tiistai 2. joulukuuta 2014

50 kilometriä vetten päällä - matka Twlight Zonelle


Juoksin marraskuussa Viikin Viiskytviis -ultrajuoksun lisäksi kaksi kertaa 50 km lenkit.

Olkapäähäni on asennettuna Medtronic Enlite verensokerisensori, joka mittaa jatkuvasti verensokeria. Kuvassa näkyvä "piikki"  on ohut säie,  joka työntyy kudokseen ja mittaa verensokerin. Mokkula analysoi ja lähettää tiedon eteenpäin tallentimeen.  Oikeastaan tallentimen pääfunktio on toimia insuliinipumppuna.  Pumppu syöksee diabetesta sairastavan  henkilöön verenkiertoon  täsmämäärän insuliinia, paitsi minulla ei, koska minulla ei ole diabetestakaan. Tästä jutusta saa käsityksen anturin/lähettimen koosta.

- toiset 50 kilometriä täydensin energiavarastoja normaaliin tapaan urheilujuomalla ja geeleillä  (alla kaaviossa punainen käyrä) ja
- toiset viisikymmentä join vain vettä ja  söin seitsemän  suolatablettia (alla kaaviossa sininen käyrä).

Urheilujuoma+geelijuoksulla sain vajaat 1500 kilokaloria, kun  join juomarepusta kolme litraa suosikki retrourheilujuomaani HartSportia (480kcal) ja söin lisäksi energiageelin  puolen tunnin välein (107kcal ketale).

Kun vesijuoksusta oli takana neljä tuntia ja kolmekymmentä minuuttia, kirjoitin Facebookiin:

"40/50 km -  jalat ei toimi, päätä särkee ja pyörryttää, mutta niin hyvää daattaa kertyy!"

Oli saavuttu aikaan ja paikkaan, jota kutsun The Twilight Zoneksi. Olen kokenut vastaavan tunteen ennenkin  triathlonin täysmatkalla, mutta en niin kirkkaan selväpiirteisenä salamahyytymänä kuin nyt, kun juoksini ilman lisäenergiaa.  Ja ikinä ennen ole nähnyt sitä kuvana.




"Ainiin, ja juomareppu on jäässä! :)"


Twilight Zonella verensokeri syöksyy rajusti alaspäin. Asioita enemmän tutkineelle ei ehkä ole yllätys, että molemmilla juoksuilla syöksy alkaa lähes minuutilleen samalla hetkellä riippumatta siitä, onko suorituksen aikana tungettu kiduksiin 1500 kilokaloria vai nolla.
Berne & Levy Physiology, 6th Updated Edition Energy sources during exercise

Kysehän on käsittääkseni siitä, että rasva-aineenvaihdunnan viimeinen ja liki loputon resurssi
potkaistaan käyntiin: läskistä aletaan ihan tosissaan tehdä energiaa. Vesijuoksulla mitään muuta ei ole jäljellä.

Twilight Zone on se hurja, mutta tavallaan autuas hetki aika-avaruudessa, jolloin ollaan hetken verran lähes tyhjän päällä.

Rasvakoneen tuottama energiamäärä ei kuitenkaan riitä 115 kilon elopainoni liikuttamiseen juosten. Juoksuyritykset näkyvät sinisen käyrän viimeisen tunnin aikana tapahtuvana pienenä pumppausliikkeenä.

Tämä Twlight Zonen elävä kokeminen oli suuri ilo. Jotenkin tällainen polttoleimauksen kaltainen junttaus vaan tarvitaan, että tajuan asiat ihan konkreettisesti.

Oli toinenkin kiinnostava havainto. Tuolla energiamäärällä, jonka mätin nyt naamaani geeli+urheilujuomajuoksun aikana verensokerit  nousivat.

Seuraavaksi tarkoitukseni oli juosta 50 kilometriä siten, että verensokerit pysyisivät mahdollisimman tasaisina eli jollakin näennäisesti "optimaalisella" tasolla. Samalla halusin  hypätä Twilight Zone -hetkeen hunajajysäys laskuvarjona. Mutta se jää nyt myöhemmäksi, koska Omegawave:n ja ihan omien tuntemustenkin mukaan nyt on syytä antaa sekä kehon että mielen levätä. Asiasta kuva Facebookissani (ultrakuukausi ja stressi).

Mittasin myös askelta Runteqin antureilla (Lue: ja askelkin meni metsään...)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti