Heat is ON

Lähiaikojen sääennuste Nokia, Suomi: kuuma, kostea ja  hikinen.

Katsoin eilen sään Eagleman-kisapaikalle: 30,6 astetta. On pieni mahdollisuus, että reilun viikon päästä sunnuntaina siellä ukkostaa jolloin lämpötila voi olla jopa vain 23 astetta, mutta en ole ihan varma toivonko ukkospuuskiakaan uuden ihanan levykiekon kanssa pyöräillessä.

Kuumuus on romuttanut monen Eagleman-kävijän unelmat. Tämmöinen lähes napapiirin asukki tuskin on lähtökohtaisesti  siellä vahvoilla. // Heat, humidity factors at Eagleman

Minä romahdan kuumassa. Kuumuus vie suorituskyvyn, vauhdin, näännyttää ja lisäksi korventaa sielun, etenkin jos siihen ei ole tottunut. Marathon performance and temperature -artikkeli viittaa tutkimuksiin ja kertoo: jos nostetaan lämpötila optimaalisesta viidestä celsius-asteesta 25 asteeseen, maratonjuoksuaika kasvaa parikymmentä minuuttia.

Siispä nyt kun keli Suomessa muuttui lämpimästä kalsaan  vesisateeseen, helteet täällä meillä jatkuvat.  Olen viettänyt saunassa joka ilta reilun tunnin.  Se kuulemma toimii, ihan tutkitusti. Tässä vielä juttua saunan hyödyntämisestä Badwateriin valmistautumisessa. Badwater on yksi kuumimmista ultrajuoksuista - läpi Death Valleyn aavikkolaakson.

Mitäpä olen siellä saunassa oleskellessa sitten puuhastellut?

No ylläpitänyt kevyttä PK-sykettä tietenkin, niinkuin tiede määrää. Esim. tänään 10 * 100 vatsalihasliikettä, ja 10 * 2 min selällään "pyöräilyä" - vuorotellen, väliin vähän taukoa ja session aikana yhteensä reilut kaksi litraa HartSporttia.

Niin pöpiä puuhaa, että sen sekopäisyydestä voi vain nauttia.

Ilettävä juttu Cooperista

Olen tässä tovin aprikoinut että mitähän sitä kirjoittaisi tänne nyt sitten väliraporttina. Torstaina, jolloin Eaglemäniin on 9 päivää, on ohjelmassa harjoitusluontoinen triathlon-treenikisa.  Treenit on menneet hyvin, vauhti kiihtyy ja Läskimaija viihtyy. Kuumuuden kanssakin olen  pelleilllyt, ja oppinut myös kantapään välityksellä.  Mutta eipä niistä enempää, kaikki näyttää hyvältä.

 Cooper-tuloksilla elvistely kun on keskimäärin aika ilettävää puuhaa, niin teen sen:

Paino on siis juoksunopeuden kannalta melko oleellinen tekijä.  Älä vertaile itteäs muihin.

Sen sijaan kestävyyden ja pitkien matkojen taittamisen kannalta paino on vain mitätön sivuseikka. Siis kunhan tehontarve (nopeus, nousumetrit, jne) ei ylitä energiansyöttöä. Tästä todisteena a) norsut b) biisonit sekä todistuskappaleet  c)  d) ja  e).  Läski on vain seikkailuenergiaa.
  
ps.

Hyvät huonot uutiset

Wihollisen kätyrit, nuo katalat juonittelijat, ovat nyt sen keksineet! On olemassa keino estää  Operaatio: Kotkanpesän toteutuminen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti: jos ei ole sarjaa, silloin sitä ei voi voittaa!  Jotenkin ne ovat saaneet mukaan vehkeilyynsä koko IRONMAN-organisaation.

Simsalabim! IRONMAN-organisaatio on tänään päättänyt että IRONMAN 70.3 Eagleman-kilpailussa ei olekaan Clydesdale-luokkaa (miehet yli 220lbs / 99kg), jossa minun piti kilpailla. Nerokasta!

Muutoksen taustalla on se, että IRONMAN-organisaatio on hankkinut kisan kokonaan hallintaansa. Aiemmin sitä järjesti Tri Columbia-yhdistys lisenssillä.

Läppärin (ja alitajunnan) taustakuva.

"I am very sorry for the delayed response and missing information about IRONMAN 70.3 Eagleman. Since we have acquired the race from Tri Columbia we transferred our policies and race day events to this race as well. Unfortunately, we do not offer a Clydesdale division in our races."

