sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Hyvä treeniviikko

Harjoittelu on sujunut mukavasti huhti-toukokuun vaihteesta alkaen, jolloin aloin keskittyä autontyöntöön.

Varovaisen alun jälkeen olen nyt päässyt vaiheeseen, jossa voin alkaa ottaa tehoa irti ja miettiä, miten saisi auton kulkemaan vielä kovempaa. Tekniikka alkaa olla hallussa ja liike tulee selkäytimestä taloudellisemmin ja yhtenäisenä sarjana. 

Autontyöntöä oppii parhaiten autoa työntämällä, mutta sen lisäksi pyrin nyt keräämään voimaa (erityisesti esim. pohkeisiin, reisiin, pakaroihin, epikäs- ja olkalihakseen) ja lisäksi tehoa ja vauhtikestävyyttä. 

Tällä viikolla olen käyttänyt liikuntaan yhteensä 18 tuntia, josta autontyöntöä 3 tuntia, punttisalia 3 tuntia,  pilatesta/corea 4 tuntia, juoksua 2 tuntia, kävelyä 6 tuntia ja uintia tunti. Tuntimäärä voi tuntua paljolta, mutta esim. koiran kanssa ulkoillut tunnit ovat palauttavia ja auttavat jaksamaan.

Minulla ei ole ohjelmaa päivä- tai edes viikkotasolle. Olen kyllä miettinyt ja jutellut PT-Matin ja muiden ihmisten kanssa, minkälaisia tekemisiä viikkoon kannattaa mahduttaa, mikä toimii parhaiten, miten järjestää treenit ja miten harjoittelua muovata projektin edetessä. Mutta kuitenkin teen hommat fiiliksen perusteella.

Päivät rakentuvat pilateksen ympärille. Työpäivinä teen lounasaikaan n. 20 minuutin pilates/core-harjoituksen, jonka aikana haistelen, mitä kroppa sinä päivänä haluaa eniten tehdä. Sen mukaan syötän sille ne jutut mitä viikon treeni-ruokalistassa on. Tai jos mikään ei kiinnosta, en tee mitään tai teen jotain ihan muuta.

On ollut huikean hauskaa. Niin vaihtelevaa, että kyllästyä ei kerkeä, kehitys on kohisevaa ja aina oppii jotain uutta. Auton työntäminen voi tuntua äkkiseltään luolamiehen murr-murr-hommalta, mutta se on lajina hirveän hauska, monipuolinen ja vaativa. Kun tavoite on työntää 1880 kg painavaa autoa maili (1,61 km) noin 12-15 minuuttiin, tarvitaan monipuolisesti voimaa mutta myös vauhtikestävyyttä. 

Audi S4


Saab 9-5 NG

Saab 97-X

Tavoite on toisaalta tuottaa mahdollisimman paljon työntövoimaa noin 15 minuutin ajan, mutta toisaalta minimoida tarvittava voima.

Minun tehtäväni on tuottaa mahdollisimman paljon voimaa, mutta vaadittavan tehon minimoinnissa minulla on onnekseni apuna Nokian Renkaat. Sillä tulee olemaan todennäköisesti huima merkitys. On oikeastaan ihan hykerryttävä treenata nyt autolla joka ei ole tarkoitukseen aivan optimi.  Tällä hetkellä keveiten tasaisella kulkee yllättäen tuo viimeisen kuvan Saab 97-X. Se on kaasusäiliöineen autoista painavin, yli 2200 kg mutta se on viimeisen päälle huollettu voimansiirron osalta ja alla on huippurenkaat. Raskain auto on ollut rata-asetuksiin säädetty Audi S4, jossa on  ilmeisen tiukat rengas- ja aurauskulmat. Nyt ymmärrän, miksi huollettu auto kuluttaa vähemmän bensaa.



Jatkossa keskityn edelleen pitkäkestoisen voimantuoton kehittämiseen , mutta erityisesti myös voiman taloudelliseen käyttöön ja tarvittavan voiman minimointiin.

- Lue lisää projektista (www.nokianrenkaat.fi)

ps. Olen poistanut kommentit käytöstä täältä blogista, mutta keskustelu, kommentit, kyssärit ovat tervetulleita tätä koskevassa Facebook-postauksessa.



keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Erilaista ärsykettä

Osallistun ensi lauantaina Nokian Tyres Ironman 70.3 Finland tapahtumaan Lahdessa osana Nokian Renkaiden tiimiä.

Olen vuosina 2012-2014 käynyt muutamia puoli- ja täysmatkan triathloneja, mutta nyt en ole parina viime vuotena pyöräillyt tai uinut harjoittelumielessä.

- tänä vuonna olen uinut  noin 50 metriä.
- triathlon-pyörän vein tänään huoltoon. Olen ajanut sillä viimeksi vuonna 2015 ja kuulin huhua että sisäkumit ovat saattaneet hapertua.
- juoksu sujuu ihan hyvin.

Juoksuosuudella kannan selässä Hakkapeliitta R3 kitkarengasta.
Kun tarjoutui mahdollisuus suorittaa juoksun lisäksi kaksi muutakin lajia, innostuin heti.

On kiinnostavaa saada nähdä miten sinänsä riittävä yleiskunto mutta lajikohtainen harjoittelun puute näkyvät uinnissa, pyörällä ja niiden välityksellä juoksussa. Olen luottavainen että näistä lähtökohdista kuitenkin selviän sekä uinnista että pyöräilystä aikarajojen puitteissa, mutta seikkailu siitä varmasti tulee.

Uinnin otan rauhassa kellutellen, pyöräilyn eväsretkenä ja juoksun hassutellen. On jännittävää nähdä, miten lauantai etenee.

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Tavoitteeni on työntää autoa maili ennätysaikaan, mutta miksi?

Nokian Renkaat julkaisi juuri Guinnessin ennätysyritys -hankkeemme. Tavoitteena on työntää maili (1,61 km) 1880 kg painavaa autoa nopeammin kuin kukaan muu tähän mennessä (ks. nykyinen Guinnessin ennätys).

Minä työnnän autoa ja Nokian Renkaat tekee työntämisestä mahdollisimman kevyttä.  Harjoittelu on ollut jo jonkin aikaa käynnissä täydellä höyryllä, joten on mukava päästä kertomaan projektista vapaasti ja selittämään miksi ja miksi juuri nyt.

Olen elänyt viimeiset 16 kuukautta selkäkipujen kanssa.  Aluksi kipu kehittyi hitaasti ja oli lopulta jokapäiväistä. Jalatkaan eivät toimineet, vaan tuntui kuin valtaosa lihasvoimasta olisi poissa. Koiranulkoilutus-lenkillä piti välillä mennä maahan makaamaan, kun jalat eivät vain totelleet. Arki oli hankalaa, ja pahensin ongelmaa kokeilemalla vääriä keinoja.

Sain avuksi Ovaskan Matin. Hän alkoi auttaa minua selkäni kanssa. Sain lääkäriltä selkäydinkanavan ahtauma -diagnoosin, ja kannustavan käskyn jatkaa liikkumista. Sain Matilta oikeita harjoitteita ja motivaatiota, parempaa oloa ja toivoa. Selkä alkoi voida paremmin.  Tämän vuoden alussa kivuttomat jaksot pitenivät ja hankalat päivät vähenivät. Aina välillä olin mukavuusalueella. Siihen rajalle olisi ollut helppo jäädä.


Selän hyvät ja huonot jaksot vaihtelivat. Tajusin, että jos haluan katkaista kierteen, minun on tehtävä paljon enemmän kuin on lyhyellä tähtäimellä välttämätöntä. Halusin kohdistaa ajatukset kaukaiseen tavoitteeseen ja tehdä asiat vielä paremmin, vaikka kipu ei olisikaan jokapäiväinen motivaatio.

Olin jo syksystä 2018 alkaen työntänyt salilla säännöllisesti ns. crossfit-laatikkoa. Jotta se onnistuu selän kannalta hyvin, kehon täytyy olla hallinnassa.

Boksin päällä Ovaskan Matti

Tammikuun puolivälissä menin Guinnessin sivuille, ja löysin mitä etsin:
http://www.guinnessworldrecords.com/world-records/fastest-time-to-push-a-car-one-mile 

Voimassa oleva ennätys on Kroatian vahvimman farmarin Mario Mlinaricin nimissä.  Kesäkuussa 2009 Mario työnsi 1880 kg painavaa autoa mailin matkan aikaan15 minuuttia 21 sekuntia.

Jos selkävaivainen lähtee tuosta vain työntämään autoa, siinä ei luultavasti hyvin käy. Laitoin hakemuksen sisään, ja jatkoin harjoittelua. Kun sain huhtikuussa lähtöluvan, piti alkaa miettiä käytännön asioita. Mietin autoa, kitkaa, vierintävastusta ja renkaita.

Matti oli työllään osoittanut,  kuinka paljon apua asiantuntija-avusta on. Asun Nokialla. Kirjoitin sähköpostin Nokian Renkaille ja kysyin suoraan:

"Olisiko Nokian Renkailla kiinnostusta osallistua Guinnessin ennätyksen tekoon? ... sain juuri virallisen "lähtöluvan" ja ohjeet.  Koska olen nörtti, suhtaudun asiaan nörtin näkokulmasta. Asioita ei voi aina ratkaista pelkästään luolaörkkimäisesti voimalla. Ymmärrän, että renkaiden vierintävastus on tässä isossa roolissa."

Nokian Renkaat innostui hankkeesta. Yleensä ne villeimmät ideat tulevat minulta, mutta nyt on käynyt toisinkin päin. Jos yrityksessä paneudutaan töihin sellaisella innolla, sen on pakko näkyä myös tuotteessa.

Olen saanut harjoittelua varten käyttööni Audi S4:n, jota saan käydä työntämässä Renkaiden testiradalla. Minua auttaa joukko innostuneita rengasasiantuntijoita. Täydellistä.






Välillä mietin, olenko pikkupoika unelmoimassa, vai onko tämä ihan oikeasti totta.





Harjoittelu jatkuu kunnes auto kulkee riittävää vauhtia ja olemme valmiit ennätysyritykseen syys-lokakuussa.

Jatkossa kirjoitan siitä, miten harjoittelen, mitä mittaan autoa työntäessäni ja mitä opin. On maahan ja autoon kohdistuvia voimia, kitkaa ja vierintävastusta, vartalon asentoa ja voiman suuntaa, lihaskuormitusta ja jakaumaa. Tämä projekti on data-nörtin aarreaitta.


lauantai 4. toukokuuta 2019

Tunnelmia Etelä-Karjalan sotilasmarssilta

Osallistuimme lauantaina 27.4 Pertun ja Juhan kanssa toista kertaa Etelä-Karjalan sotilasmarssin maantiemarssille partionimellä Tres Morons. Samaan aikaan järjestetään yön yli kestävä sotilashenkisiä tehtäviä sisältävä maastomarssi, lue siitä lisää täällä (www.sotilasmarssi.com)

"Maantiemarssi starttaa klo 6. Kilpailukeskuksena toimii Myllymäen laskettelukeskus Lappeenrannan Joutsenossa.   Maantiemarssin matka on 50 km. Marssin hyväksytysti suorittamiseen on aikaa enintään 12 h. Osallistujan on kannettava repun kaltaisessa kantolaitteessa vähintään 10 kg taakka mukanaan. Painoliivit tms. eivät ole sallittuja. Reitti kulkee tiellä ja erilaisilla urilla, eikä se sisällä tehtäviä, eikä varsinaisia suunnistusosuuksia. Marssille osallistuvan partion koko on 1-4 henkeä. Marssin aikana on tarjolla vesihuolto rajoitetusti. Ulkopuolinen huolto on kielletty. "

Sotilasmarssi on siintänyt haaveissa tärkeänä etappina.  Vaikka vuoden aikana on tapahtunut paljon, en vielä maaliskuun alussa uskonut juoksevani.  Tuntui, että olen rehkinyt selän hyvinvoinnin eteen parhaani mukaan, mutta se ei ole aivan riittänyt. Lähenevä marssi sai miettimään olisiko vielä jotain tehtävissä.  Päätin kokeilla painonpudotusta. Huhtikuun loppuun mennessä taakka keveni 10kg, erityisesti vyötäröltä, ja sillä oli selkään kohdistuvalle rasitukselle ratkaiseva merkitys. Kyllä minä sen tiesin jo kauan sitten, en vain ollut saanut aikaiseksi. (ks. maan vetovoimasta)

Silti, tuntuu uskomattomalta, että pääsin osallistumaan. 






