perjantai 19. joulukuuta 2014

Rentoa Joulua!

Aitajuoksija Noora Toivo kirjoitti blogissaan pari päivää sitten urheilijan ulkonäköpaineista.  Kirjoitus osui herkkään kohtaan lukijakunnassa ja levisi kulovalkean tavoin iltapäivälehtiä ja YLEä myöten.

Niin naurettavalta kuin se tuntuukin, myös minulla on ulkonäköpaineita.  On ollut jo pitkään. Vuonna 2012 kirjoitin näin sukujuhlia ja muita sosiaalisia tilanteita koskien:

"Olen viimeiset 10 vuotta tottunut istumaan enenevässä määrin siten, että pidän käsiä mahan päällä. Mikäli tarjolla on sohvatyynyjä, sanomalehtiä tai vastaavaa, ja huomaat käyttäväsi myös niitä rasvaisen totuuden peittämiseen, kuten minä, olet vielä askeleen kauempana oman minäkuvasi optimitilanteesta. Tästä voi johtaa hypoteesin: sohvatyynykompleksin esiintymystiheys  korreloi itsetunnon kehityksen kanssa."

Ainakaan omalla kohdallani  ei ole kyse pelkästään siitä, että kokisin tarpeelliseksi näyttää siltä kuin Oikeat triathlonistit, ultrajuoksijat ja teräsmiehet. Kovat, trimmatut lihakset, mutta silti aina iloinen ilme.  Ketterä, nokkela, älykäskin on olemus teräshenkilön! Pahinta on kuitenkin se, mitä teen itse itselleni. Olen liki huomaamattani valinnut tänne blogiin joitain kuvia joissa ruumiinosa kerrallaan esiinnyn edukseni, reidet, rinta, you name it. Siinä samalla olen kasannut itselleni paineita. Ehkä minun sitten pitää myös näyttää siltä mitä olen viestinyt.

Nooran kirjoitus herätti jotain ajatuksia, jotka jäivät kytemään. Keskiviikkona tein jotain mitä vain kaikista kovimmat jätkät ovat tehneet.  Kymmenettuhannet suomalaismiehet juoksevat vuosittain maratonin, tuhannet läpäisevät puolimatkan triathlonin,  sadat triathlonin täysmatkoja ja ultrajuoksuja.

Mutta minäpä osallistuin vesijumppaan.

Kun sanon, että tunsin saavuttaneeni siinä jonkin vapautumisen uuden tilan, en valehtele. Lisäksi, vaikka olen viime kuukauden aikana esimerkiksi tehnyt 4 * 50 vatsakierto-sarjoja 15 kg paino niskassa, hitto että ihanasti kutittelee syviä vatsa- ja lantionseudun lihaksia tuo vesi-aerobic. Menepä vesijumppaan. Se on opin hetki.

Samalla keksin miten kertaheitolla puran ulkonäköpaineet omalta osaltani. Vaimo sanoi, että kuva liioittelee rajusti mahakumpua. Hyvä niin.



Hyvää, rentoa, paineetonta joulua sinulle!

2 kommenttia:

  1. Hyvää Joulua Läskimaija!
    Löysin blogisi kun juttusi verensokerin mittauksesta kahdella 50 km juoksullasi ensin urheilujuomalla ja geeleillä ja sitten pelkällä vedellä oli nostettu Juoksufoorumin etusivulle. Luin sitten saman tien kaikki kirjoituksesi, ja täytyy sanoa että KIITOS, annoit itselleni uutta innoitusta! Äijä on kyllä kova Äijä. Voin vain kuvitella mitä se on ollut kun olet lähtenyt 150-kiloisena liikkeelle. Ja kaikki nuo suoritteesi n. 115-kiloisena ovat aivan uskomattomia. Itse olen vanhoilla päivillä (vajaa 10 v sua vanhempi) innostunut kestävyysjutuista, muutama mara ja pyöräily ja massahiihto takana, ja kuvittelin olevani kovakin kaveri kun pääsin tänä vuonna maran alle 3:30, mutta täytyy sanoa että olin kyllä kuin puulla päähän lyöty kun luin noista sun seikkailuista. Uskomattomia juttuja, ne antoivat itselleni lisää uskoa että ihminen pystyy mihin vaan jos se todella tahtoo.
    Ja noi juttusi ovat vielä niin hyvin kirjoitettuja, sun täytyisi kyllä kirjoittaa se kirja, jota jossain kirjoituksessasi lupailit. Milloin se on tulossa?
    Itsellä ei ole ylipaino-onglemia, mutta välillä tuntuu että se toinen suomalaisten kansantauti eli kuningas alkoholi haittaa kehittymistäni urheilun sarallla. Se on vähän sama kuin nuo sinun ahmimiskohtaukset. Ensin olet ajatellut että tänään et juo mitään, mutta sitten illalla ajattelet että juot nyt ensin tuo yhden ykkösen jonka olet toiveissasi (tänään en juo mitään PRKL) ostanut, mutta sitten varsinkin jos sauna on lämmin meneekin jo muutama kolmonen, mieluummin 50 kuin 30 cl, ja sitten jos kaapissa on konua niin se lämmittää mukavasti PRKL. Ja sitten seuraavana aamuna onkin monta kertaa viikonlopun pitkis juostu kevyessä krapulassa...
    Tuntuu että homma on vielä hallussa mutta en tiedä kunka pitkään. Täytyy kiittää tätä kestävyysurheluinnostusta, ilman sitä krapula ei olisi ollut kevyt. Tieto seuraavan aamun lenkistä auttaa pitämään hommaa hallussa...
    Joulu on varmaan hankalaa aikaa BED-manille mutta niin se on myös BUD-manille ;-) Tsemppiä treeneihin, toivottavasti törmätään jossain urheilutapahtumassa!
    Terveisin, Kaljakaija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että joulun aika on vaikeaa myös Kaljakaijalle. Nyt se alkaa onneksi olla lusittuna! :) Kommentisi pani oikeastaan miettimään paljonkin. Kiitos! Nyt alkaa onneksi olla lunta maassa ja valoa ilmassa. Kirja-asiaa olen parin kertaan koittanut lähestyä ihan vakavastikin mutta en minä taida olla kirjailija. Ajatuksena se on ihan hauska heittää kevyesti ilmaan, mutta kirjoittamisen motivaation pitäisi olla pitkä ja paksu, että se kantaisi kokonaiseksi kirjaksi asti. Minulla sitä on kirjoittamisen osalta maksimissaan pikku blogipostauksiin. Asia voi toki muuttua, jos sille kirjan takomiselle löytyy jostain jotenkin syvempi motivaatio ja merkitys. Tsemppiä lenkeille, nähdään!

      Poista