Kiitos

Kevään ja kesän aikana tapahtui jotain, johon en aiemmin uskonut.

Kolme vuotta, 2009-2012.

Aloitin vuoden 2009 lopulla muutoksen. Tuolloin  painoni saavutti 155 kiloa ja tuntui siltä, että olen fyysisesti repeämässä liitoksistani. Vihasin jaksamattomuutani ja itseäni. Heitin ankkurin Mayojen maailmanlopun päivään 21.12.2012. Se oli kaukana, mutta silti riittävän lähellä. Kolmessa vuodessa tapahtui paljon.

Maailmanlopun räjähdysvoima sysäsi eteenpäin. Vuotta myöhemmin olimme Jasonin kanssa Skotlannin nummilla 85 km:n ultrajuoksulla (HOKA Highland Fling) ja pian toista ja kolmatta kertaa täysmatkan triathlonilla Nastolassa. Vuoden 2014 Operaatio: Kotkanpesä  ja sen sivujuonne Hopeasiipi olivat viimeiset intohimoiset projektini.

Vuoden 2014-2015 vaihteessa törmäsin meteoriittikenttään. Kaikki tuntui kikkailulta ja väkisin punnertamiselta.  Edessä oli täysstoppi.

Tuntui siltä, että liikuntani pelisäännöissä, fysiikan laeissa, on jonkin asian muututtava, että syntyy uusi mielenkiinto. Mutta kun on ajautunut virrattomana virran vietäväksi, on räpiköiminen hankalaa. Koin olevani umpikujassa.

Sitten tapahtui jotain.

111 päivää

Painoni putosi kevään  huippulukemasta 122 kilosta nykyiseen noin 97 kiloon. Juoksin ennätysmaratonini, vaikka olin ennen kesäkuuta käynyt vain parilla tuskaisella juoksulenkillä.

Miten se on mahdollista?  Siksi, että seuraavista syistä uskoin siihen:

Kiitos vaimolleni

Olin aiemmin siinä käsityksessä, että nopea painonpudotus ei oikeastaan edes ole mahdollista. Ei ainakaan ilman, että ihminen samalla muuttuu vihaiseksi, ärtyneeksi ja voimattomaksi.  Vaimoni on todistanut minulle toisin.

Hän aloitti oman mullistuksensa viime vuoden lopulla, ja on tiputtanut uskomattoman määrän kiloja. Samanaikaisesti hän on takonut itsensä mm. sellaiseen vesijumppakuntoon, että niitä moovseja ei  ironman-pohjalla tehdä samalla rytmillä. Eikä siinä vielä mitään. Lisäksi hän on ollut iloinen, reipas ja aikaansaapa. Tämä mullisti täysin käsitykseni dieeteistä.

On  vaimoni projektin ansiota, että tajusin että  rivakka painonpudotus muuttaa fysiikan lait. Olen mm. tehnyt kaikki täysmatkani yli 110 kilon painoisena, uudella painollani se on ihan eri laji.

Kiitos Vogelille ja Veli-Pekka Valkoselle

10pv punajuurimehut ennen Vantaan maratonia

Tapasin viime vuoden lopulla A.Vogel Suomen Eija Närhen ja Pirjo Rantasen kerrottuani ensin heille punajuurimehuaddiktiostani ja siitä, kuinka se on taikajuomani.  Pian tuon tapaamisen jälkeen ylikuntokuplani puhkesi täyteen kukkaan ja tultiin  kevään täysstoppiin.  Minulle oli kuitenkin Vogelin tapaamisesta jäänyt mieleen nimi Veli-Pekka Valkonen.

Lääkärivastaanoton lisäksi Veli-Pekka tekee tutkimustyötä, toimii yhteistyössä Suomen urheiluliiton kanssa ja on suosittu luennoitsija Suomessa. Veli-Pekka on myös laajamittaisesti perehtynyt ravintoon ja terveelliseen syömiseen, niin huippu-urheilijoiden kuin tavallisten kuntoilijoidenkin kohdalla. // www.fysiosporttis.fi

Yksi tapaaminen Veli-Pekan kanssa riitti siihen, että päähän rakentui selkeä mielikuva, mitä reilun kolmen kuukauden projektilla voisi saavuttaa ja miten se vaikuttaisi. Kirjoitin suunnitelman tällaisen reseptin muotoon. En tiedä ohjasivatko asetetut tavoitteet tekemistä vai olivatko ne vain niin hyvät, mutta paino osui tismalleen siihen maaliin, mikä Veli-Pekan kanssa suunniteltiin.

Kesän ja syksyn mittaan on tapahtunut siis aikamoinen asennemuutos ravinnon merkitystä kohtaan.  Osansa siihen oli vielä Suoliston salaisuus -kirjan lukemisella. Sillä on valtava vaikutus mitä suuhunsa laittaa, eikä pelkästään painoon vaan myös terveyteen, vastustuskykyyn ja mielialaan. Yhdessä oikeanlaisen liikunnan kanssa ne ovat paras lääke, jos joskus on tämän kirjoituksen noidankehässä.

Olen nyt siis vajaat 60 kg kevyempi kuin marraskuussa 2009. Olen ajatellut että seuraavat projektini liittyvät vanhaan painooni ja menneisyyteeni.