tiistai 21. tammikuuta 2014

Operaatio Kotkanpesä, väliraportti 25%, päivä 47/183

Arvoisa Operaatiokeskuksen väki,  Ylikomentaja, Operaatio: Kotkanpesä-projektiryhmä  ja NSA:n päivystävä päivystäjä.

Voitte kutsua talomme yläpuolella partioivat mustat vakoiluhelikopterit pois.

Ne ovat toki äänettömiä, mutta lintulautamme populaatiolle niillä on ollut katastrofaaliset vaikutukset. Ainoastaan muutama paksuniskainen  hömötiainen on selvinnyt laudalle aterioimaan. Viimein äsken yhtäkkiä ymmärsin huolenne ja koptereiden läsnäolon syyn. On kulunut jo yli vuorokausi ensimmäisen merkittävän project milestonen ohittamisesta, enkä ole vieläkäään toimittanut raporttiani. 

Nöyrimmät pahoitteluni.


Operaatio: Kotkanpesästä on  ajallisesti suoritettu nyt 25.7% prosenttia, 47 päivää. Alun 183 päivästä on jäljellä 136.

Raportointiohjeessanne korostitte täsmällisyyttä, luotettavuutta sekä erityisesti  piirakkakaavioiden merkitystä.

Toisaalta, jos, Arvoisa Ylikomentaja olisitte ihminen ettekä Arvoisa Ylikomentaja, ymmärtäisitte että jos paistin  reseptissä lukee: "Paista 200°C asteessa noin 183 päivää, kunnes kunto on selvästi kohennut ja pinta saanut kauniin kullanruskean värin".

Niin jos sen paistin  ottaa uunista ennen aikojaan niin ei siitä mihinkään ole.  Tai, jos olet katsonut elokuvan Full Metal Jacket, niin ei jätkistä tullut jätkiä, ennen kuin vasta elokuvan viime minuuteilla.

Hankala minun on tässä teille sinne Ylijohtoon arvioida, olenko aikataulussa. Mutta, mainitsenpa nyt pari seikkaa:

Ensinnäkin, avukseni lähettämänne Yoda on osoittautunut yliverroksi.

Työskentely, sillä siksi te tätä haluatte kutsuttavan, hänen kanssaan ja valmennuksessaan on ollut sekä nautinnollista  että motivoivaa.  Harjoitusohjelma on kiistattoman tehokas, innostava, monipuolinen ja sopivasti haastava. Olen onnistunut noudattamaan sitä noin sataprosenttisesti. Olen ollut toistuvasti ällistynyt siitä, kuinka hyvin kykenen ymmärtämään esimerkiksi uintitekniikkatreeneissä sen mitä pitäisi tehdä. Lisäksi, nämä ennalta raastavimmat uinti-, motoriikka-, tekniikka- ja kuntosalitreenit ovat osoittautuneet melkeinpä tämän Operaation huippuhetkiksi. Odotan niitä. Se on yksinomaan Yodan ansiota. Kiitos!

Olen käynyt lisäksi muutamissa yhteistreeneissä valmentajani Yodan ja hänen puolisonsa Venla Koivulan triVa-triathlonvalmennusryhmän kanssa. Näistä olen oppinut myös paljon uutta.

Oikeastaan ainut jollain tavalla konkreettisesti mitattavissa oleva asia, jolla voin jossain määrin säännöllisesti seurata sitä, etenevätkö asiat ja miten ne etenevät suhteessa tavoitteseen, on paino.


...ja hämmästykseni.. sen suhteen projekti on jotakuinkin aikataulussa.

Projektia on nyt takana 9 viikkoa, painon kehitys näkyy noilla punaisilla pallukoilla. Harjoitin huikean vaativaa extrapolointia, ja jatkoin käyrää harmaalla viikolle 25. ja Eagleman-kisaa edeltävään tavoitepainoon 103 kg asti. Silloin olisin n. 50 kg kevyempi kuin vuoden 2009 lopussa, ja noin 15kg kevyempi kuin vuoden 2013 lopussa.

Oletettavasti painonpudotustahdissa pysyminen on jatkossa vähintään yhtä haastavaa kuin tähän asti, mutta uskon siihen. Siihen auttaa erittäin hyvä treeniohjelma, joka on ennakolta tiedossa ja ennenkaikkea se, että Operaatiojohdon asettama tehtävä on todella kova. Olen viikkojen kuluessa entistä konkreettisemmin tajunnut että Operaation tavoitteet puolen vuoden kehitykselle ovat oikeastaan aika hurjat:

  • paino -15kg
  • uinti (1.9 km) - ajasta pois  5:09 minuuttia 
  • pyöräily (90km) - ajasta pois 16:49 minuuttia 
  • puolimaraton (21.1km)  - ajasta pois 17:55 minuuttia. 

Nyt kun päivät ihan oikeasti juoksevat, pyöräilevät ja uivat eteenpäin,  kalenterin sivut  kääntyvät yksi kerrallaan, aurinko nousee ja kevät tulee, tajuan sen: tuon tekeminen vaatii paljon eri osa-alueilta ja yhtäaikaa.

Mutta, se on juuri ja juuri tehtävissä ja se tässä operaatiossa onkin parasta. Mahtavaa!
  

10 kommenttia:

  1. Kiitos raportista! Vaikuttaa oikein hyvältä.

    Kovat on tavoitteet, mutta niin on mieskin!

    VastaaPoista
  2. Onko sinulla jokin tietty ruokavalio päällä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syön samanlaista ruokaa kuin ennenkin. Mitään ihan radikaalia muutosta en kyllä uskaltaisi tehdäkään nyt, kun yleensä syömishäiriöhommani ovat karanneet käsistä, jos yritän jotain poikkeavaaa - ja perusruokavalio lienee pitkälti kunnossa. Lisäksi treenimäärä kesäkuulle asti on kuitenkin sellainen, että niistä palautuminen vaatii varmasti riittävästi energiaa, samaten se todennäköisesti auttaa pysymään terveenä... MUTTA!
      Olen kyllä tehnyt pari peliliikettäkin: 1) olen vaihtanut sokerin ihan kaikessa makeuttamisessa hunajaan 2) aiemmin iltapala, yleensä n. 22-23 syödyksi tullut, on vaihtunut usein salaatista proteiinipitoisempaan - vaikka raejuustoon + johonkin. Mutta isoin painonpudotuksen mahdollistanut tekijä - jolla olen tähän asti onnistunut sitä pudotusta torpedoimaan, on kuitenkin se, että minulla ei ole nyt yhdeksään viikkoon tullut ainuttakaan tyystin kontrollista karkaava iltaöistä ahmimiskohtausta. Muutaman kerran on meinannut, mutta olen paennut nukkumaan.

      Poista
  3. Tänään alkaa Jutan superdieetit. Jutta ja BULL Mentula hoitamaan sinunkin ravintopuolta niin hyvä tulee.

    ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kihihi! ;D

      Minen tuommoseen kouhkaamiseen uskaltaisi tämmösenä ahmimishäiriöisenä mennä. Ittelläni vika ei tosiaankaan ole kurissa tai syömätavoissa, varmasti sellaisia on maailmassa paljon myös joilla tilanne on muu. Mutta, ittelläni vika on se, että romahduksen hetkillä - joita on ajallisesti häviävän pieni osa elämästä esimerkiksi 8 minuuttia viikosta - jokin prakaa PÄÄSSÄ... ja jos tuo 8 minuuttia viikossa (0.7 prosenttia ajasta) ratkaisee kohdalleni sen, miten käy, niin... Pääasia lienee ensin halu tavoitella jotain riittävästi, ja sitten uskoa siihen että nyt käytössä oleva keino toimii - niinkuin minä nyt :D ... Kukin tavallaan, ja sama kai se millä kukin päänsä kasassa pitää, olipa sitten mustat helikopterit ja mielikutusprojektit ja -ylipäällikkö, taikka sitten ihan lihaksi tullut Bulli tai Jutta.

      Poista
  4. Moro
    Onko OnRun kengät vielä pop vai oletko palannut takaisin Asicseihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytän Asicseja ja Onneja tätä nykyä vähän ristiin. Esimerkiksi ihan juur äsken Pirkkahallissa kun oli tommonen "Trainer 20min PK1, Juoksu 3x300m/pal.1min, Trainer aerobinen/VK1 15min, juoksu 3x300m/1min, Trainer VK1/VK2 15 min, juoksu 3x300m/1min, trainer 10min ", niin oli onnit jalassa ja kylläpä tuntu tosi hyvältä. Mut nykyään on noilla pidemmillä perushölkillä käyttänyt pääasiassa Asicseja (GT-2000) kun selkeesti niiden kunnon pronaatiotuki on tarpeen. Mutta vaihtelu tekee varmasti koiville hyvää ja varmaan rasitusvammojakin tulee tälleen vähempi kun rasitus jakaantuu kun askelluksen iskut osuu eri tavalla eri kengillä. Onnit otan kaapista erityisesti kaikkiin speziaalitapauksiin, niillon vaan jotenkin kepeää se meno. Asicseilla perusjauhanta.

      Poista
  5. miten gt-2000 eroaa kinseistä? sinullahan on kokemusta kummistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuota. Nuo tulivat minulle käyttöön syksyllä, kun etsin Vaarojen maratonille kenkää jossa olisi vähän enemmän pitoa ja joka sopii muutenkin poluille - ja joka samaanaikaan tarjoaisi samankaltaista pronaatiotukea kuin Kinseit. No, siinä aikani ihmeteltyä löysin Asics GTX-2000 - joka on siis sama kuin GT-2000, mutta siinä on bonuksena pohjakuvio paremmin pitävä ja pinnassa Gore-Texia. Lisäksi ne ovat tavallisia GT-2000:sia painavemmat. Miksi sitten päädyin tilaamaan MYÖS tavalliset GT-2000:set ilman X:ää: lähinnä siksi, että ne niitä saa puolta halvemmalla - esim. nyt näytti olevan useita paikkoja netissä jotka myi niitä 70-80 euron pintaa olevaan hintaan. Nuo GT-2000:n ovat selkeästi enemmän karvalakkimalli verrattuna Kinseihin, myös ulkonäollisesti :) Noin toiminnallisesti isoin ero lienee, että Kinseit ilmeisesti toimivat hyvin melkeinpä kaikenlaiselle askellistyypille, kun taas GT-2000 lienee enemmän nimenomaan ylipronatoivalle askeltajalle tarkoitettu (lievästä-keskiverto ylipronaatioon, kerrottiin netissä).... tuntemukseltaan tuo GT-2000:ssa käyteyt mteriaalit tuntuvat jotenkin kovemmalta kaikenkaikkiaan... Kinseit tuntuu jotenkin kun niitä tunnustelee enempi kivalta materiaalilta, mutta käytännön käytössä nuo GT-2000:set ovat toimineet aivan yhtä hyvin.... ero on siis näin minun näkökulmastani lähinnä hinnassa ja tuntemuksessa käteen ja silmään :)

      Poista
  6. Aloin vähän aikaa sitten seuraamaan sun blogia ja oon nyt lukenu näitä sun postauksia tosi paljon. Mun mielestä sun kehitystä on tosi kiva seurata. Haluisin tietää, onko sulla jotain hyviä reseptejä? Oon etsiny hyviä ruokavinkkejä ja haluisin kuulla miten sä syöt kesällä? Huomasin et Hikikinkulla on käynnissä kisa, missä pitää keksiä kesäinen herkku, joka sopii meille linjoistamme huolehtiville ;) Haluisin tosi paljon nähdä (ja maistaa:D ) millaisen herkun sä tekisit!

    Aurinkoista kesää:)

    VastaaPoista