perjantai 12. joulukuuta 2014

Ultrakuukausi ja stressi

Jatkoa. Juoksin marraskuussa kolme 50 kilometrin ultrajuoksua. Ensimmäisessä kirjoituksessa oli aiheena verensokerit,  toisessa  askel.  Tässä kolmannessa kerron jotain stressistä ja palautumisesta.

Tyypillinen hintelä ultrajuoksija Omegawaven ympäröimänä.
Olen mitannut ultrakuukauden ensimmäisestä päivästä alkaen Omegawavella sydämen sähkökäyrää. Etsin tuohon oheen kuvaa vähäpukeisesta naisesta Omegawave-panta päällä, mutten löytänyt. Nauttikaa siis karvaisista manboobseista.
Se näyttää melkolailla normaalilta sykevyöltä, mutta yhdessä Omegawave-appsin kanssa antaa sairaalatason EKG:n (Wikipedia: EKG).

Omegawave kertoo mm. stressistä, sydämen ja verenkiertoelimistön rasitustilasta, aineenvaihdunnasta ja valmiudesta harjoitteluun. Yksittäinen mittaus appsin ruudulle on silmälle kaunis, välitön palaute.  Hyvänä päivänä se voi näyttäytyä vaikkapa oheisina screenshotteina.


Ultrakuukauden aiheuttama stressin vaikutukset näkyvät repeäminä paperissa.
Itselleni kuitenkin välitöntä palautetta mielenkiintoisempaa on se, mitä ajan mittaan tapahtuu, kun itsensä altistaa pitkille juoksuille ja elämälle. Ja miten käyrät korreloivat keskenään.

Niinpä ultrakuukauden jälkeen naputtelin innoissani tiedot Omegawaven webbipalvelusta Exceliin. 

Naputtelun jälkeen Excel loihti silmieni eteen lumoavan diagrammin. Mieleeni piirtyi  tarina ja kuinka sen kerron. Huikea visio ja vitsin jännää stressitietoa oli siinä kerrottavaksi! Ihan kyllä voi vaan vihellellä ja itseään onnitella...minkä löydöksen olinkaan tehnyt!  Kun ihminen pannaan juoksemaan kuukaudessa kolme 50km juoksua, stressi nousee peräti johdonmukaisesti ja käyrätkin sen todistavat...

Paitsi että. Niin vissiin! Frettikoirathan siinä kävi! (Tutustu frettikoira-termiin ja tarinan opetukseen tästä).

Olin syöttänyt arvot Omegawave:sta Exceliin ihan päin sitä itseään, kaikenkaikkiaan huolimattomasti ja lopuksi tulkitsin arvot 1-10 tismalleen väärinpäin.  No, tuli varmaan selväksi. Parhaiten stressitasoani tämän havainnon hetkellä kuvaa oheinen revitty ja rytätty stressipaperi.

Nyt tehdäänkin niin, että kuvailen suusanallisesti miltä viime kuukausi tuntui. Sitten läiskäisen tähän  vain parit diagrammit, ja se on sun homma kertoa minulle, mitä  niistä käyristä voi päätellä.

Jos ei potki vastaan, marraskuu kyllä poimii ihmisen mielen säkkiin. Siellä sitä sitten on hiljalleen mätenevien ajatustensa kanssa kuin epätoivoinen hiiri perunasäkissä.  Etova jaksamattomuus, pimeys, home ja väsymys siellä asuvat.  Vihaan pimeyttä.  Miksei se pure  säkkiin reikää se hiiri? Onhan sillä hampaat.  Marraskuu on murhanhimoinen synkkä kuukausi. Tässä alkuasetelmat. Vastaan potkiminen ja reiän pureminen. Paras kuukausi ultrajuoksentelulle. 

Ensimmäinen ultra, Viikin viiskytviis, toi tullessaan parhaan olon, mitä minulla oli viikkoihin ollut. Stressi laski sille tasolle, mitä se oli viimeksi ollut aurinkoisina kesäpäivinä. Vedin uuden shotin. Aaah. Mutta pimeys. Mordor. Käytin ultra-taikasormusta vain viisi päivää myöhemmin uudelleen. Stressi nousi piikkiin, mutta sitten olo oli pari päivää satumaisen kepeä. Muutaman päivän soutu-HIIT hoito siihen väliin, teki hyvää. Se toimi vielä toisenkin kerran. Mutta sitten henkinen marraskupla alkoi taas nousta. Ultra niittasi sen. Tämän juoksin vedellä. Koipi hajosi. En voinut enää vetää riittävän kovaa lääkettä, ultraa. Stressi puhkaisi skaalan. Mieleen tuli narkkarin sielu, urheilijan sydän.

 Se oli siinä. Marraskuu ja ultrailu. Heroiini ja reflat (linkki: Wikipedia: huumeslangi).



No niin, tohtori. Kerro minulle. Tuossa on sinulle käyrää. Mitä tämä tarkoittaa?


Itse en ole nyt kyennyt tästä vetämään kovin huimia johtopäätöksiä. Sen verran kuitenkin, että kun nyt seuraavaksi laadin huhtikuun ja sisäsoutuliigan loppuun asti itselleni treeniohjelman, taidan lähteä liikkeelle siten että annostelen endorfiinia ja lepoa suurinpiirtein seuraavasti.

1. PÄIVÄ |  PALAUTTAVA PERUSKUNTOILU 
2. PÄIVÄ |  REIPAS                                                              
3. PÄIVÄ |  PALAUTTAVA PERUSKUNTOILU 
4. PÄIVÄ |  REIPAS                                                                    
5. PÄIVÄ |  LEPO    
6. PÄIVÄ |  PALAUTTAVA PERUSKUNTOILU 
7. PÄIVÄ |  ! KOVA !                                                                             

Lisäksi viikkotason vaihtelua. Noitten käppyröitten perusteella tuntuisi,  että tämä voisi olla minulle  hyvä systeemi. Vaikka lopullinen ja parhain mittari onkin ehkä lopulta päänsisäinen pössis, niin taidan tarkkailla tässä tulevien kuukausien aikana Omegawavella  stressiä ja palautumista ja säätää viikkorytmiä sen perusteella.

Odotan mielenkiinnolla, mitä nuo kahdeksan käyrää kertoivat sinulle. Kerro, oi nettitohtori :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti