lauantai 18. tammikuuta 2014

6x1000m-laktaattitesti: Kohti äärellistä, ja siitä läpi

Ilmeisestikin maailmassa on tilanne se, että melko monet ihmiset tykkäävät itsensä testaamisesta sekä toisiin ihmisiin vertaamisesta ja erilaisiin ryhmiin rinnastumisesta.

Tähän käsitykseen olen päätynyt mm. havaittuani, että esimerkiksi maailmanlaajuiseen internet-verkkoon on ihmisten toimesta luotu ja meidän muiden ihmisten saataville tuotu koko joukko erilaisia testejä. Voit testata mm. sen, oletko  mies vai nainen stressaantunut, miestennielijähyttysmagneetti tai introvertti. Voit selvittää myös, oletko James Hirvisaari ja/tai hipsteri.

...tuleeko yllätyksenä, jos kerron, että testaaminen se vasta onkin vastenmielistä.

Tieto siitä, onko  Itämeren ystävä tai James Hirvisaari, ei  toki tunnu kovinkaan ahdistavalta. Mutta erinäiset testit jotka nostavat tulosten kautta  ihmisen mieleen aitoja ja rajoja fyysisille ja psyykkisille mahdollisuuksille, ne ovat ahdistavia.

Itse en mieluummin  tiedä. Nääs, kun, minusta tuntuu että keskimäärin lopulliset rajat  asettaa ihminen itse jossain päässään. Todelliset rajat muodostuvat paljon muustakin, kuin siitä mitä testit kertovat.

... jos sitten kuitenkin tiedät nämä testien antamat näennäisrajat, ja et  sitten pystykään siihen mihin sinun testien mukaan pitäisi pystyä, oletko tyytyväinen itseesi? No et.

...jos tiedät nämä testien rajat, ja uskot ne sinua rajoittavaksi, uskotko pystyväsi ylittämään ne rajat? Taipuuko lusikka, vai taipusiko se helpommin jos et tietäisi?

Testaamisessa haisee minulle stressi, kaavamaisuus, sairaala ja Ivan Drago. Ei luonto, ilo, pakkasaamu ja Rocky Balboa.

.... mutta, niin siinä kävi että viime lauantaina löysin itseni Pirkkahallin yleisurheilupaikalta testitarkoituksessa. Muutuinko kertaheitolla Ivan Dragoksi?

Pirkkahallissa tarkoituksena oli mitata ja selvittää se, miten laktaatin määrä veressä muuttuu, kun keho altistetaan lisääntyvälle rasitukselle:  6 x 1000m laktaattitesti juosten, nousevilla sykkeillä.  Ensin juostaan 1000m kertaalleen, mitataan verestä laktaatti, juostaan seuraavat 1000m vähän kovempaa, mitataan, juostaan kovempaa,  mitataan jne. Samalla kun juostaan, mitataan myös syke.

Miksi tuo tieto sitten on hyödyksi jumppaharrastajan kannalta?

Kun saadaan selville laktaatin määrän kehittyminen suhteessa rasitukseen (vauhtiin) ja sykkeisiin, saadaan tietoa sen määrittämiseen millä syketasolla kyseisen jumppaharrastajan kannattaa jumpata harjoittaakseen haluamiaan kunnon ja kestävyyden osa-alueita.

Nimittäin, kun jumppailijan rasitus nousee sille tasolle että laktaattia kertyy elimistöön enemmän kuin se kerkeää käsitellä ja poistaa, tilanne johtaa lopulta joko jumppailijan matkan pysähtymiseen tai rasituksen tiputtamiseen sellaiselle alemmalle tasolle, että elimistö taas pysyy mukana.

Juostuani tuon 6 x 1000m minulle selvisi seuraavaa. Sopivat sykkeet, sydämenlyöntiä minuutissa, ovat seuraavat:


Peruskestävyys (PK-syke)
- PK1  108 - 128 krt / minuutissa
- PK2  (kynnystä nostava) : 123-140

Vauhtikestävyys (VK-syke)
- VK1 138 -148
- VK2 144 - 156

Tässä ei tullut yllätyksiä. Nämä tasot ja rajat kun nimittäin tuovat itsensä julki  ihan melkeinpä väkisin ja erikseen pyytämättä. Kun lenkillä rauhallinen puhe muuttuu ensin huohotuksen sekaiseksi ja sitten lähinnä vain murahduksiksi, ollaan saavuttu ensin peruskestävyyden vihreälle ylärajalle ja sitten lähestytäänkin jo vauhtikestävyyden punaista ylärajaa.

