Loppuvuoden kisakalenteri

Olen hahmotellut viime viikkoina loppuvuoden haasteita ja tapahtumia joihin osallistua.  Alkaa tuntua pitkälti että lista on valmis julkaistavaksi. Se on tässä.

Nyt juuri tuntuu siltä, että oikea liike on lopettaa tavoitteellinen liikehtiminen ja sen miettiminen kunnes terveys palaa ruotuun. Haluan nyt vain löytää syyn kuukausia jatkuneelle flunssa-, voimattomuus-, tahdottomuus- yms. heikkopeikko-ololle ja saada sille lopun. Ehkä sitten joskus taas alkaa tehdä ihan oikeasti mieli myös liikkua tavoitteellisemmin. Suotta  pahennan tilannetta stressaamalla itseäni pyrkimyksillä suoriutua haasteista joihin valmistautumiseen en joko vaan pysty tai riittävästi halua.

En nyt silti sano, ettenkö kesällä tai syksyllä osallistuisi johonkin liikehtimistapahtumaan, aika näyttää. Nyt suljen sellaiset mielestäni.

Operaatio: Ergomyrsky - FAIL

Tänään soudettiin sisäsoutukauden ja -cupin päättävä maratonmatka, ergomaraton.

Se päättyi osaltani harkittuun keskeytykseen puolessa välissä sinänsä hyvissä voimissa.
Viimeiset viikot minulla on ollut flunssa, ja en tuntenut itseäni terveeksi. Onneksi olen oppinut keskeyttämään, olen siitä jo nyt iloinen.

Keskeyttäminen oli helppoa, koska tiesin että se oli oikea päätös. Tämä ei ollut minun sotani. Terveeksi tuleminen ja  harjoitusohjelman kunnollinen käyntiin saanti on minun tehtäväni nyt. Repimällä väkisin loppuun asti olisin vain voinut tehdä tuhoa asialleni, en voittaa yhtään mitään.

Olen Sun Tzu -mies.

"The impulse to fight, like the impulse to run away, is instinctual and reflexive. Sun Tzu taught that anger, hate, and demonizing our enemies are all strategic traps. These mindsets weaken positions rather than strengthening them." // The Basics of Sun Tzu's Playbook (Winning without conflict)

Samaisen flunssan takia jouduin jättämään kesken myös 500m ennätyksen jahtaamisen, ja siihen liittyvä ikäluokka fight club:kin kuivui kasaan. Flunssailin jo tammikuun lopulla ja  2000m FIRC-soudusta ei tullut mitään. Siten mönkään meni myös suunnitelmani liittyä Keravan Urheilijoihin, treenata ja sitten soutaa elämäni parhaat sisäsoudut minut  ergomaratonilla vuonna 2011 sisäsoudusta innostaneen seuran nimiin.

Voin ihan sen enempiä kaunistelematta todeta lyhyesti että Operaatio: Ergomyrsky oli pettymys.  En saanut siinä irti itsestäni sitä mitä halusin. Oli flunssaa ja manfluta, henkistä kuppaa. Liikunnalliset onnistumisen kokemukset ovat olleet tänä vuonna vähissä.

Siitä olen kuitenkin erityisen iloinen, että  joulu-helmikuussa tuli punttisali tutuksi. Nyt sinne on helppo mennä.

Lisäksi on syytä muistaa se, että elämä on trikkikuva. Kohti uusia seikkailuja.

Tyrä Bänks

I am Bänks. Tyrä Bänks. (ks. Wikipedia: Napatyrä)

Kun lopetin juoksemisen viime marraskuussa ajattelin, että se on helppo aloittaa uudestaan, kun siltä tuntuu.

No ei ole tuntunut. Minulla on todellisia vaikeuksia saada itseäni liikkeelle.

En oikeastaan edes tiedä miksi lopetin juoksemisen. Viime vuoden kilometrit taisivat olla jo tulossa muutenkin täyteen. Olisi pitänyt hidastaa. Sen sijaan tein 3 * 50 km ultrakuukauden. Se viimeinen pelkällä vedellä juostu taisi olla lopulta hopealuoti, joka sammutti liekin.

Operaatio: Ergomyrsky on tarjonnut pelastusveneen, mutta ei sisäliikunnasta saa sellaista endorfiinilatinkia ja hyvänolontunnetta kuin ulkona juoksentelusta. Se on tutkittu juttu.

Tässä me taas katsotaan napatyrän kanssa telkkaria. Ihan niin kuin alussa.

Huomenna tapaan Venlan ja Anssin ja mietimme jonkinlaisen ohjelman rakentamista ulkoliikunnan aloittamiseen tueksi.  Tällä kertaa minulla ei ole mitään mahtipontisia tavoitteita. Vain uusi alku.  

Thanks Tyrä Bänks.

Läski paska, et pysty siihen.

Minulla on ollut viime kuukausina hieman ongelmia motivoitua kestävyysliikunnasta. Miksi tavoitella jotain,  jonka jo tietää mahdolliseksi. Esimerkiksi täysmatkan triathlonille treenaaminen vaatii kuukausien sitoutumista. Siihen tarvitaan jokin syy.

Nyt tuo ongelma on poistunut. Viime vuoden lopulta alkaen olen tietoisesti antanut painon huidella. Kesäkuuhun verrattuna lisääntyneen läskin ja lihasten määrä on yhteensä on 17kg. Painan nyt 122.9 kg.

Nyt voin hyvällä omalla tunnolla sanoa triathlon-täysmatkaa ajatellen itselleni: LÄSKI PASKA, ET PYSTY SIIHEN.  Se on toiseksi parasta motivaatiota. Vielä parempi olisi, jos joku muu sanoisi niin minulle.

500 m:n sisäsoutu: Vulgar display of power

Olen koukussa 500 m:n viikkotesteihin. Se on täydellinen fly or die -elämys. Soudussa jokainen iso lihasryhmä ja yhteensä 84 prosenttia kaikista kehon lihaksista on käytössä. // Biomechanics of rowing / Concept2.com,  breakingmuscle.com / respect the rower Siksi soutu rasittaa myös verenkiertojärjestelmää maksimaalisesti.

"The combination of both extreme volume load and extreme pressure load may explain why the largest increases in left ventricular internal dimension and left ventricular wall thickness are found in cyclists and rowers." // The Athlete’s Heart - A Meta-Analysis of Cardiac Structure and Function

"It's the densest form of cardio you can do."

Ihmisen rajuimmat tehonlähteet, alaktinen ja laktinen anaerobinen energiasysteemi, tarjoavat tehoa yhteensä  noin 60 sekunniksi.  500 m:n sisäsoutu kestää minulla reilut 80 sekuntia.   Väliin jää 20 sekunnin jakso tutkimatonta korpimaata.

500 m:n sisäsoutu on kuin keskushyökkääjän kovin vaihto MM-jääkiekon Suomi-Ruotsi-ottelussa. Kaikki on pantava peliin ja vähän ylikin. Jos et ole  kokeillut sitä ja antanut kaikkeasi, et ole kokenut mitään.

500 m:n ikäluokka -fight club

Maaliskuun alussa kirjoitin "Olen myös päättänyt, että mikäli 500 m:nennätykseni paranee vielä Imatralla, jatkan viikkotestejä vielä parin kuukauden ajan ja otan tavoitteeksi miehet 40+ avoin SE-tuloksen päivittämisen. Sarjan voimassaoleva Suomen ennätys on Mikkelin Soutajien Eero Häyrysen 12.3.2011 soutama 1:18,1." 

On helppo mennä laukomaan tuollaisia, kun tekstissä on mukana vähintään yksi  JOS.

Nyt kävi niin, että Viikkotestiennätys parani Imatralla 1,3 sekuntia. Sanasta miestä:

Jatkan 500 m:n viikkotestejä niin kauan, kunnes joko saavutan tuon tavoitteen 1:18,1 tai peräkkäin tulee kolme viikkotestiä ilman tulosparannusta.

Suunnitelma sallii kaksi epäonnistumista, mutta silti suurin ongelma on se, että tulosparannusten ketju pysyy ehjänä vain maksimaalisella rutistuksella. Vaikka 500 metrin soutu kestää vain reilut 80 sekuntia, se on niin kova koitos, että minulla ei ole kykyä antaa siinä kaikkeani. Ei ainakaan, jos se on vain yksi soutu muiden joukossa ilman erityistä latausta.

Tarvitsen siis erityisjärjelyjä, että testit hoituvat parhaalla mahdollisella tavalla. Olen mm. kantanut sisäsoutulaitteen ulos terassille pikkupakkasessa. -2 astetta pakkasta ja naapureiden hämmästyneet ilmeet kyllä antavatkin tietynlaisen lisäpotkun.

Lisäpotkuajatuksin otin yhteyttä miehet 40+ avoin -sarjan voittaneeseen Turun Atleettiklubin Heikki Vierelään (1:20,5 Imatralla) ja Miehet 50+ -sarjan voittaneeseen Takon Soutajien Heikki Keskiseen (1:22,0). Olemme sopineet, että 18. tai 19. huhtikuuta kokoonnumme Takon soutajien tiloihin Tampereelle. Tässä fight club -henkisessä kohtaamisessa tsemppaamme toinen toisemme omiin uusiin ennätyksiin.

Ruokapäiväkirja: ahmiva munamies

Olen pitänyt maanantaista alkaen ruoka, uni- ja liikuntapäiväkirjaa. Kun viikko on kasassa, lähetän havaintoni Veli-Pekka Valkoselle. Hän on fysiatrian erikoislääkäri ja hänellä rutkasti kokemusta mm. ravitsemuksesta ja urheilusta.

Minun oli tarkoitus tehdä tämä blogikirjoitus vasta kun koko viikko on takana. Mutta teen sen nyt, koska tunnen itseni taas kerran täysin epäonnistuneeksi.

Yhtäkkiä eilen illalla, kun jo olin hakeutumassa kohti sänkyä, löysin itseni päivällä ylitse jääneiden keitettyjen perunoiden ääreltä. Otin yhden käteeni, ja sipaisin voita päälle. Hyvää. Kai voin toisenkin syödä. Laitoin vähän reilummin voita päälle. Aivot ruksahtivat jonkinlaiseen vikatilaan.

Yhtäkkiä söin neljä leipää ja kaavin voita päälle kuin lapiolla.  Oivariinia meni vähintään pari ruokalusikallista per leipä. Kietaisin vielä kalkkunafilettä ympärille. Yhtäkkiä ajattelin: "Syö sitten.  Ei tässä mitään hävittävää enää ole". Hain kolme perunaa lisää ja toistin saman voi-ylilyönnin niihinkin. Se tuntui pahoinpitelyltä. Naamaan vaan, selkärangaton olento. Ota apina tuosta vielä banaani. Olo oli jo jotain aivan muuta kuin hyvä, mutta hain loputkin neljä perunaa ja tungin ne naamaani. Koko sessio kesti reilut viisi minuuttia.

Kävelin sänkyyn itseäni vihaten. Miten voi ihminen olla niin degeneroitunut ettei pysty hallitsemaan edes omaa syömistään. Epäonnistunut paskakasa.

En ole ikinä ennen pitänyt ruokapäiväkirjaa, mutta uskon että tämä on hyvä juttu. Nyt jo ilman asiantuntija-apuakin tunnistan pari seikkaa jotka yhdistävät näitä hetkiä jolloin BED-man ottaa vallan ja kytkin luistaa. Niihin päiviin yhdistyy ainakin kolme asiaa: kalorien kyttääminen, normaalia isompi hiilihydraattimäärä normaaliruokien yhteydessä, mutta ennenkaikkea: normaalia myöhäisempi nukkumaanmeno ja se että jään hereille yksin.

Nyt aamulla asiaa mietittyäni olen iloinen siitä että pääsen tarkastelemaan asiaa yhdessä asiantuntijan kanssa. En pidä ollenkaan mahdottomana, että on löydettävissä jonkinlainen tasapainotila. Lisäksi kiitän itseäni siitä, että minulla on tämä blogi, jonka avulla pystyn käsittelemään tällaisiakin asioita.