Tehtävä avaruudessa: PHASE II.

Tehtävä avaruudessa:  "The fastest marathon carrying a 60 lb pack is 4 hr 39 min 9 sec and was run by Toru Sakurai (Japan) at the Tokyo Marathon 2013 in Tokyo, Japan, on 24 February 2013. 60 lb is 27.22 Kg. Toru Sakurai is a Japanese army instructor." // Guinness World Records, Fastest marathon carrying a 60-lb pack

Olen jakanut tämän vuoden mielessäni kolmeen luonteeltaan erilaiseen vaiheeseen, joista ensimmäinen päättyi viime viikonloppuna. Keravalla soudettiin sisäsoutukauden loppuhuipennus, Ergomaraton SM.

Maratonkunto oli ennen lauantaita arvoitus.  Pisin soutuni ennen lauantaita oli alle puolitoistatuntinen, ja sekin reilusti alle maratonvauhdin. Edeltävällä viikolla tein pari kokeilua, joiden perusteella arvelin mahdollisen vauhdin olevan noin 01:55 / 500m.

Soudussa ei tällä kertaa sen kummempaa draamaa ollut. Ensimmäisen 20 km:n jälkeen keskinopeuteni oli 01:54,7 / 500 m. Lopussa näyttö pysähtyi keskinopeuteen 1:55,4 ja aikaan 2h:42m:20,7s.

Kotiin tuomisina oli SM-pronssia sarjasta miehet 40+ avoin.

Sarja oli kova. Hienoa saada joukkoon kokonaan uusi nimi: palomies Turusta, Timo Pursiheimo. Hän ryöväsi jo Imatralta kullan sekä 500 että 10 000 metriltä ja nyt vielä hopeaa ensimmäiseltä maratoniltaan!  Nesteen Soutajien Arvo Luts oli silti vieläkin kovempi,  ja voitti kultaa yli kolmen minuutin marginaalilla, ajalla 2:34:40.

Huippu homma, että vuosi vuodelta vastus vain kovenee.  Saa nähdä, minkälaisen pohjan Tehtävä Avaruudessa tekee soutukunnolle.

Aamun lähdön mitalistit. Kolmen ryhmä oikealla miehet 40+ avoin:
 kolmas oikealta Arvo Luts (kultaa), toinen oikealta  Timo Pursiheimo (hopeaa), oikealla Läskimaija (pronssia)

Alkuvuonna olen lähinnä yrittänyt nostaa lihas- ja peruskuntoa.

Olen kävellyt, uinut, soutanut, käynyt kuntosalilla ja vesijumpassakin melkein viikottain. Juoksemaan aloin vasta kuukausi sitten. Viikossa on ollut  keskimäärin 4-5 melko lyhyttä juoksulenkkiä, joista pari painoliivien kanssa. Toistaiseksi olen käyttänyt liiveissä 18 kilon vakiokuormaa.

Nyt alkaa uusi vaihe. Touko-heinäkuun aikana pyrin tiputtamaan painoa ensimmäiset noin 10 kg.  Resepti on vanha tuttu: ks. myydään kesälomamatka. Käyn kuntosalilla  nykyistä vieläkin harvemmin ja lisään pyöräilyn, uinnin ja juoksun määrää. Soudun merkitys lihaskunnon ylläpitäjänä kasvaa.

Heinäkuussa painan noin 95 kiloa ja alkaa kolmas vaihe. Silloin painopiste harjoittelussa siirtyy kestävyyden kehittämiseen ja lopuksi juoksuiskutuksen sietoon. Matka jatkuu Lahden triathlon täysmatkan kautta Vantaan maratoniin 8. lokakuuta.

ps. Viime viikonloppuna  Lontoon maratonilla  Dan Jones tavoitteli saman 28 kg reppumaratonin ennätyksen parantamista.  Nimeä ei kuitenkaan löydy Guinness World Recordsin julkaisemalta sivulta. Tästä lienee vedettävä se johtopäätös Toru Sakurain nimissä oleva ennätys on pysynyt voimassa jo  kolme vuotta siksi, että on melko kova.