Tuossa tapahtumassa ja tässä kerran vuodessa kokoontuvassa kokoonpanossa on jotain taianomaista. Voisi ajatella, että ryhmässä jokaisen heikko hetki murentaa menoa ja summana aika määrittyy kunkin huonoimmat hetket huomoiden.

Tänäkin vuonna kävi kuitenkin niin että jokainen meistä oli yhdessä enemmän.

Pokaali mukaan. Yksi kerta olisi voinut olla sattumaa.

Sabaton. Vettä ojasta. Korpimiesten takaa-ajo. Voitto. Ei  kilpailusta tai Korpimiehistä, vaan mielelle.



keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Parasta aikaa

Eräs ihminen sanoi lukeneensa tätä blogia pitkästä aikaa. Ymmärsin hänen tulleen siihen käsitykseen, että selkävaivat kaatoivat juoksijan, ja nyt elämä on ikäänkuin odotusta kakkosluokassa, jos joskus voisi olla kuin ennen. Olen selvästikin onnistunut ilmaisemaan itseäni huonosti.

Onnellista aikaa ei ole se, kun kaikki on helppoa, ihan tuttua ja sujuu ongelmitta.  Päinvastoin.  Liian helppo elämä tekee levottomaksi ja onnettomaksi.

Parasta on se, kun kohtaan ongelmia ja joudun tekemään jotain uutta ja erilaista. Tulen onnelliseksi, kun siedän hankaluutta, ja teen kovasti töitä tilanteen eteen ja silloin tällöin onnistun.

Olin kyllästymässä vanhoihin juoksu-hommiin.  Tavoitteiden asettaminen ja siten liikunta alkoi tuntua väkinäiseltä.  Teki hyvää suistua siltä raiteelta, ja saada uudenlainen näkövinkkeli ja motivaation lähde liikuntaan. Suistumista on vaikea harkiten toteuttaa, koska mukavuudenhalu on väkevä. Usein vasta jälkikäteen huomaa, että se mikä tuntui aluksi ongelmalta olikin tarpeen ja hyvä juttu. Tässä kävi nyt niin.

Lyhyesti sanottuna, olen onnellinen.



tiistai 15. tammikuuta 2019

Hörhöilystä motivaatiota

Ystäväni Perttu, jonka kanssa mm. osallistuimme viime vuonna Etelä-Karjalan Sotilasmarssille, vetää treeni-ryhmää Tamperelaisille Insinööreille.  Ryhmän tavoitteena on osallistua toukokuussa Helsinki City Runiin.

Perttu kysyi, voisinko tulla kertomaan mitä liikunnan harrastaja voi itsestään mitata ja mitä mittaamisesta voi hyötyä.

Jaan tässä maanantaina 14.1.2019 pitämäni  esityksen Powerpoint-slidet, josko niistä olisi jollekulle iloa.
























sunnuntai 30. joulukuuta 2018

2019: tavoitteet ovat kirkkaan häilyviä

Vuodenvaihteessa on tapana miettiä tavoitteita ja suunnitelmia seuraavalle vuodelle. En tiedä onko tuo tapa hyvä tai huono, mutta kuitenkin löysin minäkin itseni tavoitteita miettimästä. Erityisen suunnitelmallinen olen yleensä ollut liikunnan osalta, johon elämän osa-alueeseen tämä blogi rajautuu.

Esimerkiksi reilut kolme kuukautta sitten syyskuussa olen kirjoittanut tällaisen "muistion".


En edes enää muistanut tuon kirjoittamista.

Nyt kun mietin asiaa, tuo ei ole tavoitteeni vaan olen oikeastaan kirjoittanut suunnitelman siltä varalta, että nykyinen motivaation lähde eli selän ongelmat poistuisivat ja yhtäkkiä tarvitsisin jotain muuta tilalle.

Minua ei juuri nyt kutkuttele maratonit, triathlonit tai soutukilpailut. En ole uhrannut sellaiseen ajatustakaan. Ei ole tarvinnut, koska motivaatio liikkua on selän takia muutenkin väkevä.

On innostavaa huomata miten ja mikä oma tekeminen ja tekemättömyys vaikuttavat selän kuntoon. Itseasiassa minulla on vain yksi liikunnallinen tavoite ja motivaatio vuodelle 2019: kyetä liikkumaan. En kaipaa sen päälle toistaiseksi mitään.