Niinpä tänäänkin vaikka Tampere on ihan vieressä, ja aikaa oli kaikin puolin hyvin, smurffailin aamun ympäriinsä ja löysin sitten itseni säntäämässä kiireessä koti-ovesta 10:28. Olin ajatellut olevani näihin aikoihin Laukontorilla parkkipaikkaa etsimässä. Vettä satoi kaatamalla, sujahdin autoon nopeasti mutta varovasti, jotta valmiiksi kiinnittämäni numerolappu ei repeytyisi. Ei repeytynyt! Nimittäin numerolappu oli unohtunut keitiönpöydälle. Palasin hakemaan sen. Vettä satoi kaatamalla, sujahdin autoon nopeasti ja varomattomasti, joten valmiiksi asentamani numerolappu repeytyi.
10:47 parkkeerasin autoni Hämeenkadulle, vain 100 metrin päähän lähdöstä. Kaikki paikat olivat vapaina. Onnittelin itseäni nerokkaasta pysäköintipaikan valinnasta ja marssin rinta pystyssä ylväästi Raatihuoneen portaiden eteen, jonka olimme sopineet kohtaamispaikaksi ystävieni kanssa. Heitäpä ei näkynytkään!
Satoi kaatamalla, joten astelin Raatihuoneen portaat ylös lipan alle sateensuojaan ja kiikaroimaan tuttujani. Pian pongasinkin ystäväni, jotka seisoivat tarkkailuasemastani katsoen noin viiden metrin päässä alaviistossa suorittamassa reipasta aamujumppaa. Tässä vaiheessa putkinäköni laajeni, ja havaitsin että kaikki muutkin reilut tuhat puolimaraton-juoksijaa suorittivat reipasta aamujumppaa. Lisäksi, he katsoivat minun suuntaani kysyvästi, kuin lisäohjeita odottaen.
Korokkeella vieressäni, minusta n. 1.5 metriä vasemmalle seisoi timmissä kunnossa oleva blondi jumpaten suorastaan esimerkillisen taitavasti. Hetkisen ajattelin onnitella häntä taitavuutensa johdosta, mutta sitten syttyi lamppu! Tuo nainen lienee ohjelmaan kuuluvan alkulämmittelyn vetäjä. Tässä vaiheessa vallinnutta sielunmaisemaa maalailee varsin täsmällisesti tämä dokumentti:
Itse juoksu sujui tyystin ilman kommelluksia. Ensimmäiset yhdeksän kilometriä juoksimme samassa porukassa kavereideni kanssa. Meno oli leppoisaa, sade oli oikeastaan vain kiva, emmekä kaatuilleetkaan edes mukulakivillä, vaikka se oli ennakolta varsin todennäköistä. Maalissa olin aikaan 1:57:20. Se on uusi ennätykseni puolimaratonille ja vajaat 20 minuuttia nopeampi kuin aikaisempi ennätys. Tavoite kahden tunnin alittamisesta siis toteutui. Painan nyt noin 105kg. Se on toki reilusti yli kolmekymmentäkiloa vähemmän kuin projektin alussa, mutta oikeastaan ajattelin vielä ihan tovi sitten että alle kahden tunnin ei yli satakiloisena puolimaraa jolkotella.
Minulla oli tänään jalassani On Running Cloudrunner kengät, jotka ovat tehneet taikoja juoksulleni muutaman viime viikon aikana. Kirjoitan noista ihmekengistä ensi viikolla hiukan lisää.
 | |
| www.endomondo.com |
// n. 105 kg (~ -35kg). (Edit 2013: Oikea paino tällöin oli jotain 115-120kg välillä, aiempi puntari oli turhan armelias) :)
