Sotaratsuni Pertti, Felt S22 vuosimallia 2011 muutti Suomeen Saksasta reilut kaksi vuotta sitten toukokuussa. Se on palvellut uskollisesti ja alkuperäisvarustuksessaan nämä vuodet. Ainoastaan renkaat vaihtuivat Continental Gatorskineihin - ne kestivät ongelmitta jopa 130-kiloisen ruhon alla.
Mutta nyt on Pertti on uudestisyntynyt. Taakse löytyi Signaturesta FFWD:n levykiekko. Eteen sain vielä valmentajaltani Yodalta lainaan FFWD:n 9" kiekon. Uskomatonta, miten kiekkopari muuttaa pyörää. Pertti on nyt komea, hurja ja nopea. Tämä setti sopii Eaglemanin tasaisille suorille kuin nenä päähän. On itsestään selvää että rajoittava tekijä nopeudelle olen nyt minä, moottori, ei Pertti.
Perjantaina vein Pertin Signatureen tsekattavaksi. Ei siinä mitään vikaa tiedossa ole, mutta eipä tarvi stressata sitten mitään kun tietää että ammatti-ihminen on sen läpi käynyt. Renkaisiin pannaan jo valmiiksi Tufon Extreme paikka-aine, joten rengasrikon sattuessa ne maagisesti paikkaavat itse itsensä.
Voimansiirto jaloista polkimiin on myös uudistunut. Aiemmat pari vuotta olen ajellut samoilla kengillä sekä maastopyörällä että Pertillä, mutta nyt tein päätöksen vaihtaa "oikeisiin" maantie- ja triathlon kenkiin. Parista syystä: Shimanon maastokenkäni ovat aivan järkyttävän painavat rohmut, erityisesti koossa 50. Lisäksi ne on hidas laittaa jalkaan. Kolmanneksi maastopyörään tarkoitettu lukkomekanismi ei ole maantiepyöräilyssä paras mahdollinen ja neljänneksi tällainen maantiepyöräkenkä on huomattavasti jäykempi.
Ei ollut kallis investointi, mutta muutos oli merkittävä. Sen huomasi jo keväällä trainerilla. dhb T1.0-kengät maksoivat Wigglessä reilut 40-puntaa.
Pyörän kuljetus USA:aan ei jännitä enää oikeastaan yhtään, vaikka ensimmäistä kertaa sellainen lentokoneessa onkin mukana. Se johtuu siitä, että Triathlonsuomi.com:in vuokraama BikeBox-alan-pyörälaukku on minulla jo täällä kotona valmiina. Ei tule mitään hässäkkää, ja tiedossa on että tuo laukku on paras mahdollinen ja kestää vaikka norsu kävelisi päältä.
Juoksuosuudellekin minulla on uutta jalkaan laitettavaa . Vähemmän kuin koskaan aiemmin. On Runningin uudet Cloud-kengät painavat minunkin 48 koossani vain noin 200 grammaa. Niitä ei tarvitse solmia, saan ne vetäistyä jalkaan n. 8 sekunnissa. Olen juossut niillä jo 100km ilman sukkia. Ne ovat höyhenkevyet ja riittävästi vaimennetut jopa minun kiloilleni. Mikä parasta ne sopivat triathlon-käyttöön aivan älyttömän hyvin.
Lopuksi haluan kiinnittää huomion rakkaimpaan ja tärkeimpään harrastusvälineeseeni.,Muutoin paitsi moottorin osalta järkyttävän huonokuntoiseen Deuzer-ruohonleikkuriin. Se takaa vuodesta toiseen parhaat PK-treenit. Erityishuomiot: oikea eturengas, käyntiinveto-kahva-köysi, yhteen asentoon rautalangalla sidottu kaasu, ruohonheitto-luukun puute, rautanaulalla yhteennidottu työntökahva, vain muutamia optimointeja mainitakseni.
Huomenna ohjelmassa on laukkujen pakkaus. Tiistaina lento. Selvittävä viikko ilman ruohonleikkuria. Mutta me kestämme!
Mutta nyt on Pertti on uudestisyntynyt. Taakse löytyi Signaturesta FFWD:n levykiekko. Eteen sain vielä valmentajaltani Yodalta lainaan FFWD:n 9" kiekon. Uskomatonta, miten kiekkopari muuttaa pyörää. Pertti on nyt komea, hurja ja nopea. Tämä setti sopii Eaglemanin tasaisille suorille kuin nenä päähän. On itsestään selvää että rajoittava tekijä nopeudelle olen nyt minä, moottori, ei Pertti.
Perjantaina vein Pertin Signatureen tsekattavaksi. Ei siinä mitään vikaa tiedossa ole, mutta eipä tarvi stressata sitten mitään kun tietää että ammatti-ihminen on sen läpi käynyt. Renkaisiin pannaan jo valmiiksi Tufon Extreme paikka-aine, joten rengasrikon sattuessa ne maagisesti paikkaavat itse itsensä.
Voimansiirto jaloista polkimiin on myös uudistunut. Aiemmat pari vuotta olen ajellut samoilla kengillä sekä maastopyörällä että Pertillä, mutta nyt tein päätöksen vaihtaa "oikeisiin" maantie- ja triathlon kenkiin. Parista syystä: Shimanon maastokenkäni ovat aivan järkyttävän painavat rohmut, erityisesti koossa 50. Lisäksi ne on hidas laittaa jalkaan. Kolmanneksi maastopyörään tarkoitettu lukkomekanismi ei ole maantiepyöräilyssä paras mahdollinen ja neljänneksi tällainen maantiepyöräkenkä on huomattavasti jäykempi.
Ei ollut kallis investointi, mutta muutos oli merkittävä. Sen huomasi jo keväällä trainerilla. dhb T1.0-kengät maksoivat Wigglessä reilut 40-puntaa.
Pyörän kuljetus USA:aan ei jännitä enää oikeastaan yhtään, vaikka ensimmäistä kertaa sellainen lentokoneessa onkin mukana. Se johtuu siitä, että Triathlonsuomi.com:in vuokraama BikeBox-alan-pyörälaukku on minulla jo täällä kotona valmiina. Ei tule mitään hässäkkää, ja tiedossa on että tuo laukku on paras mahdollinen ja kestää vaikka norsu kävelisi päältä.
Juoksuosuudellekin minulla on uutta jalkaan laitettavaa . Vähemmän kuin koskaan aiemmin. On Runningin uudet Cloud-kengät painavat minunkin 48 koossani vain noin 200 grammaa. Niitä ei tarvitse solmia, saan ne vetäistyä jalkaan n. 8 sekunnissa. Olen juossut niillä jo 100km ilman sukkia. Ne ovat höyhenkevyet ja riittävästi vaimennetut jopa minun kiloilleni. Mikä parasta ne sopivat triathlon-käyttöön aivan älyttömän hyvin.
Lopuksi haluan kiinnittää huomion rakkaimpaan ja tärkeimpään harrastusvälineeseeni.,Muutoin paitsi moottorin osalta järkyttävän huonokuntoiseen Deuzer-ruohonleikkuriin. Se takaa vuodesta toiseen parhaat PK-treenit. Erityishuomiot: oikea eturengas, käyntiinveto-kahva-köysi, yhteen asentoon rautalangalla sidottu kaasu, ruohonheitto-luukun puute, rautanaulalla yhteennidottu työntökahva, vain muutamia optimointeja mainitakseni.
Huomenna ohjelmassa on laukkujen pakkaus. Tiistaina lento. Selvittävä viikko ilman ruohonleikkuria. Mutta me kestämme!