... tämä tarkoittaa sitä, että osallistun kilpailuun yleisessä M40-44 sarjassa, en satakiloisissa. Pokaalista on turha haaveilla.

Mutta hähää, tuo pokaali onkin jo tehnyt tehtävänsä - kantanut mielikuvaa yli harjoituskuukausien. Se on jo minulla syvällä päässä, en tarvitse mokomaa fyysistä metallimöhkälettä. Olen  jo voittanut!

Ennen tämän tajuamista lähetin päivällä uutiset kuultuani  ensiraivostuksissani postia "uudelle ystävälleni" Andrew Messickille, IRONMAN-korporaation toimitusjohtajalle. Uhosin ja puhkuin vielä loppuun "Niin tai näin, teen tuona päivänä Clydesdale-luokan reittiennätyksen."

Uhoa riittää! Olkoot se sitten tarkennettu uusi tavoite ja ne hyvät uutiset. ;)

Toukokuun (ja muiden kuukausien) harjoituskalenteri

Asento!
 
Yhtenäistämis- ja tasapuolisuuskomitean vaatimuksesta ja Operaatio-johdon tiukassa valvonnassa olemme luoneet toukokuun jäljellä olevalle osalle yksilön henkilökohtaisiin tarpeisiin adaptoituvan mullistavan  harjoituskalenterin, joka kansalaisen tulee ottaman käyttöön tältä päivämäärältä alkaen.

Viimeiset 30 päivää

Lento New Yorkiin lähtee 3.6 klo 14:30. Siihen on nyt  30 päivää.

On syytä kirjoittaa Operaatio-johdolle lyhyt tilannekatsaus.

Treenit joulukuulta alkaen, kilometriä.

Uinti (1.9km)  on todennäköisesti parantunut  aimo harppauksen. Potkut suuntautuvat nyt enemmän oikeaan suuntaan kuin aikaisemmin, vievät eteenpäin. Muutenkin uintiasento ja tekniikka on kehittynyt arviolta siten, että pääsen samalla vaivalla hiukan reippaampaa vauhtia kuin aiemmin. Märkäpuvun kanssa erot aikaisempaan ovat kuitenkin huomattavasti pienempiä. Märkäpuku antaa paljon anteeksi. Esimerkiksi jalat kelluvat vaakatasoon ilman potkujakin .

Silti tuntuu että uinnin suhteen  Operaatio: Kotkanpesän vaatima tavoiteparannus, 5:09 minuuttia  (43:09 -> 38:00), verrattuna Joroisiin ja Finntriathloniin viime vuonna  on tehtävissä.  Eagleman uidaan kuitenkin merivedessä ja suistoalueella. Lukemani perusteella tuulisina päivinä siellä on voimakkaita tyrskyjä, virtauksia ja erittäin hankala uida. Mutta sittenpä se on sama kaikille.

Pyöräily (90km) on arvoitus ja jännittää.  Treenattu on, mutta vauhdista ei ole oikein päässyt kunnolla ottamaan selvää. Tänään olisi ohjelmassa sen sorttista pyörätreeniä että siitä voisi ehkä jotain johtopäätöksiä vetääkin, mutta kuitenkaan ei. Koska täällä ei ole kesä. Päivän korkeimmat lukemat näyttävät asettuvan pariin asteeseen, ja ensi tiistaille oli luvassa vielä kolme lumipisaraa. Sinä yhtenä päivänä

Sää tänään Nokialla

pari viikkoa sitten kun pääsi polkemaan shortseissa ja kesätunnelmassa niin vauhdit olivat peruskuntoponnistuksella viime vuoden huippuvauhtitasolla. Mutta tuolla koleassa säässä ja talvikamppeet päällä ei kyllä saa menosta oikein mitään käsitystä. Itseasiassa saatan tänäänkin tehdä tuon pyörätreenin sisällä.

Se nyt on kuitenkin selvää, että nykykalustolla en aivan varmasti pääse yli 36 km /h tavoitekeskinopeuteen.

Asiaan on kuitenkin todennäköisesti tulossa parannusta lähiviikkoina. Hyvät kisakiekot ja erityisesti levykiekon lumoava suhina voi hyvinkin tuoda tarvittavan lisäbuustin.... maltan tuskin odottaa hyvien uutisten varmistumista ja siitä kertomista.

