Loin Endomondolla 64 km 1.11 -harjoitusohjelman. Olen nyt seurannut sitä neljä viikkoa sillä periaatteella, että teen minimissään ohjelman mukaiset treenit + vähän lihasjumpaa. Mitään kiveen hakattua syytä minulla ei tähän projektiin ole, vaikka myönnettävä on, että eräs 100 km:n kotiseutumatkailuhanke kummittelee mielessä.
Juoksumittariin on Nastolan jälkeen kertynyt vajaat 200 kilometriä. Juostujen kilometrien tahti kasvaa hiljalleen, jos intoa riittää ja hyvältä tuntuu.
Intoa riittää paremmin, kun hyvältä tuntuu.
Tuntui hyvältä päästä tänään juoksemaan Jämi 21 XC maastohölkkä, ja mennä ja tulla Jasonin kanssa samaa matkaa.
Reitti on sopivan haastava, vaihteleva ja hyvä jaloille. Jotain samaa kuin Pirkan hölkässä, mutta vähän vähemmän osallistujia ja leveämmät polut. Ei ruuhkia. Eikä metriäkään päällystettä.
Tänä vuonna oli lisäksi ihmeellisen ihana ja varmastikin poikkeuksellinen keli. Syyskuun puoliväli, 17 astetta lämmintä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Voittaja kiisi matkan aikaan 1:07 - käsittämätöntä! Myös Jasoni juoksi polut ja mäet kuin vuoristokauris, vaikka hänellä on takana viimeviikonlopun Nuuksio Classic polkumaraton.
Minulla matkanteko kesti hieman ylinopeuksellisena peruskuntoilulenkkinä puolet voittajaa pidempään. Niin oli tarkoituskin.
Kuvasin reissusta ja reitistä videon, josta saa ainakin aavistuksen käsitystä siitä miten mukava taival on. Reitistä tallentui myösjälki Endomondooni.
Huomenna osallistun samalla meiningillä Tampere Puolimaratoniin.