sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Elämäntapamuutosta ei ole ja nykytilan säilyttäminen on mahdotonta.

Vain kuukausi sitten juoksin Vantaalla ennätyksen rinkan kanssa. Voisi ajatella, että se oli kovinkin voimauttava kokemus. Niin se olikin, siihen asti kunnes saavuin tavoitteeseen menin voimalla eteenpäin. Sen jälkeen olen antautunut virran vietäväksi.

Meinasin ensin visualisoida tätä mustalla aukolla, ja sen ympärillä kaartelevalla satelliitilla. Tai hitaasti kohti koskea virtaavalla joella. En löytänyt täydellistä videota, joten pitäydytään faktoissa.

Mitään elämäntapamuutosta ei ole. Minun on täysin turha tuuduttautua ajatukseen, että jokin olisi perustavalla tavalla nyt toisin kuin aiemmin elämässäni. Olen sama mies. Sama ahmimishäiriö. Sama synkkä virta.

Nykytilan säilyttäminen on mahdotonta. Virta virtaa, uin tai en.  On täysin turha ajatella, että voin jotenkin maagisesti ja helposti säilyttää nykyisen kunnon ja henkisen motivaatiotason.

Paljon on kuitenkin muuttunut sitten marraskuun 2009? Miksi? Siksi, että olen aina asettanut tavoitteeksi seuraavan vastavirrassa näkyneen kiven, hypännyt koskeen ja uinut sitä kohti.

On vain yksi johtopäätös: Aseta tavoite, ja ui sorsa, ui!

3 kommenttia:

  1. Kiitos, näitä rehellisiä merkintöjä on ollut ilo lukea. Olen yrittänyt etsiä tarkempia kuvauksia siitä ihan alusta - millaisilla määrillä (juoksu/kävely) aloitit ja miten laihdutit silloin; putosiko paino ihan liikunnalla jne? Itse olen ollut jo piiitkään aloittelemassa, eli se ensimmäinen lenkki on vieläkin suunnitteluasteella ja kaipaan apua aivan aloittelijoille. Koko höskä tuntuu niin valtavalta: huono kunto, sekä lihas- että aerobinen, liki 20 kiloa laihdutettavaa, kaikenlaisia kremppoja. Osaisitko antaa jonkinlaista linkkiä, joka auttaisi alkuun? Kaikkein inspiroivimpia ovat toisten kokemukset, ohjeita olen löytänyt läjäpäin. Tai jos olet itse kuvaillut tarkemmin alkuponnistelujasi, kertoisitko mistä kohdasta löytäisin sen täältä blogista? Kiitos ihan valtavasti näistä rehellisistä optimismi-voittaa-kamppailuista. Hyvin paljon tunnistan itsessäni samaa. Mahtavaa, että on tällainen blogi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkupuolen kirjoitukseni ovat tosiaan vain muutaman rivin mittaisia. Ne olivat silloin erityisesti vain itselle tarkoitettuja lyhyitä muistin puumerkkejä.

      Minä en ole ikinä liikunnalla laihtunut siksi, että se kuluttaa kaloreita. Päinvastoin, silloin kun olen liikkunut paljon, paino on noussut. Näin on esimerkiksi käynyt ultrajuoksuihin tai täydenmatkan triathlonille valmistautuessa.

      Itselläni liikunta auttaa elämän hallinnassa nimenomaan hyvänolon tuojana ja tasoittajana. Silloin tärkeintä on säännöllisyys, että sen liikunnan tuottaman hyvän olon ja siitä aiheutuvan aidon hormonaallsen lääkehoidon saa säännöllisesti ja riittävän usein . Muutama (kokemukseni mukaan noin ekat pari viikkoa) itsensä kyllä täytyy pakottaa liikkeelle, mutta siitä se sitten lähtee.

      Nyt olen esimerkiksi koittanut liikkua päivittäin 30 minuuttia, saadakseni itseni taas raiteille, siis nimenomaan päänsisäisesti.

      Jos tavoittelisin erityisesti painonhallintaa, minun ei kannattaisi mitään rankkaa liikuntaa harjoittaa tai ainakaan tavoitella mitään erityisen rankkoja tavoitteita.

      Rankka liikunta tekee ainakin ahmimishäiriöiselle vaikeaksi pitää syödyt määrät hallinnassa. Aidostikin rankka ja isomääräinen liikunta on korvattava runsaalla syömiselle. Ja kun ei ole kontrollia, se jää helposti päälle.

      Pelkästään tästä näkökulmasta ajatellen minun kannattaisi liikkua melko kevyesti, mutta usein. Veikkaisin että 2-3 kevyttä kävelylenkkiä päivässä olisi tämän kannalta optimi.

      Mutta ei se ole niin yksinkertaista. Itselleni on äärimmäisen tärkeää, että kauempana tulevaisuudessa siintää joku juuri ja juuri tavoiteltavissa olevan vaikea tavoite, joka edellyttää venymistä. Siksi asetan itselleni rankkkoja tavoitteita, vaikka se tekeekin matkasta vaikeampaa. Niillä on niin kova motivoiva vaikutus päänsisäisesti, että pystyn taistelemaan päivätason syömäoikkujani vasten paljon tehokkammmin.

      En tiedä saitko tästä mitään irti, mutta lyhyesti sanoisin että: unohda määrät, kilot, kalorit tunnit ja kilometrit. Tavoittele liikunnalla hyvää oloa itsellesi, säännöllisesti. Veikkaan, että kun toistat tuota vaikka viikon pari putkeen, sinulle ikäänkuin kasvaa kiikarit mielensisään ja alat nähdä mihin se päivittäin kulkemasi tie voi johtaa.

      Poista
  2. Kiitos suuntaviivoista! Uskon, että sain irti jotakin - ja vähän samantapaisia juttuja olen itsekin havainnut omissa muutosyrityksissäni. Lähinnä että jos laitan itselleni liian kireät syömistä koskevat raamit, mieli pyrkii heti murtautumaan pois niistä ja asettuu tavallaan itseään vastaan. Itse asiassa tosi huojentava ajatus, jos unohtaisi kilot, kalorit, kilometrit jne ja lähtisi hakemaan sitä hyvää oloa. Ehkä sen vaa'ankin voisi piilottaa joksikin aikaa... hmm. Jos uskaltaisin tehdä sen ensimmäisen lenkin tänään... Kiitos vielä! Tästä se alkaa!

    VastaaPoista