Jupen Tuparimaraton ja Helsinki City Run - paluu alkulähteille

Juoksin viikko sitten  lauantaina Jupen Tupareissa Lohjalla puolimaratonin ja eilen Helsinki City Runilla. Lohjalla kannoin mukanani 20 kg:n rinkkaa, Helsingissä kilon enemmän. Lohjalla aikaa kului 2:24, Helsingissä 2:12.

Sekä Jupen tupareilla että HCR:llä oli ainutlaatuinen hieno tunnelma. Lohjalla Haikarin
leirintäalueella, lähelle Juhan uutta kotia,  kokoontui kuin pieni omalaatuinen heimo. Tuli mieleen lasten TV-sarjan Maa aikojen alussa hokema: "Olet erilainen, mutta kaikki me olemme dinosauruksia piirteinemme."

Olen viikon makustellut, miten pukisin tunnelmat sanoiksi. Minusta tuntuu, että olen löytänyt uudelleen sen innostuksen ja ilon, jotka veivät eteenpäin ensimmäisinä juoksuvuosina. Tuntuu mahtavalta jaksaa juosta, vain nauttia siitä ja päästä maaliin. Juoksu tuntuu seikkailulta ja pelkkä selviytyminen saavutukselta, enempää ei tarvi. Ihan niinkuin silloin alussa. Selviytyminen on mun juttu.




Vaikka nyt juoksinkin puolimaratonit vain viikon välein, olen lisännyt kuormaa, ja juoksumäärää hyvin varovaisesti. En ole kertaakaan tuntenut polvissa, nivelissä enkä missään muuallakaan kipua tai muita vaaranmerkkejä vaan ainoastaan hyvänlaatuista ja tervetullutta lihasväsymystä.

Olen rinkkamaratonprojektista nyt kuitenkin niin innoissani, että vaikeinta tulee olemaan pitää tolkku mukana. Onneksi kesäkuun alussa on luvassa lepoa ja löllöttelyä.

Kesän mittaan pyrin kuitenkin aina mahdollisuuksien mukaan juoksemaan pidemmät juoksut juoksutapahtumien yhteydessä. Tuolla kadulla rinkan kanssa yksin vaappuessani tunnen itseni kylähulluksi, mutta juoksutapahtumassa voin ainakin ajatella: "Olen ehkä erilainen, mutta kaikkihan me olemme  juoksijoita piirteinemme."