Maksimikestävyys

Normaalisti testi kertoisi jotain myös maksimikestävyydestä. Niin nytkin, mutta tältä osin  tulokset jäivät itselläni hieman poikkeaviksi. Testitilanteessa en saanut  itsestäni irti enimmillään kuin 166 sydämeniskua minuutissa. Normaali maksimini on tietääkseni noin 180 iskua minuutissa. Esimerkiksi lokakuussa Vaarojen maratonin jälkeen juoksin Cooperin testin keskisykkeellä 172.

Mutta, oikeastaan sain tältäkin osin testistä irti juuri sen mitä pitikin: saattaa nimittäin olla niin, että maksimisykkeet viittaavat siihen että olen vähän ylenkatsonut palautumista. Saattaa olla niin, että minun on tunnustettava että olen oikeastaan selkeästi laiminlyönyt lepopäiviä.

Näin taisi käydä myös testiä edeltäneellä viikolla. Yhdeksän tuntisen liikuntaohjelman lisäksi taisin kävellä tuollakin viikolla vahingossa  41 kilometriä. Olen tainnut lisäksi alkaa ujuttaa myös näiden huomaamatta pidentyneiden lepopäivien kävelylenkkien sekaan  vahingossa ihan pikkuriikkisiä juoksuspurtteja.

Saattaa olla, että ajan itseni ylikuntotilaan ja loppuun, jos en ota opiksi ja pidä lepopäiviä lepopäivinä. Nyt, toistaiseksi, onneksi lähinnä vain nämä alentuneet maksimisykkeet olivat tästä puutteellisesta palautumisesta merkkinä.

Tämä on selkeästi epäreilua ja koiranpalvelus sekä valmentajaani että itseäni kohtaan. Otan opiksi nyt heti.

Opin myös sen, että laktaattitesti on hyvä juttu. Siksi, että se ei aseta mitään sellaisia rajoja, joita ei voisi taivuttaa - vaikkapa muuttamalla painoaan. Se vain vahvistaa ja tarkentaa tuntemuksia, joita hyödyntäen muutenkin ihan automaattisesti säätelee lenkin rasitusta, ja tuo ne tuntemukset tavallaan julki ja työkaluksi esimerkiksi harjoitusohjelman tekoa varten.

Vauhdista ja muusta

Kyllä testituloksien analyysiosuudessa toki sivuttiin vähän vauhtiakin,  sykkeiden ja laktaattien suhdetta siihen ja  mitä johtopäätöksiä niistä on vedettävissä.

Ja koska tällaisissa johtopäätöksissä saatetaan rakentaa  pään sisään niitä pelkäämiäni mielen raja-aitoja ja näennäisiä esteitä, on se niitä kohtia, joissa varautumaton laktaattitestipalautteen lukija saattaa pikaistuksissaan repiä peliverkkarinsa ja likimain mönkiä sähköpostitse tulikivenkatkuisin mielenilmauksin sen henkilön kimppuun, joka analyysin vauhdista ja muusta kirjoitti.

Jos nyt siis  joku tällainen peliverkkareiden repijä on juuri saamassa testituloksia käsiinsä kuten minä pari päivää sitten, ja siellä lukee esimerkiksi peliverkkarihenkilön moottoria, sydäntä ja nopeutena ilmentyvää suorituskykyä  koskien yhteenvetona esimerkiksi näin:

 "Maksimisuoritus: keskitaso. Vauhtikestävyys: keskitaso.  Peruskestävyys: keskitaso.

...  kehottaisin peliverkkareiden repijää huomioimaan ennen toimeen tarttumista, että viitekehyksenä tässä keskitasossa johon viitataan ovat kuivankesän oravat, liikuntamaailman italialaiset urheiluautot, Alfa Romeot.

Silloin kun tankki kulkee samaa vauhtia kuin keskitason italialainen urheiluauto,  se on  rajua menoa.
 



1 kommentti:

  1. Koita tosiaan ottaa ihan oikeita lepopäiviä! Kunto hyvä, ylikunto paha. Sopivalla suhteella lepoa ja reeniä pääset ihan varmasti huippuun Eagleman-kuntoon.

    Kävelylenkki ei tarkoita rappustreeniä ja ruhojen hakkaamista teurastamolla ;)

    VastaaPoista