Mitä teet, kun myrsky nousee

Näätähölkkä 10km,  29. elokuuta 2010, oli se hetki, jolloin Etelä-Nokian Biisonit haistelivat ensimmäisen kerran raikasta syysilmaa. 

Tapahtuman ilmoittautumislomakkeella oli kohta "Seura", ja jotain siihen piti kirjoittaa.  Kovin pitkällisen mietintäprosessin tulos tuo nimi ei ollut, eikä kisaraporttikaan ollut aivan kaikista yksityiskohtaisin. Siitä asti suhteeni biisoniin on kuitenkin kasvanut, ja siitä on tullut ystäväni. Biisoni tulee mukaan vähintään ilmoittautumista vaativiin tapahtumiin, ja onpa se läsnä joskus arkielämässäkin.

.

Pari viikkoa sitten kaverini T oli kuuntelemassa Jari Sarasvuota. Sitä kautta opin erään asian.

Mikä on kesyn nautakarjan ja biisoneiden ero?

Kun tummat pilvet nousevat taivaalle, ja lumimyrsky lähestyy, laittaa nautakarja päänsä yhteen, hanurit myrskyä kohden ja sitten ne hytisevät paikallaan pakkasessa vilusta täristen. Biisonit sensijaan, ne aistivat sieraimet väristen, nuuhkivat ja tunnustelevat päitään keinuttaen. Sitten kun on tiedossa, mistä suunnasta myräkkä nousee, lähtevät ne  rynnimään suoraan myrskyä kohden niska kyyryssä, päättäväisesti. Tämän ne tekevät siksi,  että se on nopein tie takaisin auringonpaisteeseen.  // Lisää biisoneiden luonteenpiirteistä

Kiitos Jari ja T, siitä että toitte tämän tietoisuuteni.

Sama vinkki pätee muuten mielestäni  muihinkin elämän myrskyihin ja tuiverruksiin. Urheutta, ja tuulta päin!

 

 

 

Ultra-unelma

Luin viime maaliskuussa Dean Karnazesin kirjan Ultramarathon man.

Joitakin päiviä myöhemmin osallistuin Transgrancanaria -tapahtuman Starter-matkalle. Siellä näin  ihan oikeiden ultrajuoksijoiden  kepeän, iloisen ja päättäväisen askeleen heidän  loikkiessaan vuorigasellin lailla ohitseni. Ne, sillä eläimiltä ne vaikuttivat, olivat lähteneet 12 tuntia aikaisemmin, ja juosseet ennen tuota hetkeä sata kilometriä pidemmän matkan Kanarian saarten vuoriston halki.

Siitä tarttui ajatus, joka on kimpoillut ympäriinsä pääkopassa kuin liikaa Coca-Colaa juonut lapsi pomppulinnassa.

Pomput vaimenivat kuukausiksi. Pääosin siksi että Joroisten ja Nastolan triathlon -kisat vyöryivät aika-avaruudessa kohti kuin Balrog Khazad-dûmin sillalle.

Mutta viime kuukausina pomppulinnassa on tömissyt taas. Jymps, jymps!  Säännöllisesti, vähintään parin viikoin välein olen selannut Ahotu Marathons -palvelun  haun tuloksia. Jokin parametri: paikka, aika, matka tai viimeistään turhan pitkä harkinta on  kuitenkin johtanut siihen, että surffailu on päättynyt läppärin kannen ja ajatuksen sulkemiseen. Jymps. JYMPS!


Viikko-pari sitten napsahti ruudulle siinä määrin kiinnostava löydös, että esittelin sen myös Jasonille.

Se oli sellaista juttelua vain. Vain yksi copy-pastettu linkki lisää internetin kohinaan.

 "Juoksit vasta ensimmäinen maratonisi, tuo on mahdotonta.", tai jotain sinnepäin, joku sanoi Jasonille pari päivää myöhemmin.

Don't tell me what I can't do. -- John Locke / Lost


TÖMPS, TÖMPS!    RÖMPS.

Torstaina,  ennen nukkumaanmenoa, kävin kyseisen tapahtuman sivuilla uudestaan.

Klikkasin vaivihkaa "Register" -nappulastakin, ihan vain katsoakseni että milloin ilmoittautuminen alkaa ja niinpäinpois. Tapahtuman 500 paikkaa olivat jo täynnä, ja kaksi nimeä jo jonotuslistallakin.

Tilanteen johdosta täytin rekisteröintilomakkeen samantien, ja ilmoittauduin jonotuslistalle, sijalle kolme. Evästin Jasonin tilanteen vakavuudesta, ja heti seuraavana aamuna hän lähetti bittivuon Skotlantiin ja ilmoittautui myös.

Eilen tapahtumajärjestäjä kertoi Facebookissa, että näillä jonotuslistan sijoillamme olemme käytännössä varmasti mukana!

Hoka Highland Fling Race 27.4.2013

Highland Fling Race on 53 mailin, eli 85 kilometrin ultrajuoksu Skotlannnissa. Webbisivujen perusteella maisemat näyttävät mahtavilta, tapahtuma leppoisalta ja matkakin on juuri ja juuri käsityskyvyn rajoissa. Erikseen mainittakoon, että maaliinpäässet saavat kuohuviinipullon ja ilmaista olutta.

Nyt ei siis tarvitse miettiä enää syitä, miksi jatkaa juoksentelua myös talvella.  :)

... se voisit olla sinä!

Lisää ihania kuvia täällä ja herkullinen video täällä.

ps. Muistathan osallistua Maailmanlopun Maratonille 20.12.2012!

Endomondo-harjoite nro 1000, Rautaveden maraton

Tänään tuli vastaan eräs virstanpylväs jumppauralla, kun Endomondo.com -palveluun kirjautui tuhannes liikuntasuorite. Kyseinen mobiiliohjelmisto/web-sivusto on kyllä ollut perin merkittävä tekijä siinä, että tämä homma on pysynyt käynnissä. Niinpä hainkin joku kuukausi sitten mukaan Endomondon Endorser-ohjelmaan. Ja reilu viikko sitten sain ilokseni ja yllätykseksi kuulla, että tulin siihen valituksi. Endorser-ohjelman kautta pääsen jatkossa seuraamaan Endomondon kehitystä hiukan lähempää ja kertoilemaan siitä muillekin.

Mutta, nyt Rautavedelle. Rautaveden maraton lähtee Vammalan keskuskentältä, tai siis kuntauudistuksen jälkeen Sastamalasta, ja kiertää nimensä mukaan Rautavesi-nimisen järven.

Olin odotellut tapahtumaa kovasti,  erityisesti siksi että Jasonin oli siellä tarkoitus aloittaa maraton-uransa.

Juoksin viimeviikon sunnuntaina arvatenkin liian pitkän, n. 32km lenkin, ja liian kovaa - joten torstain testilenkillä huomasinkin että sykkeet olivat koholla ja juoksu raskasta. Samoin ystävälläni oli ollut rankka viikko töissä ja nukkumiset olivat jääneet todella vähiin. Puitteet katastrofille olivat siis täydelliset!

 ...meinasin tähän nyt kirjoittaa pitkätkin plärinät tekstiä juoksun eri vaiheista, kuten siitä että juoksimme tovin miehen kanssa, joka juoksi 200. maratoniaan jonkinlainen veturimies-asu päällään ja kultaiseksi sprayatut asicsit jalassaan....

Kahdensadan maratonin veturimies

... ja siitä, miten paljon iloa voikaan saada yhdestä vedestä erektoituvasta väylämerkistä, vai oliko se sukellusvene...

... sekä siitä, että oikeastaan koko matkan meillä molemilla oli sykkeet normaalia reilusti korkeammalla ja erityisesti Karkun kirkon luona, jossain kilometrin 30. paikkeilla sijaintivalinta aika-avaruus -jatkumossa herätti kysymyksiä....

...mutta, koska kello on 01:30, tyydynkin vain sanomaan sen, että jokainen pidempi jumppasuorite on aivan omansalainen monsteri. Tällä kertaa se oli  vähintään lvl-42 lohikäärme. Eri pedoilla on erilaset juonet ja kujeet, salaiset aseet, mutta jokaikinen kerta tämän monsun selättäminen tuntuu hienolta. Ja kumoonhan se hirviö kaatui nytkin, rytinällä!  Onnittelut Villelle aka  Jasonille Mara-monsterin slayeröinnistä!

Kun vielä maalissa saimme kuulla, että nimimerkki T oli suorittanut puolimaran aivan käsittämättömän kovaan vauhtiin, oli karnevaalitunnelma valmis.



Nähdään Maailmanlopunmaratonilla 20.12.2012!