 | |||
Selvää on, että
a) ennen oli ennen ja nyt on nyt
b) minulle sopii asioiden suunnittelu parin vuoden jaksoissa, ainakin jos matkalla on joitakin kulloinkin suunnitteluhetkellä mahdottoman ja mahdollisen rajoissa olevia välihaasteita
c) tarvitsen tätä. Nautin siitä, että selviän jostain fyysisesti (ja henkisesti) haastavasta hommasta, joka tuntui aluksi lähes mahdottomalta.
Pariin kertaan olen tänne blogiin jotain jo kirjoittanutkin, mutta tuhonnut sitten tekstin pari minuuttia myöhemmin. Kirjoitus on ollut joko liian mahtipontinen, naurettava, jokseenkin turha tai milloin mitäkin.
Diipa ja daapa. Jostain syystä siis on tuntunut olevan aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa muodostaa selkeää tekstimuotoon puettavissa olevaa ilmaisua siitä mitä kuuluu, ja mitä seuraavaksi.
On se oikeastaan itselläni ollut jo ajatuksissa jonkin aikaa. Joten, ehkäpä ei tehdä tästä nyt taidetta vaan pannaan toiveet ranskalaisin viivoin sen kummemmin sensuroimatta.
Yhtään kiertelemättä haluan seuraavilta vuosilta tämän, ja teen parhaani sen saamiseksi.
- Läskimaija ei kokenut maailmanloppua. Minä olen edelleen ihan se sama ihminen. Ihminen, joka kamppailee päivittäin tai siis iltaisin ahmimishäiriön kanssa. Siis: syönkö tänään nuo menneen päivän ruuan jämät, entä nuo nakit, Olterman-juuston, älyttömän ohueet leikkeleet, koko maailman, vai enkö syö?
- Osallistun jatkossakin triathlon-tapahtumiin. Itkisin onnesta, jos joskus olisin niin kovassa kunnossa että minut hyväksyttäisiin Hawaijin Ironman -kilpailuihin. Näin tuskin käy.
- Kirjoitan kirjan Läskimaija-vuosista 2009-2012
- 20.3.2015 on täydellinen auringonpimennys. Se on erityisesti perheelle ja ystäville omistettu juhlapäivä.
- Työni liittyy tulevaisuudessa jotenkin liikuntaan.
- Minusta tulee Ultra-juoksija. Syyskuussa vuonna 2015 osallistun Ultra-Trail Du Mont-Blanc in 168 km UTMB -matkalle.
