Se oli virhe - jee!

Joulukuun tunnelmat

Joulukuussa painoliivijuoksenteluni, Operaatio: Smör, päättyi siihen että osa suolistostani tunkeutui vatsan ulkopuolelle. Siten tuntuu ehkä ensi alkuun typerältä yrittää jotain samankaltaista uudelleen. Olinkin aluksi ristiriitaisissa tunnelmissa.  Ensireaktio oli oheisen kuvan kaltainen, mutta pian tuntui siltä että hölmöilyni takia maalaamani silta tulevaisuuteen räjähti pirstaleiksi.

Nyt kun kolme  täyttä kuukautta tuosta on kulunut, olen palautunut alkureaktioon. Mokailu on hyvä juttu.

 "Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia." - Albert Einstein

"Virheistä piittaamaton eliö ei pitkälle pötki. Aivojen virheentunnistus onkin salamannopeaa. Tutkijat ovat paikantaneet aivokuoresta alueen, jonka hermosolut vilkastuvat aina, kun ihminen huomaa mokansa. Error, error -hälytys alkaa jo 40 millisekuntia eli sekunnin tuhannesosaa virhesuorituksen jälkeen. Hieman myöhemmin seuraa tunnereaktio, joka kohdistuu virheen ikäviin seuraamuksiin: ärtymystä, turhautumista, kiroilua ja kulmien kurtistelua. Mokan jälkeisellä turhautumisella on tärkeä tehtävänsä. Sen ansiosta virhettä ei huvita toistaa, ihminen valpastuu ja suoriutuu paremmin seuraavalla kerralla." Tiede.fi: mokaa vaan - ja ota opiksi.

Opin sen, että juoksu painoliiveissä on kivaa, vaihtelu virkistää ja tausta-ajatus motivoi. Ylisuuren painovoiman kumoaminen nostaa juoksukuntoa hurjaa vauhtia. Liivitönnä juoksin ylämäet kevyemmin kuin koskaan. Kaikki sujui siis hienosti, lukuunottamatta sitä pientä yksityiskohtaa että napatyrä tursahti pihalle.

Edellä mainittujen kivojen seikkojen lisäksi: 

- muutos oli aivan liian nopea. Operaatio Smör:issä lisäsin kiloja juoksu juoksun jälkeen, useita kiloja viikossa ja monta kiloa kerrallaan. Hidastin tahtia ennen loppuräjähdystä, mutta liian vähän ja liian myöhään.

- oman painoni suunta oli väärä. Sen lisäksi, että lisäsin liiveihin painoja annoin oman painoni kasvaa ja keskivartaloni turposi. En kiinnittänyt kokonaisuuteen huomiota.

=>  tällä kertaa painoni yhteissumma pysyy vakiona, 121 kiloa. Lisään liiveihin kilon painoa vain, jos olen vastaavasti laihtunut kilon. - paine kohdistui alavatsaan. Sen lisäksi, että lihoin ja keskivartaloni turposi, latasin painoliivien painoja erityisesti alimpiin taskuihin.  Olen jälkikäteen tajunnut että tämä on juuri se metodi jolla napatyrän voi halutessaan aktivoida.  Liivien pomppiminen juostessa aiheuttaa lisäksi kitkaa, joka aiheuttaa lämpöä, joka viimeisteli kriisin. => Tällä kertaa lataan painot siten, että ne eivät muodosta tulivuoren painetta navanseudulle. Lataan pääosan painosta alusta alkaen selkäpuolelle ja etupuolella käytän vain ylempiä lokeroita. Aiemmat virheet huomioiden on jälkikäteen itsestään selvää, että kävi niin kuin pitikin käydä. Mokia varmaan tulee tälläkin kertaa, mutta ainakin osin ihan uusia.