11 päivää jännän äärellä, mitä Barkov tekisi?

Olen joulukuulta ja Operaatio: Kotkanpesän alusta alkaen tutustunut myös kuntosalihommiin. Se oli minulle aiemmin ihan menemätön paikka. Lieneekö sitten kumma että olen tästäkin innostunut.

Se on  motivoivaa ja koukuttavaa puuhaa. Varsinkin kun lähtee melkein nollasta,  aika äkkiä huomaa pystyvänsä enempään.

Liikkeet, joita teen, eivät ole käsittääkseni niinkään perinteisiä voimailuliikkeitä, vaan auttavat jollain tavalla suht suoraan joko uintia, pyöräily tai juoksua.

Teen yleensä esim. 8 (eri liikettä) * 3 (sarjaa) * 60 sekuntia + 60 sekunnin palautus. Tarkoitus on käyttää sellaisia painoja, että sarjan jaksaa juuri ja juuri tehdä niillä kunnolla loppuun.

Erityiseksi suosikikseni on muodostunut penkille ponnistus yhdellä jalalla tanko selässä.  Aloitin homman tyhjällä tangolla joulukuussa, mutta hiljalleen olen lisännyt vähän painoja.

Maanantaina 10.2 tangossa oli viimeisessä sarjassa 50 kiloa. Jaksoin punnertaa sarjan juuri täydellisesti loppuun, eli olin lopuksi aivan puhki. Onnittelin itseäni. Mutta, ainiin, olin aivan puhki. Eikä tuota 50 kilon tankoa viitsinyt enää vain pudottaakaan. Eikä minulla  ollut tuollaista näppärää niskan korkeudella olevaa telinettä kuin videon naisella, itseasiassa jos ihan rehellisiä ollaan nyt vasta tajusin että sellaista voisi tähän käyttää. No, sain tangon jotenkin punnerrettua pään yli etupuolelle.

Kun laskin tankoa takaisin penkkipunnerustelineeseen, nytkähti vähän jotain ristiselän kohdalla.

Sitten menikin jännäksi. Ei ihan heti, mutta hiljalleen ristiselkä kipeytyi lisää. Torstaina, kolmantena päivänä nitkautuksesta oli ohjelmassa pikku triatlon-treeni: 1km uintia, 45 min trainerilla ja 5 km juoksua.  Kun tultiin juoksuun, jouduin keskeyttämään noin neljän askeleen jälkeen. Ristiselkä huusi hoosiannaa.

Seuraavina päivinä sain juoksua (ja ristiselkää kuormittavia liikkeitä) lukuunottamatta kaikki muut hommat tehtyä ohjelman mukaan. Puoli väkisin liikkeelle, mutta kun selkään ei sattunut oli kunnon treeni aivan parasta mielenterveyslääkettä.

Aamulla liikkeelle lähtö oli kuin draculan hidas herääminen asiaankuuluvine verenhimoisine murahduksineen. Vähänkin reippaampi kävely, kauppakassin kantaminen tai portaiden kiipeäminen oli mahdotonta. Muutaman kerran jäin viime viikonloppuna Tallinnassa seisomaan suojatiellä punaisiin valoihin, en perinteisestä turistin kokeiluhalusta johtuen, vaan siksi että selkä ja jalat valahtivat jumiin.

"Arviolta kolmasosalle niistä potilaista, joilla on pitkäaikaista kipua, kehittyy masennus" (Lainaus: Duodecim: Kun selkäkipu pitkittyy)  En ihmettele. Minulle jo nämä muutamat päivät meinasivat sattua selän lisäksi mieleen.

Samaan aikaan toisaalla Suomi kyykytti Norjan 6-1. Mutta Barkov loukkaantui: arviolta 5-6 viikkoa sairaslomalla. Tämä nuori kaveri sanoi vain pari päivää loukkaantumisen jälkeen:

"- Ei elämäni tähän lopu. Useimmille jääkiekkoilijoille on osunut tällaisia. Täytyy vain jatkaa positiivisesti. Olen vasta 18-vuotias. Kun olkapääni särkyi viime keväänä, keskityin harjoittelussa jalkoihini, ja luisteluni kehittyi. Nyt täytyy parantaa käsiä. Jospa maaleja tulisi siten enemmän."