Se oli virhe - jee!

Joulukuun tunnelmat

Joulukuussa painoliivijuoksenteluni, Operaatio: Smör, päättyi siihen että osa suolistostani tunkeutui vatsan ulkopuolelle. Siten tuntuu ehkä ensi alkuun typerältä yrittää jotain samankaltaista uudelleen. Olinkin aluksi ristiriitaisissa tunnelmissa.  Ensireaktio oli oheisen kuvan kaltainen, mutta pian tuntui siltä että hölmöilyni takia maalaamani silta tulevaisuuteen räjähti pirstaleiksi.

Nyt kun kolme  täyttä kuukautta tuosta on kulunut, olen palautunut alkureaktioon. Mokailu on hyvä juttu.

 "Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia." - Albert Einstein

"Virheistä piittaamaton eliö ei pitkälle pötki. Aivojen virheentunnistus onkin salamannopeaa. Tutkijat ovat paikantaneet aivokuoresta alueen, jonka hermosolut vilkastuvat aina, kun ihminen huomaa mokansa. Error, error -hälytys alkaa jo 40 millisekuntia eli sekunnin tuhannesosaa virhesuorituksen jälkeen. Hieman myöhemmin seuraa tunnereaktio, joka kohdistuu virheen ikäviin seuraamuksiin: ärtymystä, turhautumista, kiroilua ja kulmien kurtistelua. Mokan jälkeisellä turhautumisella on tärkeä tehtävänsä. Sen ansiosta virhettä ei huvita toistaa, ihminen valpastuu ja suoriutuu paremmin seuraavalla kerralla." Tiede.fi: mokaa vaan - ja ota opiksi.

Opin sen, että juoksu painoliiveissä on kivaa, vaihtelu virkistää ja tausta-ajatus motivoi. Ylisuuren painovoiman kumoaminen nostaa juoksukuntoa hurjaa vauhtia. Liivitönnä juoksin ylämäet kevyemmin kuin koskaan. Kaikki sujui siis hienosti, lukuunottamatta sitä pientä yksityiskohtaa että napatyrä tursahti pihalle.

Edellä mainittujen kivojen seikkojen lisäksi: 

- muutos oli aivan liian nopea. Operaatio Smör:issä lisäsin kiloja juoksu juoksun jälkeen, useita kiloja viikossa ja monta kiloa kerrallaan. Hidastin tahtia ennen loppuräjähdystä, mutta liian vähän ja liian myöhään.

- oman painoni suunta oli väärä. Sen lisäksi, että lisäsin liiveihin painoja annoin oman painoni kasvaa ja keskivartaloni turposi. En kiinnittänyt kokonaisuuteen huomiota.

=>  tällä kertaa painoni yhteissumma pysyy vakiona, 121 kiloa. Lisään liiveihin kilon painoa vain, jos olen vastaavasti laihtunut kilon. - paine kohdistui alavatsaan. Sen lisäksi, että lihoin ja keskivartaloni turposi, latasin painoliivien painoja erityisesti alimpiin taskuihin.  Olen jälkikäteen tajunnut että tämä on juuri se metodi jolla napatyrän voi halutessaan aktivoida.  Liivien pomppiminen juostessa aiheuttaa lisäksi kitkaa, joka aiheuttaa lämpöä, joka viimeisteli kriisin. => Tällä kertaa lataan painot siten, että ne eivät muodosta tulivuoren painetta navanseudulle. Lataan pääosan painosta alusta alkaen selkäpuolelle ja etupuolella käytän vain ylempiä lokeroita. Aiemmat virheet huomioiden on jälkikäteen itsestään selvää, että kävi niin kuin pitikin käydä. Mokia varmaan tulee tälläkin kertaa, mutta ainakin osin ihan uusia.