sunnuntai 30. lokakuuta 2011

*tun valittavat penikat!

Henkinen metamorfoosi supersankarista valittavaksi nilviäiseksi ei vaadi ihan hirveästi, ainakaan jos on varustettu luuserin sielulla. Pikkuisen penikkatautia, siitä johtunutta fyysistä saamattomuutta ja siitä johtunetta henkistä saamattomuutta, vähän mässäilyä, stressiä, huonosti nukuttuja öitä ja kokonaispottina seuravaa overall uber lametusta.



Taisin huomata penikoiden kipeytymisen sitten viikko sitten Tukholmassa hyvin rauhallisella lenkillä. Tiedä sitten tuliko se ylirasitus kuitenkin hankittua ja pari viikkoa aiemmin maratonilla vaikka silloin ei mitään tuntunutkaan. Lopullisesti ne ärtyi, kun koitin pari päivää Tukholman lenkkiä myöhemmin juosta kympin vähän kovempaa. Tuntuu, että nämä hommat iskee aina silloin, kun lenkit kulkevat erityisen ihanasti. Lenkkijumalien sielu on Saatanan. Ensin rajatta mannaa, sitten hekuman korkeimmalla hetkellä palkitaan kadotuksen liekeillä.

Ihan vaan ajattelin pikaisesti tänne hyperavaruuteen kirjoittaa maininnan tästä overall lametuksen ja vitutuksen tilasta, kun ne jää helposti sanomatta kun mieluummin kirjoittaa omasta erinomaisuudestaan.