peruuttamalla. Ferrix toimi heidän oppaanaan. Siinäpä vasta porukka. Lue lisää (Ilta-Sanomat.fi)

Tämä oli täydellinen päätös 111 päivän projektilleni.

Toukokuussa olin synkissä tunnelmissa, melkein luovutin, kuulin keuhkoklamydiasta, riemastuin ja Operaatio käynnistyi.

Nyt olen putkahtanut uuteen maailmaan iloisin mielin ja mahdollisuuksin. Katselen hetken ympärilleni ja palaan tulevaisuuteen sitten.

Operaatio Reconquest 111: mission(s) complete.