Juoksu (puolimaraton) on hanskassa. Tavoiteaika 1:49:00 on käsissä, vaikka siinä on 17:55 minuuttia  parannusta verrattuna viime vuoden Joroisten aikaan.  Painonpudotus on helpottanut juoksua niin paljon, että se on aivan eri laji kuin aiemmin.

.... siis  jos olosuhteet olisivat  inhimilliset. Mutta,  ei ole ja siksi juoksu jännittää oikeastaan kaikkein eniten ....

Sää kisapaikalla kuukauden kuluttua (AccuWeather.com)

Sää ja kuumuus on ennalta sellainen mörkö, etten  saa sitä millään pysymään sängyn alla.  Minun menoni romahtaa yleensä aivan totaalisesti kun lämpöasteita on yli 20.

Ennuste Cambridge, Maryland, USA näyttää tältä. Ja tässä ei ole tapahtunut viikkoihin mitään muutoksia. Tällaista siellä vaan on.

Pidin sitä vielä alkuvuodesta vähän vitsinä mutta kun täällä ollaan vielä melkein pakkaslukemissa, niin kyllä tuohon kuumuuteen ja hikoiluun on ihan pakko totutella keinotekoisesti etukäteen. Traineri saunaan siis! Onneksi tähän kuumuuteen totutteluun löytyy ihan  testattua faktaa, joten kai se on tehtävissä.  ( Heatacclimatization. In: Encyclopedia of Sports Medicine and Science)

Painon kehitys viikottain

Paino on pudonnut suunnitelman mukaisesti. Tuossa vajaa pari kuukautta sitten se lähti karkaamaan - tai oikeastaan tarkoituksella lisäsin syömisiä koska alkoi tuntua että en jaksa jumpata itsestäni irti ihan sitä mitä pitää.

Mutta nyt viimeisen reilun kuukauden aikana olen jo taas melkein palannut käyrälle. En meinaa uskoa todeksi.  Painan nyt jo n. 13kg vähemmän kuin joulukuussa projektin alussa reilut 4 kuukautta sitten.

Kaikenkaikkiaan ja yhteensä taidan ollla aikataulussa eri asioiden suhteen siinä määrin kuin se nyt on mahdollista. Etukäteen sitä on hankala aina uskoa, voi vain kuvitella.

NYT vielä 30 päivää.

Ergomaraton 2012-2014 - Hyvää Wappua!

SM-sisäsoutumaratonin (www.ergomaraton.fi) puuhamies Pentti Soini lähetti minulle eilen mojovan yllätyksen. Hän oli löytänyt videota sisäsouduistani vuosilta 2012, 2013 ja 2014. Järkyttävää, mutta juuri sopivaa materiaalia vappuna julkaistavaksi. Tästä puuttuu ensimmäinen kerta Ergomaratonilla eli vuosi 2011 ja ensimmäiset 20 kiloa, mutta ihmisen mielikuvitushan on tunnetusti rajaton. Vuoden 2012 ääniraita ei sovi perheen pienimmille. Hankala uskoa itsekään, että tuon ruhon päällä on Transgrancanaria (starter) -paita.

Kiitos Pentti, ja Keravan Urheilijoiden soutuporukka! Ja hyvää Wappua koko maailma!  