Harvemmin tartun tuollaisiin messiaanisiin viesteihin, mutta nyt se sattui sopivaan aikaan. Olen tuon jälkeen katsonut tehtäväkseni kostaa loukkaantuneelle selälle ja rakentaa ympärille rautaiset tukilihakset. Tänään onnistui jo kevyt juoksentelu.
 

Taisin nyt kuitenkin päästä punttitoilailustani tällä kertaa säikähdyksellä. 

Juttu jutusta, Iltalehti PE 14.2.2014

Kun ajoimme perheen kanssa uuden vuoden  jälkeen Oulusta kohti Nokiaa, jossain ennen Alavusta puhelin soi.

Olin aluksi puhelun aiheesta hieman skeptinen, mutta soittaja Taru Schroderus oli sitä mieltä että tarina on kiinnostava ja motivoiva.  Ajattelin sitten, että jos tästä jumppaprojektista nyt voi olla jollekulle muulle jotain iloa, niin kyllä sellaiset mahdollisuudet pitää hyödyntää.

Sen verran asia mietitytti, että puhelun jälkeen huomasin kuljettaneeni perhettä n. 30 kilometriä väärään suuntaan.

Pari viikkoa myöhemmin treffattiin Nokian uimahallilla treenien jälkeen ja juttu tehtiin. Tai siis Taru johti keskustelua ja minä höpisin sekavia rönsyillen.  Jotenkin hän kuitenkin onnistui  jälkikäteen koostamaan näistä höpinöistä mielestäni oivallisen lehtijutun.

Iltalehdestä annettiin ystävällisesti lupa ottaa kuva lehtijutusta täällä blogissa käytettäväksi. Kokonaisuudessaan se on luettavissa  perjantain 14.2.2014 lltalehdestä ja sen Taustat & tekijät -liitteestä. iPadilla, iPhonella ja Android-laitteilla luettavasta Päivän lehti – sovelluksesta löytyy 15 viimeisintä lehden numeroa, tuon sovelluksen voi hankkia täältä.

Uintitekniikan lyhyt oppimäärä

Niksi nestehukasta ja puheripuleista kärsivälle huonomuistiselle uimarille.

Koska olen jo pitkälti toista kuukautta perehtynyt uintitekniikan saloihin, ja tämänpäiväinen torstai-triathlon myös kiistatta osaltaan todistaa tällä alalla pätevöitymisen, katsoin tehtäväkseni lähimmäisenä kertoa pari asiaa  uintitekniikasta.

Uintiharjoituksen osia kutsutaan usein drilleiksi (~ Dutch Drill to bore, from Middle Dutch drillen).

Esiin nostamani drillit ovat sellaisia, jotka olen kokenut omassa elämässä erityisen palkitseviksi.

Yhden käden uinti  auttaa ilmeisesti riittävän vartalonkiertoliikkeen oppimisessa ja sisäistämisessä, tietenkin kehittää käsivetoa. Antaa se ehkä jotain hengitykseen myös. Homman juju on se, että keskityt siihen aivan täydellisesti. Keskivartalo tiukkana, jalat potkivat normaalisti. Hengitä rauhassa. Älä vedä kättä yli edessä, kello 11 vasemalla tai klo 1 oikealla siellä. edessä.  Piiiitkä veto. Keskity vain vetooon. Ja kurkota! Ikinä ei tiedä mitä saa!  Kerrankin sain tukevan otteen erään tuntemattomaksi jääneen naisen uimapuvun takaosasta.

Kylkipotkut on eräs suosikkidrilleistäni. Ne kehittävät erityisesti tietenkin potkua ja ehkä myös vartalonhallintaa. Itselleni potkut ovat erityisen vaikea asia. En osaa esimerkiksi yhtäaikaisesti heiluttaa käsiä ja potkia. Tuo tarve eliminoituu kylkipotkuissa. Samoin potkiminen sivuttain vedessä tuntuu jotenkin helpommalta. Erityisen mielenkiintoiseksi kylkipotkut kuitenkin tekee torpedomainen, keihäänkärkimäinen etenemisasento. Tämä ainutlaatuinen piirre mahdollistaa mm. yllätyksellisen penetroitumisen rintauintia harjoittavan maahanmuuttajataustaisen miehen haaroväliin.

