 |
| Squat (Wikipedia) |
aikaisemmin.
Olen hurahtanut siihen siinä määrin, että suurin haaste on pitää salikäyntien määrä ja rasitus kohtuuden rajoissa.
Suosikkiliikkeekseni on noussut kyykky. Juuri kyykyn kautta olen parhaiten tutustunut Postactivation Potentiation -ilmiöön arkielämässä.
Lyhyesti kyse on nopeusvoimasuorituskyvyn parantumisesta välittömästi voima- tai nopeusvoimaharjoittelun jälkeen. Keskushermosto, ja yksittäisten hermojen ja lihasten komennuksesta vastaavat yksiköt kytkeytyvät normaalia tasoa merkittävästi isommalle nopean voimantuoton valmiustasolle. (Lue lisää: PostActivation Potentiation: an introduction)
Eräällä tavalla rinnakkaisesti konseptiin liittyy ns. tyhjä maitopurkki -ilmiö, joka lienee useimmille tuttu: tartut ruokapöydällä olevaan maitopurkkiin, jonka oletat olevan täynnä mutta se onkin tyhjä. Keskushermostosi aktivoi käytännössä täysin omatoimisesti käyttöön sopivaksi arvioimansa määrän lihasresursseja. Vääristä lähtötiedoista johtuen voimaa on kuitenkin käytössä aivan liikaa, ja tyhjää maitopurkkia pitelevä käsivartesi heilahtaa nopeassa kaaressa räjähtävällä nopeudella ylöspäin ennenkuin tieto purkin tyhjyydestä välittyy ohjausjärjestelmään.
Nyt kun konsepti on tuttu, kerron mitä on tapahtunut kahdesti intensiivisen kyykkysession jälkeen: räjähtävä ponnistus, hämmentynyt ilme, ja vessanpöntöltä nousun päätyminen yhteentörmäykseen vastakkaisen seinän kanssa.
Ilmeisesti PAP, eli motoristen yksiköiden, fosforylaation ja keskushermoston hetkellinen ylivilkkaus johti siihen että käsky "aktivoi 8% resursseista pöntöltä nousuun", johtikin Newtonin Omena -henkiseen ahaa-elämykseen.
Tätä voinee kätevästi hyödyntää mm. sisäsoudun 500m alkuspurtin maksimoinnissa ynnä muissa vessaskenaariota vähemmän hämmentävissä tilanteissa.