Ergomaraton SM 2014: Hopeasiipi

"Mikä on päällimmäinen muistosi vuoden 2013 sisäsoutumaratonista?" Aivojen  hermokudos pulpauttaa  muistikuvan kääretortusta. Tai siis siitä, että Lehtosella sitä oli, minulla ei. Tuota virhettä en toista! Kaksi päivää ennen SM-Ergomaraton 2014:ää  etsin  kylän mehevimmän kääretortun. Eagleman-projektiin liittyvästä kuihdutuksesta johtuen  pari edeltävää viikkoa olivat niukasti miinuskaloriset. Nyt söin kahdessa päivässä arviolta viikon eväät. Sitten vielä perjantaina pidättäydyin kofeiinista. Lopputulos:  nukahdin työpöydän ääreen viimeiset tortun muruset sokerihumalaisessa suussa. Tokkurassa olin vielä kisa-aamunakin.  Sykemittari jäi kotiin. Sitten  tajusin sen olevan vain hyvä juttu, halusin soutaa niin kovaa kuin jaksan, en niin kovaa kuin syke määrää. Muutenkin olo oli Keravalle ajellessa levollinen,  koska ihana huoltaja-tytär tuhisi vieressä sikeässä unessa. Ennen Keravan Urheilijoiden Keupirtille kurvaamista tyhjensin  kofeiinia huutaviin kiduksiini mega-annoksen kahvia. Perillä olo  oli superladattu. Soutuvajaan kävellessä otin kuvan, jonka alitajuisen viestin ymmärsin vasta myöhemmin. Aamuaurinko paistoi vajan ovesta,  oli jo kymmenisen astetta lämmintä. Aikaa oli  sopivasti soutulaitteelle asettautumiseen, kuulumisten vaihtoon ja alkulämpöön. Pidimme tyttären kanssa huolto- ja strategiapalaverin. 1) Tytär juottaa isäänsä kun nälkäistä linnunpoikaa:  Hart Sport+Hunaja+energiageeli -taikajuomalla (ks. Akvavitix)  kymmenen minuutin välein letkulla suuhun. 2) Isä soutaa siten, että tytär kerkeää puoli kolmeksi yökylään. Sitten jo kisan maestro Pentti Soini huusi "5, 4, 3, 2, 1, SOUTAKAA!" Kun ensimmäiset parikymmentä minuuttia oli soudettu, mittarissa luki keskinopeus 1:53,2 / 500m. Kotona olin tehnyt vain lyhyitä testivetoja tähän tahtiin. Vieressä viime vuoden voittaja Juha Karttunen kiskoi 1:52,8.  Häkellyin väliaikatiedosta, hyvin menee! Mutta Heikki Keskinen, Juha Lehtonen ja Mikko Ylönen hengittivät niskaan. Vilkaisin oikealle puolelleni: järkkymättömän päättäväisiä ilmeitä. Mutta vauhti pysyi.  Aloin uskoa  Yodan  lähettämään tekstiviestiin: "Itse soutuliike voi alkaa tuntua raskaalta, mutta muista: olet kovassa kunnossa, kunto ei lopu kesken!" Tytär juotti taikajuomaa kellontarkasti kymmenen minuutin välein. Päässä alkoi soida Row, row, row your boat  -kappaleen heavy metal -versio. Suljin silmäni. Aika katosi. Kun reilut kymmenen kilometriä eli noin 40 minuuttia,  oli jäljellä tilanne oli elänyt: Takon Soutajien Heikki Keskinen oli pitänyt tismalleen saman vauhdin kuin alussa ja noussut kärkeen.  Oma vauhtini oli hiipunut vähän, mutta kuitenkin. Olimme nyt rinta rinnan Juha Karttusen kanssa  toisena. Kärsimystä tänne tultiinkin hakemaan. HOPEASIIPI. KOTKA. EAGLE-MAN. Jotenkin pahin tuska unohtui, ja ajattelin, että oikeastaan juuri tätä tarvitsen.  Ajatus kirkastui, kun Tapsa ja hänen ratsunsa Rose kurvasivat   parhaalla hetkellä apuuun. Keskinen oli mennyt menojaan. Marko Tompuri eteni vahvasti ja oli noussut jo neljänneksi. Näin, että kokenut Karttunen vastasi  ja nosti vauhtiaan. Minunkin pitäisi. Hopeasiivet ovat siinä - OTA ne! Sain Tapsalta tarkkaa tietoa tilanteesta ja olo vankistui.  Tilanne asettui: Keskinen, Läskimaija, Karttunen. Lopussa. 300 metriä ennen maalia latasin  loppukiriin. Takana ja sivuilla kannustettiin villisti. Mieletön tunnelma. 2:42:02,6,  keskinopeus 1:55,2 / 500m. Operaatio: Kotkanpesää  ajatellen tämä oli  parasta, mitä saattoi tapahtua. Nyt tiedän, että  kunto on kitkattomien rullien päällä selvästi viime vuotista kovempi. Olen ajatellut, että noinkohan vain paino on tippunut ja kunto on sama. Mutta soutu rasittaa samoja lihaksia, joita triathlonissa tarvitaan. Kunnonkin on siis pakko olla roimasti viimevuotista parempi. En saanut täältä pelkästään mitalia, sain hopeiset siivet. Eaglemaniin on 39 päivää. Osallistuin Ergomaratonille nyt neljättä kertaa. Siitä on muodostunut minulle kevään tärkein juttu. Kesä alkaa Keupirtillä. Kiitos!

Miehet 40+: 3. Juha Karttunen, 1. Heikki Keskinen, 2. Läskimaija