Sculling, "Sculling tai scalling on käsillä tehtävä sivuttainen, hidas etenemisliike. Liikkeessä maataan vatsallaan tai selällään vedessä ja kädet ovat suorana tai hieman koukussa pään edessä tai takana, josta vedetään kroolin käsivedon otevaihe." Wikipedia / sculling Jos  edellä kuvatut yhden käden uinti ja kylkipotkut niihin liittyvine yllätyksellisine piirteineen tuntuvat kiinnostavilta, sitä varten on tämä drilli.  Korottaaksesi yllätyksen todennäköisyyttä suosittelen aloittamaan sculling-harjoitteen yllättäin pienen irtioton jälkeen ruuhkaisella uintiradalla.  Sitten vain odotat.

Uimaharjoitteen lopuksi suosittelen varmistamaan,  että uimalasisi ovat riittävän täynnä vettä ja huurua ja poistumaan altaasta sukeltamalla viereiselle vesijuoksuradalle.

Runteq RunLab: tiedä miten juokset

Tammikuussa juoksulaktaattitestien  yhteydessä tarjoutui mahdollisuus Tamperelaisen Runteq-yrityksen  vielä testivaiheessa olevan tuotteen koekäyttöön:   kenkiini ja sykevyöhöni kiinnitettiin RunLab-anturit, jotka mittaavat kiihtyvyyksiä ja sen sellaista.  Lisäksi juoksin joka kierroksella valokennojen läpi: näin saatiin määritettyä mm. tarkka askelmäärä per tietty metrimäärä.

Olin kuullut ja lukenut Runteqista ja heidän Runlab-tuotteestaan jo muutamia artikkeleita. Dataa, antureita sekä mittaustietoa siitä miten juoksen: minkälainen askeleeni on, miten muu keho käyttäytyy. Mitä jumppaileva nörtti  voisikaan vielä toivoa!
 
Muutaman päivän kiihkeän odottelun jälkeen sain käyttäjätunnus- ja salasanaparin Runteq:in RunLab-web-palveluun ja pääsin tutustumaan tuloksiin.

Sisäänkirjautumisen jälkeen kouluarvosanoihin tottuneena ilahduin yleisindeksistä:

Runteq RunLab | Yleiskatsaus

RunLab indeksi 4.1 / 10. Eipä ollu nelonen ei! Rehellisyyden nimissä, pikkuisen otti aivoon että jaapasen jaa!  Mutta onneksi seuraava rivi toi merkittävää lohtua.

Keskivartalon hallinta:  ERITTÄIN HYVÄ. Eipä ole kaikki ne vuodet 40-kilon pelastusrengas vyötäröllä menneet hukkaan. Kovaa keskivartaloreeniä, 40-kilon hulavanteella ! "Jos keskivartalon hallinnan tulos on seitsemän tai yli, olet hyvällä tasolla. Heikko keskivartalon hallinta johtaa huonoon tasapainoon, heikkoon taloudellisuuteen ja kasvaneeseen loukkaantumisriskiin."
   

Rullaavuus-asiaan oli pantu aivan liian vähän punaisia pallukoita omiin mieltymyksiini nähden. Pirulaiset. Mutta oikeaan osui. Tätä seikkaa on joskus pari vuotta sitten juoksumatollakin katsottu, kun mietittiin miksi koivet ei kestä juoksua määrissä. Nimittäin edelleen on vähän tätä vaivaa: "Askelluksesi on kulmikasta ja harppovaa. Yritä lyhentää askeleen pituutta ja sijoittaa askeleesi mahdollisimman lähelle painopistettäsi.". Makes sense.

Pomppivuus oli Runlabin mukaan tasolla hyvä. Juoksuterminä vähemmän tuttu: "Pomppivuus kertoo vartalon ylös-alas liikkeen määrästä. Suuntaa askeleen työntövoima eteenpäin".  Kyllä tässäkin maalaisjärjellä jotain ideaa on. Jos ajattelisi jokaisen juoksuaskeleen olevan tykinlaukaus, vaikuttaa tykin suuntaus kantamaan per energiankäyttö. Kysykää vaikka legendaariselta Lordi Nelsonilta! Päätin kuitenkin tutustua asiaan tarkemmin.

Askeltiheys olikin jo entuudestaan tuttu, ja olen tuntenut sen suhteen hieman huonoa omaa tuntoa, koska muutamista yrityksistä huolimatta  tiheä askel vain tuntuu luonnottomalta. Runlab toisti samaa. Tyydyttävä. "Askeltiheys kertoo kuinka monta askelta juokset minuutissa. Hyvä arvo on noin 170-180 askelta minuutissa. Askeltiheyden kasvaessa juoksun tehokkuus paranee. Keskimääräinen askeltiheytesi on alle 170 askelta. Aseta tavoitteeksi sen nostaminen 5%:lla, esimerkiksi 157 askelta minuutissa."  Mittaustulos on varmasti oikea, mutta...

Tukivaihe: erittäin hyvä.  "Tukivaihe on askeleen osuus, jolloin jalka koskettaa maata. Lyhyempi tukiaika mahdollistaa elastisen energian hyödyntämisen ja taloudellisemman suorituksen." Koska nyt kuitenkin ollaan jo tällä tasolla, aion tavoitella seuraavaa tasoa, eli levitoimista.

Askeltyyppi - tuo internet-keskusteluryhmien perusperkele kertoi jo etukäteen mututuntumalta tietämäni tiedon, olen: Kantapää: 48% / Keskijalka: 47% / Päkiä: 4% - astuja. Ihania lukuja!  "Noin 70% kuntojuoksijoista ovat kanta-astujia. Päkiä- ja keskijalan askelta pidetään yleisesti terveellisempänä kuin kanta-askelta. Juoksijoilla on olemassa henkilökohtaisia eroavaisuuksia." 


Web-liittymä antaa mahdollisuuden myös aivan ihanien mittaustulosgrafiikoiden tarkasteluun. Silläkin uhalla, että tämä on ehkä niin hardcore-kamaa että pitäisi K-18 luokitella, läväytän sen nyt tähän ihan levälleen:

Kolmannella mittauskierroksella näkyy hieman säröä tukivaihemittausdatassa, mutta muuten käppyrät käyttäytyvät ihanan uskottavasti. Pitäisiköhän tämä tulostaa A1-koossa ja laminoida seinälle!

Runteq-juoksu oli hyvä kokemus.

Ensinnäkin minulle selvisi, että  antureiden avulla voi mitata paljon asioita juoksusta, ja mitä ilmeisemmin saada aivan oikean mittaustuloksenkin.  Sain uudenlaista näkemystä siihen miten juoksen, ja joihinkin asioihin ajattelin kiinnittää huomiotakin. Lähinnä tämä asia  omalla kohdallani on tuo harppominen, ja se että keskityn hiukan  siihen että painopiste osuisi askelkohdan päälle. Ihmisellä on harrastuksensa parissa hyvä olla aika-ajoin joitakin selkeitä asioita joihin keskittyä.

THE END.

Meinasin alunperin kirjoittaa tämän Runteq-bloggauksen melkein heti samantien, mutta tässä on käynyt niin että olen useampana iltana sukeltanut tämän asian pariin.

Suosittelen nääs lopettamaan lukemisen tähän tai jo THE END:iin, jos pidät siitä, että asiat ovat oikein tai väärin. Yhdellä tavalla tai vähintään asteikolla 1-10. Päkiä hyvä, pomppivuus pe*stä jne. Sovitaan niin jos haluat.

Ensinnäkin nörttipornoa by Eveliina Sopio, Biomekaniikan Pro Gradu Tutkielma, Jyväskylän Yliopisto, Syksy 2013.   

Inertiaalianturit juoksun biomekaniikan tutkimisessa - vertailu perinteisiin analysointimenetelmiin
 "Inertiaaliantureiden avulla voidaan helposti ja edullisesti tutkia esimerkiksi nopeuksia, erilaisia nivelkulmia, kiihtyvyyksiä." 

"Inertiaaliantureiden toiminta perustuu siihen, että jokaisen kehon osan, johon anturi on kiinnitetty, orientaatio ja sijainti pystytään laskemaan erilaisilla algoritmeillä inertiaalianturin mittaaman datan perusteella. Antureiden mittaustekniikka voi perustua esimerkiksi kiihtyvyyden mittaamiseen maapallon koordinaattisysteemissä tai anturin omassa koordinaatistossa. On myös antureita, jotka mittaavat kiihtyvyyttä omasta koordinaatistostaan ja sijaintiaan toisiin antureihin nähden." 

Ihania sanoja. Anturi, data, koordinaattisysteemi. Uuh! Tutkielman pohdintaosuudessa todettin:

"Tämän tutkimuksen perusteella RunLab™-laitteesta voidaan sanoa, että sillä on mahdollista mitata vertikaalista liikettä luotettavasti. Laskukaavoja tai antureiden tarkkuutta pitäisi hieman korjata, jotta mittaustarkkuus mitattaessa tukiaikaa ja nopeuden hidastumista kontaktin aikana olisivat vastaavia kuin perinteisillä menetelmillä mitattuna. Mittaukset suoritettiin vuoden 2012 lopulla, jolloin RunLab™-laite oli vielä tuotekehitysvaiheessa.Tämän jälkeen dataa ja analyysien tuloksia on käytetty hyväksi parantamaan laitteen luotettavuutta ja tarkkuutta." 

Sen perusteella, miltä käppyräni nyt näyttivät niin mittaukset tukiaikaakin koskien ovat jo varsin hyvällä tasolla. Hyvä Runteq! 

Hyvää lukemista on tuo Eveliina Soipion tutkielma muutenkin, jos on tällainen vähän nörtti ja haluaa erilaisen näkökulman juoksuun. Oikeastaan minua ei missään vaiheessa kyllä nuo mittaustulokset sillä tavalla epäilyttäneetkään, mutta oli kiva lukea asiasta ihan tiukkaa tekstiä.

Mutta, tässä sielunrauhan menetysmahdollisuuksia niille jotka niitä haluavat.

Asioita on maailmassa mitattu kautta historian, mutta se tulkinta... tässä tukku tuoreita artikkeleita ja tutkimuksia:

... Ensinnäkin  tuntuu löytyvän melko vahva konsensus ja faktapohja sille, että juoksuaskeleen tiheys eli kadenssi on hyvä asia, mikäli tarkoitus on juosta paljon ja välttää vammautumista. Näinpä kai siksi, että tälllöin iskut jakaantuvat pienempiin murusiin. Cadence and injuries: Once more, with science

... nämä saman vahvan konseksuksen kannattajat usein ovat sitä mieltä, että se on päkiäjuoksu joka johtaa hyvään askeltiheyteen ja juoksun taloudellisuuteen. Mutta, mitä sanotte siitä että löytyy läjäpäin tutkimuksia, joiden mukaan kanta-askel kuluttaa vähemmän energiaa. Heel Strike Uses Less Energy Than Midfoot Strike

... sitten askeleen pomppivuudesta, saattaakin olla että Amiraali Nelsonin opit eivät enää pädekään. Viime vuoden lopulla julkaistiin mm. Espanjalainen tutkimus, joka toteaa pomppivan askeleen olevan taloudellisempi, kuin ei pomppivan. Are Bouncy Running Strides More Economical? 



... ja  lopuksi todettakoon että henkilökohtaisen luontaisen juoksuaskeleen muuttamisesta on kuulemma enemmän haittaa kuin hyötyä. Study: Changing Running Stride Does More Harm Than Good ;D

Kaiken tämän jälkeenkin olen sitä mieltä, että 1)  askel kannattaa ottaa 2) itse sain myös sen (viittaan nyt askeleeseen ;) mittaamisesta kicksejä ja 3) osaan ehkä joitakin korjaavia toimenpiteitä tehdä itsekin.

Mutta, arvelisin että Runteqista on erityisesti hyötyä valmentajille, shamaaneille, juoksun ulkopuoliselle tarkkailijalle, osana esim. juuri laktaatti- ja muitatestejä. Shamaani sitten voi sinua lisää auttaa mittausdatan tulkitsemisessa, jos niin haluat. Mielenkiintoista toki olisi jos tämän tiedon voisi kerätä vaikka vuosien varrelta, ja viedä automaattisesti Endomondoon tai muuhun Sportstrackeriin ja katsoa miten se vuosien mittaan kehittyy, vaikkapa painon ja juoksukokemuksen vaihdellessa. Myös joukkoistettu ja keskitetty datan keruu voisi tuoda tähän ihan uusia mielenkiintoisia ulottuvuuksia tuotekehittäjänkin näkökulmasta.

Sunnuntai Tsuppaus ja Tylsistelyn Taito

“If your opponent is of choleric temper,  seek to irritate him.” 
 // Sun Tzu (孫子兵法 · The Art of War) 

"MTB/Hiihto 1h30min PK1 + trainer 15min PK1-aerobinen kynnys" luki ohjelmassa, mutta koska ladut ovat sulaneet, enkä ole panostanut loska-MTB-pyöräilykalustoon, päädyin suorittamaan koko hoidon trainerilla.

Valitsin audiovisuaaliseksi viihdykkeeksi Netflix-palvelusta The Raid: redemption. Triad-huumelortin päämajanaan pitämässä kerrostalossa riitti S.W.A.T-iskujoukolle valloittamista, mutta siitä huolimatta tylsäksi se meinasi käydä jo tunnin kohdalla.

Samanaikaisesti rasitusta oli kertynyt jo sen verran, että syke kiipesi hiljalleen ylös alun reilun 110:n lukemista. Olin asettanut alussa tietyn vaihteen ja tietyn vastuksen ja päättänyt jurnuttaa tasaiset n. 70 kampikierrosta minuutissa ensimmäiset 90 minuuttia. 

Mutta sieltä se syke mourusi vääjäämättä ylöspäin, 115...117...119, 121. Heeetkinen! Ja sehän ei yli 120:n muuten nouse!! Seuraavat 30 minuuttia olivat huikean jännittävät: vain keskittymällä äärimmäiseen rentouteen sain sykkeen valumaan takaisin alle 120:n. Mutta kun sen teki, livahti kadenssi alle 70:n.  

Triad-johtajan luottomies, jäätävän kova martial arts-taitaja Mad  "Pulling a trigger is like ordering a takeout" Dog oli ottanut tiukan kuristusotteen sankarimme kaulasta. Urgh! 121...122. Suljin silmäni, ja hengitin syvään.

Kun avasin ne uudelleen: syke 118, kadenssi 70.  Mad  Dog makasi maassa lyötynä.

"Jos sisäpyöräily peruskuntosykkeillä ei ole jännittävää, 
tee siitä  hurja taistelu." // Läskimaija (操作鷹の巣  · Operaatio Kotkanpesä)

Sisäsoudun SM 2000m: heittäkää se tuleen!

Operaation hermokeskuksen pitkillä kolkoilla käytävillä laahustavat univormumiehet ovat viime  kuukausina kurtistelleet. Kulmia.  Märältä betonilta haisevan käytäväverkoston neuvottelutilassa joukko harmaahiuksisia vakavia miehiä kävi keskustelun :

"Kyllähän se läski jaksaa juosta pitkään, jos ei  muuta vaihtoehtoa  ole ja jos sen paras kaveri juoksee vierellä ja pitää sen pään kasassa. " "Hidas se on. Eikä se tee mitään koskaan täysiä. Ja se keskeytti Kolilla." "Se on pantava kentälle. Tuleen. Kovuutta, perkele. Muuten Operaatio epäonnistuu. " "NSA:n pojat ilkkuvat meille jo". "Ottakaa yhteys."

Sisäsoudun 2000m on  juuri sitä:  parhaimmillaan (tai pahimmillaan) n. 6-8 minuuttia anaerobisella kynnyksellä ja sen yli. Rajalla. Kukin veto on kova, mutta ei kuitenkaan niin kova että voimantuotanto tyrehtyy omaan mahdottomuutensa.  Lihaksia hyödynnetään laajalla skaalalla. Noin 60 % tehosta tuotetaan jaloilla, erityisesti reisillä, loput 40% keskivartalon lihaksilla ja käsillä. Kovaa vedettäessä noin 3 minuutin kohdalla iskevä laktaattihyökyaalto on terävämpi kuin vaikkapa juoksussa. Se vyöryy laajalla rintamalla ja voimalla.

Eipä siis ihme, että  komentokeskuksen vakavat pojat innostuivat ajatuksesta.

Aloitin matkan kisapaikalle Helsingin Urheilutalolle tekemällä koukkauksen Pirkkalaan, josta nappasin kyytiin Seppo Järvisen. Miehen nimi ja naamakin oli tuttu jo mm. Nastolan täysmatkalta vuodelta 2012.  Seppo on kiertänyt triathlon- ja soutukisoja jo 80-luvulta alkaen.  Juttua riitti tauotta  perille asti.   Matka meni yhdessä hujauksessa, ja pian astuimmekin jo sisään Helsingin Urheilutalon ovesta.

Kiitos  Sepon Opelin kannentiiviste!  Pitkälti nimittäin sen ansiota lienee, että aika- ja tapahtuma-avaruuden säikeet asettuivat yhteismatkan kannalta suotuisiin asetelmiin.

Leveitä selkiä, väkeviä käsivarsia. Voimaa. Naiset 40+ tekivät juuri oman kisansa viimeistä tuhatta metriä. Jähmetyin katsomaan naamoja, joihin levisi päättäväisyyden lisäksi tuska.

Tuon näyn jälkeen säntäsin hätäpissalle.

Ryhdyin tutkailemaan lämmittelyvaihtoehtoja. Valmentajaltani Yodalta olin saanut ohjeen ryhtyä toimiin noin puoltatuntia ennen kisaa.

Pääsin elämäni ekaa kertaa pöristämään wattbikeä. Ei se ihan oudulta peliltä tuntunut. Nimittäin vastus muodostetaan samaan tapaan ilmalla kuin Concept 2 -soutulaitteissakin. Pöristelin sellaiset kymmenen minuuttia. Ihan lopuksi yritin säikäyttää viereisellä pyörällä polkevan herran veivaamalla pari kertaa täysiä 5 sekuntia. Ei säikähtänyt.

Kävin vielä vähän lämmittelemässä myös soutulaitteella, ja pian jo kuuluttaja kertoikin "Miehet 40+ startti, 10 minuuttia".

Ehdin soutulaitteelleni rauhassa panikoimaan toisena kilpailijana. Minua ennen oli kerennyt vain jo useammalta vuodelta Ergomaratonilta tuttu arkki-vih...ystäväni Mikko Ylönen. Vaihdettiin siinä parit sanatkin, jonka jälkeen keskityin hermostuneisiin mutta mahdollisimman näyttäviin viimeisiin teräviin lämmittelyvetoihin.

"Seuraavaksi vuorossa kauan odotettu Superlähtö, miehet 40+ avoin", kertoi kuulutus. Lähtömme olikin kaikista suosituin, 21 soutajaa oli siihen ilmoittautunut, 14 oli päässyt viivalle.

"GET READY!"

"GO!"

TSUMP, TSUMP, TSUMP. Soudin niin perkeleesti. Ja aivan liian kovaa. Soutulaitteen näyttö näytti 1:20-1:35 / 500m lukemia

"Ensimmäisen 200m jälkeen tilanne on Xxxx, Yyy ja Läskimaija"....

Mitä? Menen aivan liian kovaa. Laskin nopeuden 1:4x lukemiin.

Vilkuilin vasemmalla sivulla soutavan mittaria. Samaa tahtia.  Ja Ylöstä. Ylönen näyttää kovalta. Tietenkin.

1000 metrin kohtaa olin odottanut kauhulla.  Ja sieltä se tuli. Pelkäämäni laktaattivorteksit vetivätkin voimalla puoleensa ja kohti turmiota. Nopeus yritti valua kohti 1:5x alkuista lukemaa. Selvisin jotenkin 500 metriä.

1500m kohdalla kiskaisin kaasuhanasta, vauhdit nousivat selvästi. Sain pidettyä. 1750m kohdalla kiskaisin lisää. Kiihtyi vielä vähän.

6:44.4.  ja sijoitus 9.  - kovempaa kuin koskaan, mutta silti jäi kaivelemaan olisiko välillä 500-1500m ollut tehtävissä jotain. Mitaleista jäin lähes 20 sekunttia, eli valovuoden.

Ylönen uhkasi iskeä takaisin maratonmatkalla huhtikuussa. ;D

Ladun tamppaamisen ja Ibiza 2012-soittolistan vaikutuksesta murtomaahiihtäjän suorituskykyyn

Kun kannoin tänään sukset ja sauvat läheiselle pururadalle, olin pettynyt. Merkkiäkään ladusta ei näkynyt. Niska kyyryssä meinasin palata kotiin. Sitten tajusin, mikä tieteellisen tutkimustyön mahdollisuus olikaan minulle suotu,  ja juuri ennen Sotshin olympialaisia.  Tässä tämä nyt ihan tuoreeltaan - edes PubMed-tietokannasta  ei tätä vielä löydy.

 

Abstrakti

 

Tutkimuksen esittely

Ladun olemattomuus toimii dominoivana negatiivisena säätelijänä murtomaahiihtäjän suorituskyvyn esiintulolle. Luotettavaa tutkimustietoa on kuitenkin saatavilla vain vähän. Ei ole selvää näyttöä siitä onko ladun olemattomuuden negatiivinen vaikutusmekanismi psyykkinen, fyysinen vai metafyysinen. Tätä tutkimusta varten valittiin randomisoidulla otannalla 1-100 kpl 40-vuotiaita mieshenkilöitä, joiden murtomaahiihtokokemus oli noin 0.4% koehenkilön harrastaman liikunnan kokonaistuntimäärästä.

Mittaukset

Koehenkilöt kiersivät kahdeksan kierrosta pururadalla, jossa vallitsi alkutilanteessa täydellinen ladun olemattomuus.

-  Koehenkilöt varustettiin  GPS-paikantimilla. Tallennetun sijaintitiedon perusteella määriteltiin nopeus kullakin tarkasteluhetkellä.
- Sydämen lyöntitiheys tallennettiin ANT+ -protokollaa hyödyntävällä HRM-laitteella. 
- Koehenkilöiden  korvakäytäviin johdettiin  kuulokkeitse Ibiza 2012 Various Artists -soittolistan tuottamia ääniaaltoja.
- Koehenkilöt virtsasivat ennen ja jälkeen mittausten.

Huomasimme

että koehenkilön nopeus kierroskohtaisessa ns. "Lyki lyki, ja Sitten Muna-asentoon" (LLSM) mäessä kehittyi merkittävästi, johdonmukaisesti ja positiivisesti ensimmäisten viiden kierroksen ajan (12:92 km /h => 15:05 km /h).

Hieman yllättäen tamppauksen suotuisat vaikutukset eivät kuitenkaan enää kierroksella 6 ylittäneet fyysisen rasituksen  indusoimia haittatekijöitä. Nopeus LLSM-mäessä laski 0.57 km /h edelliseen kierrokseen nähden.

Nopeuden suhde tamppauskierrokseen (TE = Tamppaus Ennuste l. Pinkki käyrä)

Kierroksella 7  koehenkilöiden korviin johdettiin Ibiza 2012 soittolistalta Mario Fischettin kappale "Dope".  LLSM-mäen nopeus nousi merkittävästi (1.4 km /h) edelliseen hidastuneeseen kierrokseen nähden, puhkaisi  laskevan ennusteen ja nousi takaisin Pinkille Käyrälle.


Tulokset osoittavat 

että ladun tamppaamisella on  suotuinen vaikutus murtomaahiihtäjän suorituskyvyn esiintulolle, Tamppausennuste (TE) = x_n+1 = x_n² + c.

Dope-ilmiö antaa viitteitä, jotka johtavat hypoteesiin Pinkin käyrän epälineaarisuudesta. On syytä olettaa nykyisen TE-mallin olevan puutteellinen.  Lisätutkimuksia suositellaan tehtäväksi erityisesti Ibizan suhteen ja / tai Ibizalla.