lauantai 15. syyskuuta 2018

Guinness World Records Q&A

Guinness World Records 2019 suomenkielinen painos julkaistiin viime viikolla. Tiesin, että jotain vuoden 2016 Vantaan maratonista 60 paunan rinkan kanssa on kirjaan tulossa koska kirjan päätoimittaja Craig Glenday otti talvella yhteyttä ja haastatteli. Oli huippukiva yllätys huomata, että juttu löytyi kirjasta koko sivun kokoisena.

Juuri sopiva megafoni saada läpi ajatus, että oikeastaan se että on kuntoremontin lähtötilanteessa ylipainoinen onkin etu ja mahdollisuus.


Haastattelu  löytyy  Guinness World Records 2019-kirjasta (esim. cdon.com-verkkokaupasta). Ihan kaikki ei mukaan mahtunut, ja ne kysymykset ja vastaukset ovat tässä:

How difficult is it running with the pack versus running without? And how difficult was it to beat the previous record time? 

  The record was held by a Japanese army instructor and I kept thinking: here I am, a binge eating nerd, trying to beat a trained Ninja. I had a great support/record witness group running with me, and they kept my mind in shape when it got hard. 

What training do you do in the run-up to a marathon? Do you have a special programme, or special diet?

Based on my experiences, I have crafted a wizard for training for weighted marathons. It spits outs training programs for backpack marathons. I find also that part very interesting, planning, fine tuning and executing the plan towards the race. 


Do you want to break any more records? Which ones and why?

I am now on a two-year route which hopefully ends to a backpack marathon in under 3 hours.  Go to www.guinnessworldrecords.com, and search for "fastest marathon carrying a pack", and try to guess which one it is ;)
I am doing this to have a long term goal, and when the record attempt date gets closer,  to raise funds for a good purpose (to be announced) 

No siinä se tulevaisuuden toive ja tavoite tulikin nyt julki. Ihan kiva oikeastaan, ettei tullut kirjaan asti naulittua.

Tällä hetkellä minulla on käynnissä selän kuntoutusprojekti, ja keskivartalon lihasten vahvistaminen. Olen kokeillut juosta vain satunnaisesti, ja tilanne on tavallaan ärsyttävä mutta kutkuttava: juoksu on kevyttä, ja pystyn juoksemaan harjoitteluun nähden tosi kovaa mutta alaselkä ärtyy vielä juoksusta.

Jos kaikki menee niinkuin toivon, vuoden 2019 alussa pääsen taas harjoittelemaan juoksua kunnolla, ja tilanteesta jossa keskivartalon ja muut juoksua tukevat lihakset ovat jäätävän kovassa kunnossa.

Tavallaan tuntuu vähän samalta kuin ison ylipainon kanssa vuonna 2009. Jos käännän ongelman eduksi, niin se johtaa mahtavaan lopputulokseen.

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Toinen erä: selkäranka ja kohtuus kaikessa

* Tammikuussa lopetin tämän blogin kirjoittamisen, koska sille ei ollut tarvetta. Koska nyt on, kirjoitan.

Keväällä selkä kipeytyi toistuvasti ihan normaalista arjesta.

Hakkasin pari kuukautta päätä seinään, kunnes sain avukseni kuntosaliohjaaja-Matin. Painot jäivät telineisiin, ja alettiin keskittyä perustuksiin: asentoihin, liikeratoihin ja kehonhallintaan.  Asiat alkoivat liikkua oikeaan suuntaan, ja Matin kannustamana menin myös magneettikuvaukseen ja selkäasioihin erikoistuneelle lääkärille.

Kuvista ilmeni, että alaselässä on muutoksia. L4 ja L5 nikamat elävät tietyissä liikkeissä, ja liukuminen tapahtuu tavalla, joka kaventaa valmiiksi ahdasta selkäydinkanavaa. Tämä ahtaus ilmenee mm. kävellessä jalkojen puutumisena, pistelynä ja voimattomuutena.


Kun kerroin lääkärille rinkkajuoksuista ja aiemmasta suuresta ylipainostani, hän sanoi muutosten vaativan vuosia ja vuosikymmeniä, joten syy on luultavasti istumatyön ja aiemman liikkumattomuuteni summa ja ylipaino on siinä toiminut kertoimena. Rinkkajuoksu on ollut vain pieni korsi kamelin selkään.

Arvelen, että kohtuullinen rinkan tai lisäpainojen kanssa harjoittelu on hyödyllistä. Kun rasitus on hallinnassa, tapahtuu lähinnä suotuisia muutoksia ja kehitystä. Vuoden 2016 kuudenkymmenen paunan Guinnessin rinkkamaratonennätys ja siihen harjoittelu sujuivat ongelmitta ja hyvin: hallitusti, suunnitellusti ja vaiheittain.

Rinkkajuoksunkin haitat kuitenkin voittavat hyödyn,  jos jatkan juoksua vielä, kun kuorma ei ole enää hallinnassa. Silloin kun lihakset eivät enää tue riittävästi, selkärankani notkuu hervottomasti ja vääriin suuntiin. Näin minulla kävi esimerkiksi viime vuoden 80 paunan ennätysyrityksessä.

Ei tuo epäonnistunut ennätysyritys kuitenkaan aivan hukkaan mennyt. Ehkä nyt vihdoin sain riittävän hyvän opin siitä, että väkisin maaliin runnomisessa ei ole mitään sankarillista. Se on pelkästään tyhmää. Ja että minun ei kannata ollenkaan lähteä viivalle, jos jo etukäteen arvelen, että en ole harjoitellut tarpeeksi hyvin. Järkeily ja maratonin keskeyttäminen voi olla hankalaa, kun aivoni ovat jo urheilun hormonihuuruista sekaisin ja tavoite mielessä.

Oikeanlainen liike on lääke, ja sellaiset hommat, joissa selkä ei pysy kontrollissa saavat jäädä pois.  Voin luoda selkärangalle paremmat olosuhteet  muun muassa opettelemalla suotuisat liikeradat ja oppimalla tunnistamaan sen, missä asennossa minä ja selkäni milloinkin olemme, vahvistamalla vatsalihaksia ja oppimalla käyttämään niitä aktiivisesti, poistamalla lonkankoukistajien kireyttä, lisäämällä  liikkuvuutta ja pysymällä aktiivisena läpi päivän.

Olen löytänyt pilateksen, liikkuvuusharjoitukset ja soutanut ja pyöräillyt enemmän kuin aiempina vuosina. Juoksukin maistuu välillä. Juostessa on paljon helpompi pitää ranka täpäkkänä ja keskivartalo tiukkana kuin kävellessä. Kävely on vaikea laji ja kassajonossa seisominen  kaikista vaikein.

Julkinen blogikirjoittaminen on minulle ajattelun työkalu. Kun  asiansa yrittää esittää ja argumentoida siten että joku toinenkin ymmärtäisi, asiat joutuu päässään käsittelemään valmiiksi  kokonaisuuksiksi, lopputuloksiksi, syiksi ja seurauksiksi.  Muuten huomaan jauhavani samoja asioita uudestaan ja uudestaan ja änkyröiväni turhanpäiväisiä pikkuseikkoja. 

Ehkä kirjoitan jotain jatkossakin, jos se tuntuu hyödylliseltä.

lauantai 27. tammikuuta 2018

So Long, and Thanks for All the Fish

Asiat joita varten tämä alter-ego syntyi reilut kahdeksan vuotta sitten ovat tulleet käsitellyiksi ja motiivit ulkoistetun persoonan ylläpitoon ovat viime aikoina olleet lähinnä ulkoa tulleita.

Nyt Läskimaija liikkuu kaupunkien kaduilla kuin kuka tahansa meistä.

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

2018: Positiviinen, päättäväinen, määrätietoinen

Sen kummempia lurisematta, olen päättänyt että vuonna 2018 olen positiivisempi, päättäväisempi ja määrätietoisempi. Siksi, että haluan ja koska se on vain päätösasia.

Positiivisuus
Jokaisen yksittäisen tapahtuman kohdalla voin päättää, näenkö siinä jotain positiivista vai negatiivista.  Jos pääosin näen positiviista, kokonaisuuskin muuttuu valoisaksi.


Päättäväisyys
Minua ei ärsytä mikään enemmän, kuin se että jokin asia vaivaa päivästä toiseen. Jatkossa, kun jokin asia ärsyttää, ratkaisen sen mahdollisimman pian ja parhaalla tavalla.

Määrätietoisuus
Saan suurta nautintoa siitä, kun pääsen asettamaani tavoitteeseen. Siksi aion olla määrätietoinen.

Tämä kuva on otettu tulevaisuudessa, lokakuussa 2018.



Hyvää Uutta Vuotta!

maanantai 4. joulukuuta 2017

Arnoldisaatio viikko 6/12 - fake it til you make it

Kuusi viikkoa  eli puolet Operaatio: Arnoldisaatiosta  on nyt takana. Punttisalihommat jäivät hieman  vajaaksi, koska flunssa pyyhkäisi koko perheen lävitse.


Flunssaviikko on hyvä hetki kirjoittaa positiivisesta itsensä sumuttamisesta. Se on minun metodini.

Kun joku homma on lyöty lukkoon ja suunniteltu, on oikeastaan kyse enää omien ajatusten häkkeröimisestä siihen uskoon:

a) että tämä on hyvä suunnitelma ja siksi siinä kannattaa pysyä
b) tämä mitä juuri nyt olen tekemässä kannattaa tehdä kunnolla, ja se
c) mitä äsken tein, tuli tehtyä vähintään yli odotusten.
d) kävipä lopulta miten tahansa, niin se on hyvä juttu.

Koska, kun näin tekee, homma on tuomittu johtamaan positiviiseen lopputulokseen, jopa siinä tapauksessa että suunnitelman alkuperäinen tavoite ei jostain syystä toteutuisi.

Operaatio: Arnoldisaatiokin on etukäteen käsikirjoitettu 12 viikon jakso, joka voi vain onnistua.  Muistiin on käsikirjoitettu jäämään lukema selvästi parantuneesta voimatasosta, täyteen paisunut Arnoldization'o'meter ja kuva Conan barbaarista. Epäonnistumista ei ole käsikirjoitettu.

12 viikkoa on melko pitkä riipaisu, mutta kuitenkin vielä sellainen, että on helppo hahmottaa se, että jokaisella päivällä on merkitys.

Viikot pilkkoutuvat päiviksi, ja päivät tunneiksi. Yritän ajatella samoin jokaista  hetkeä, vaikkapa liikunnan kyseessä ollessa juoksulenkkiä tai salikertaa. Siis, että se meni todella hyvin, oikeastaan yli odotusten, vaikka joku voisi nähdä saman asian toisinkin.

Se, miten vaikkapa punttijunppaan keskittyy, tekee kunnolla,  muistijälki lihaksissa, hermostossa ja päässä, se kaikki on kytköksissä siihen, kuinka hyvän vasteen treeni tuottaa, mihin uskoo nyt seuraavaksi pystyvänsä ja miten pää ja keho edelleen prosessoi asian seuraavana yönä. Päivien ja viikkojen mittaan hyvä kertautuu.

Otetaan kaksi tismalleen samanlaista jamppaa, jotka tekevät saman asian. Toinen toteaa "olipa paska ja turha asia", kun taas toinen että "vau, menipä hienosti". Jälkimmäinen loikkii päivästä viikkoon kunto kohisten eteenpäin, ja se toinen ei loiki. Se on ihan niin yksinkertaista.

Linkkaan lopuksi sekalaisen kasan löyhästi aiheeseen liittyviä juttuja.

Optimism Stabilizes Cortisol Levels and Lowers Stress
Are You Losing Muscle Because Of Cortisol?
Visualize for more muscle size (Muscle & Fitness)
Psychological Determinants of Whole-Body Endurance Performance
How to Grow Stronger Without Lifting Weights (Scientific American)
Practice with Sleep Makes Perfect: Sleep-Dependent Motor Skill Learning (Science Direct)
Sleep and the Time Course of Motor Skill Learning (PubMed)
Is Muscle Strength All In Your Head (Men's Fitness)
You Can Classify Words in Your Sleep
Mind Muscle Connection (Bodybuilding.com)
Why strength depends on more than muscle

Seeing is believing - believing is seeing (in to the future).

perjantai 1. joulukuuta 2017

Proof of Matrix: Exhibit A.

Aloitan vähintään yksiosaisen blogikirjoitussarjan, jossa tuon julki vuosien mittaan keräämäni kattavat todisteet siitä, että elämme matriisissa.  Johtavien tiedemiesten ja aihetodisteiden valossa se on kaikkein todennäköisintä.

Matriisissa tietokonesimulaation pääprosessin asetukset määrittelevät alempien tasojen prosessien reunaehdot,  niiden voimavarat sekä fyysisen ja psyykkisen potentiaalin.  Ihminen on yksi mikrotason prosessi.

Jokaisen prosessin toimintaa ohjaa alituisesti päivittyvä valvonta-algoritmi, joka syöttää tietoa maailmankaikkeuden säännöistä. Jotta simuloinnissa olisi järkeä ovat algoritmit oppimiskykyisiä. Esimerkiksi kunkin ihmis-prosessin ajonsa aikana kokemat havainnot säätelevät käsitystä vallitsevasta maailmankaikkeudesta.

Tämän lisäksi on kiinteähkösti koodattuja pääsääntöjä kuten painovoimaa, ilmanvastusta, massaa ja kiihtyvyyttä, atomirakenteita ja kemiallisia reaktioita.

Jotta simulaatio palvelisi tarkoitustaan, matriisi ruokkii ja tasapainottaa itseään tuottamalla vakiosyötteitä.  Ne kattavat valtaosan kunkin instanssin kaikista aistihavannoista ja elämänkokemuksista joiden pohjalta käsitys itsestä suhteessa ympäristöön muodostuu.

Ihmisen fyysinen suorituskyky on matriisin kokonaisuuden kannalta vain pieni yksityiskohta, mutta perhosefektin kautta sillä on järjestelmätason vaikutuksia.

Crossfittiä harrastava juoksijapoika näyttää siltä, kuin todisteessa A1. Ihminen katsoo juoksijaa ja arvioi oman  suorituskykynsä huomattavasti alhaisemmaksi, koska ei vastaa kuvaa. Näin voidaan tukea matriisin lähtöasetuksia, ja lisätä muutokseen hitausmomentti.

Exhibit A1 - vakiosyöte: Matriisin juoksijapoika ( (License: CC0 No Rights Reserved)

Ihmisen huomio hakeutuu automaattisesti erityisesti niihin syötteisin ja yksityiskohtiin, jotka parhaiten palvelevat kyseisen yksilön parametrisointia. Toisin sanottuna ihminen kiinnittää huomionsa siihen, mikä häntä kiinnostaa ja korostaa näiden havaintojen arvoa. Tämä piirre edelleen helpottaa aistivihjeen absorboitumista.

EXHIBIT A2 - vakiosyöte: Matriisiin jumppatyttö (License: CC0 No Rights Reserved)

Vahva keino käsitysten vakiointiin on ns. reference-stacking. Tässä menetelmässä ympäristöään tarkkailevan henkilön havaintokenttään tuotetaan kerralla suuri joukko standardisoituja referenssi-prosesseja jotka ovat näennäisesti yksilöitä mutta kuitenkin noudattavat samaa kaavaa. Ihmisten välinen dynamiikkia tuottaa myös automaattista reference-stackingia,  esimerkiksi  triathlon-seuran toiminnassa. Tällöin korostuvat process-collaboration -tekniikan edut, jossa yksilöt vaihtavat keskenään tietoa ja muodostavat auto-standardisoituvan alijoukon.

Exhibit A3: kuvassa syötetään tieto siitä, että tällainen on maratoonarin ulkomuoto. Tarkkaileva prosessi luulee luovansa itse yhteenvedon tilanteesta, vaikka todellisuudessa se on etukäteen laskettu.  Menetelmä on erityisen tehokas parametrimurtojen ennaltaehkäisyssä.  Eikö ole hämmästyttävää kuinka samanlaisia kaikki maratoonarit ovat.

Exhibit A3 - ReferenceStacking: matriisimaratoonareita (License: CC0 No Rights Reserved)

Joskus kuitenkin käy niin, että yksittäiselle prosessille ei kyetä tuottaman riittävästi tai riittävän laadukasta vakioivaa syötettä. Tällöin  prosessin käsitys siitä, mikä on fyysisesti mahdollista, voi poiketa merkittävästi alkuparametreistä.

Erityisen hankalaksi tilanne muodostuu, jos oppiva algoritmi eli henkilö saa käryn simulaation toimintalogiikasta. Tällöin yksilö voi  ryhtyä määrätietoisesti valikoimaan ja itse tuottamaan lisää aistiärsykkeitä, jotka edelleen eskaloivat poikkeavuutta.

Exhibit A4: Jabba The Hutt 
Exhibit A4:n mukainen prosessi on nähty täysmatkan triathlonilla, Skotlannin nummilla sekä juoksemassa maratonia noin 40 kiloa painavan rinkan kanssa.


sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Guinnessin rinkkamaraton-ennätykset vertailussa

Viime vuonna minulle selvisi liikuntaelämäni tavoite. Viime vuonna kaavailemani aikataulu on hiukan muuttunut, mutta tavoite on sama. Haluan juosta Guinnessin ennätykset myös 80 paunan ja 100 paunan sekä lopuksi 40 paunan rinkan kanssa. Nautin rinkkajuoksun haasteesta ja se sopii minulle täydellisesti, sekä fyysisesti että henkisesti.


Omien tavoitteiden saavuttamisen lisäksi minua motivoi ajatus siitä että siirrän nämä  erikoisjoukkojen sotilaiden, palomiesten ja kansainvälisen tason ultra-juoksijoiden nimissä olevat ennätykset ihan tavallisen keski-ikäisenä liikuntaharrastuksen aloittaneen ahmimishäiriöisen nörtin nimiin.

Jokainen 20 paunan (9.1 kg) lisäys muuttaa juoksun luonnetta. (Linkit nykyisiin rinkkamaratonin Guinness-ennätyksiin:  20 paunaa, 40 paunaa, 60 paunaa, 80 paunaa ja 100 paunaa)


Yksi tulos pistää erityisesti silmään. Shogo Mochizukin Tokyo Maratonilla armeijan täyspakkauksen painoisen  (18.2 kg) rinkan kanssa juoksema tulos on vain 10 minuuttia hitaampi kuin Mike Ellicockin hallussa oleva tulos, vaikka repun paino tuplaantui kahdestakymmenestä paunasta neljäänkymmeneen.

Maagiset 40 paunaa

Vuoteen 2015 asti 40 paunan ennätys oli Lee Rileyn hallussa ollut 04:01:17. Sitten ensin Junyong Pak (vuoden 2013 American Ninja Warrior,  2xToughest Mudder) tiputti ajan 3:12:57 ja Shogo Mochizuki (Trans Japan Alps Race reittiennätyksen halitija) juoksi samana vuonna vielä kuusi minuuttia nopeammin aikaan 3 tuntia 6 minuuttia 16 sekuntia.  Vuoden 2015 jälkeen on yritetty, muttei onnistuttu. 40 paunaa lienee se kutkuttavin taakka siksi, että täyspakkausta vastaava paino vetää puoleensa armeijataustaisia juoksijoita ja muita hihhuleita kuin hunaja pörriäisiä.

Hyödynsin Runteqin tulevaa tuotettaan varten tekemää työtä, ja laskin kunkin ennätysmaratonin vaatiman tehontuoton olettaen että juoksutekniikka pysyisi samana ja juoksija painaa 117 kg (minun nykyinen painoni).


40 paunan aika nousee esiin kovimpana tuloksena.

Me painavampien rinkkojen kanssa juosseet emme ole käyttäneet läheskään yhtä paljon tehoa etenemiseen.  Siis todennäköisesti, koska olemme painavampia ja ehkä absoluuttisesti ajatellen voimakkaampia, olemme tuottaneet jopa enemmän tehoa kuin keveämmän rinkan kanssa juosseet, mutta me olemme kuluttaneet tehosta suuremman osan johonkin muuhun.

Shogo taitava ninjajuoksija, Läskimaija kömpelö rymistelijä

Vaikka juoksija kevenisi 117 kilosta yhdeksäänkymmeneenviiteen kiloon, on tarvittava wattimäärä silti huima, jos hyötysuhde ei parane.


Siihen, kuinka nopeasti pystyy juoksemaan vaikuttaa tehontuotannon lisäksi se, miten taloudellista juoksu on. Toisin sanottuna, jos tekniikka on surkea, on mahdollista kuluttaa vaikka megawatin tehotuotannosta suurin osa  pomppimiseen ja jarrutteluun rullaavan etenemisen sijaan.

Tekniikka ratkaisee, ei voima.

Tulokset heikkenevät voimakkaasti rinkan painon lisääntyessä varmaankin nimenomaan siksi, että juoksijan tekniikka murenee. Ainoastaan Mochizukin 40 paunan tulos eroaa joukosta.

40 paunan tulos eroaa joukosta

Avain 80 ja 100 paunan ennätysten haltuunottoon on, että tekniikka pysyy loppuun asti kasassa paremmin  kuin nyt voimassa olevissa ennätystuloksissa.   Minäkin pystyn kyllä juoksemaan  tovin kovaa vauhtia raskaankin rinkan kanssa, mutta noin tunnin jälkeen tekniikka sortuu ja juoksu muuttuu askel askeleelta epätaloudellisemmaksi laahustamiseksi.

... mutta tekniikan ylläpito vaatii voimaa

Ratkaisu on lihaskunto ja iskutuksen sieto. Niiden on oltava sellaisella tasolla, että se mahdollistaa kelvollisella tekniikalla etenemisen koko maratonin ajan. Runteqin juoksutekniikkamittarin tuleva versio tulee näitä projekteja varten kuin tilauksesta, toivon sen avulla pystyväni seuraamaan juoksutekniikan muuttumista, ja löytämään hetken jolloin se tapahtuu.

Vaikka painavampi rinkka on juoksullisesti erilainen haaste kuin vaikka 20 kiloa kevyempi, arvelen, että vierailu raskaissa 80 ja 100 paunan rinkoissa vaaditaan, että vuonna 2019 voin realistisesti tavoitella myös 40 paunan ennätystä.


Suunnitelma on ensin tänä vuonna kasvattaa voimavarat ensin huippuunsa, ja sitten keventää omaa painoa 15-20 kiloa.  Vuonna 2019 opettelen sitten juoksemaan kevyenä keijukaisena yli puolet keveämmän rinkan kanssa mieletöntä vauhtia. Vuonna 2020 poistan ehkä rinkan  selästä ja pomppelihdin ympäriinsä lailla helium-pallon.