tiistai 2. joulukuuta 2014

50km vedellä: ja askelkin meni metsään

Jatkoa 50 kilometriä vettenpäällä - matka Twilight Zonelle -kirjoituksen. Juoksin marraskuussa kolme 50km ultrajuoksua, joista yhden pelkällä vedellä. Ensimmäisessä kirjoituksessa tarkastelin verensokereiden muutosta ja sukellusta Twilight-zonelle.

Ja askelkin meni metsään...

Lukija tietäköön, että olen tehnyt merkintäsitoumuksen Runteq Oy:n parhaillaan käynnissä olevaan osakeantiin.  Kirjoitan nyt kuitenkin häpeilemättä havaintoni. Osakashalukkaaksi ilmottauduin alunperinkin siksi, että olen saanut Runteqin antureista merkittävää hyötyä ja seuraavan sukupolven tuote Zoi on huikea! Zoista YouTube-video täällä. Anti on päällä 12.12. asti. (Lue: Runteq osakeanti)

50km vedellä - Askeleen ja maakontaktin kesto
Kaikilla marraskuun ultrajuoksenteluilla jaloissani ja sykevyössä ja rintakehällä  on ollut Runteqin juoksuanturit.  Aiemmalla runsasenergisellä juoksulla taivastelin sitä,  kuinka hienosti askel pysyisi kasassa käytännössä ilman mitään muutosta alusta loppuun kaikki 50 kilometriä.  Mutta eipä askel pysynyt kunnossa vesijuoksulla.

Mittasin askelta noin kymmenen kilometrin välein mahdollisimman tasaisessa maastossa ja yritin juosta luontevasti.

Askeleen ja maakontaktin kesto 50km ultrajuoksun aikana
Näennäisesti se ehkä olikin reipasta. Askeltahti pysyi kelvollisessa 160 askeleessa per minuutti. Mutta askeleen sisällä tapatui surkastuminen.  Maakosketuksen määrä kasvoi. Kulutin vähäiset energiat kaikkeen muuhun paitsi etenemiseen.

Tämä on päinvastaista verrattuna aiempaan. Aiemmilla urheilujuoma + geelijuoksuilla itseasiassa vain paransin askellusta loppua kohden: askeleen kesto ja maakontakti lyheni, meno oli taloudellista ja tuki ripeää etenemistä. Nyt tällä kertaa sen lisäksi että minulla ei ollut riittävästi energiaa, käytin energiat maan tamppaamiseen. Näkyy seismografissa, ei etenemisessä.

Eikä siinä kaikki. Olen vuoden mittaan oppinut omasta mielestäni aiempaa paljon menevämmän juoksuaskeleen. Hökellän eteenpäin pääasiassa päkiän päällä loikkien. Siitä kiitos Yodalle!  Askel ja juoksu muutenkin ovat muuttunut paljon siitä, mitä ne olivat silloin kun ensimmäisen kerran pääsin tammikuussa kokeilemaan Runteqin antureita (lue lisää: Runteq - tiedä miten juokset).

Mutta kun voimat ehtyivät, minulle kävi täysin tiedostamatta näin: askel kääntyi kannalle ja lopulta sekosi ihan täydellisesti joka suuntaan venksottaen.
Askeltyypin muutos pelkällä vedellä juostun 50km ultran aikana.
Ja nyt minulla on sitten rasitusvamma oikeassa alasääressä.

"Nyt hoiperran pyörätien reunasta reunaan kuin känniläinen."

Kirjoitin Jasonille vähän ennen kotiin saapumista. Samaan aikaan kuvittelin askeleeni olevani kaunista kuin metsäkauriilla.

Ensi kerralla en tee samaa virhettä. Kiitos Runteqin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti