keskiviikko 8. tammikuuta 2014

2013: Runsaasta rutiinia

Tuossa vuodenvaihteessa tuumailin, että tokkopa sitä kulunutta vuotta  tarvii sen kummemmin summailla enää, kun uusi Operaatio on jo täydessä tohinassa ja menneet on meneitä, vähintään kertaalleen puitu jo ja jne.  Mutta,  kun loppiaisen aikaan katselin jumppatilastoja, taulukoita ja käppyröitä, niin kyllä siitä joku ajatus vielä nousi.

Kun vuonna 2012 kertyi kasaan reilut 500 liikuntatuntia, niin aika-ajoin tuntui siltä että ohhoh, tulipas tällä viikolla kovasti jumpattua. Samoin kokonaismäärä tuntui vuoden päätteeksi isolta, jättimäiseltä aiempaan verrattuna. Sitä se olikin: hurja harppaus. Vuoden vanha ja samalla edellisten kolmen vuoden summaava kirjoitus on luettavissa täällä.

Nyt viime vuonna 2013 sama määrä liikuntatunteja tuli vähän "ikäänkuin siinä sivussa" .

... vaikka kyllä erityisesti alkuvuodesta se oli vähän enemmän kuin siinä sivussa juoksentelua. Ultra-juoksenteluhommat nimittäin polttelivat mieltä jatkuvasti. Ja juoksinkin. Mikäs siinä lönkötellessä, kun juoksu tuntui ihanalta. Jo edellisiltä loka-, marras-, ja joulukuulta 2012 oli valmiiksi pohjilla kaikilta yli 200km juoksenteluja.

Mutta lisää, lisää vaan.

Meni överiksi, rajusti. Tammikuussa kelasin ennätysmäärän kilometrejä: 273km,. Vielä helmikuun alussa juoksu  sujui. Ensimmäisessä ultrajuoksussa Sorvan kylässä  sitten tapahtui käänne, kun jalka antautui määrille, ja meni rikki.

Juoksut loppuivat liki kokonaan siihen reiluksi kuukaudeksi siten, että ennen huhtikuun lopun ja Skotlannin Hoka Highland Flingin 85km ultraa sain  alle vain jokusia kymmeniä kilometrejä juoksua lisää.

Soutua sentään tuli vähän enemmän.

Skotlannin reissu oli huikea, muistan sen aina.

HOKAN jälkeen jumpissa painopiste siirtyi triathloniin, pyöräilyyn ja uintiin, ja  kohti edessä häämöttäviä heinäkuista Finntriathlonia ja elokuista Nastolan täysmatkaa.

Triathlonien jälkeen syys- ja lokakuussa painopiste vaihtui takaisin juoksuun. Vuoden alun kokemuksista (EI MITÄÄN-) oppineena juoksin taas kaksi parisataa kilometristä kuukautta ennen lokakuista Kolin reissua ja Waarojen ultraa.  Se päätyi keskeytykseen puolivälissä.

Vaarojen maran jäätyä tyngäksi alkoi tuntua siltä että vuosi on jotenkin vajaa. "Täh, oliko tää tässä? Onko tässä nyt vuoden aikana tapahtunut yhtään mitään." Loppuvuodesta yritin ottaa siitä selvää, ja sain kuin sainkin ennätykset tehtyä - kaikille muille matkoilla, paitsi maratonille.

Maraton-ennätys oli tarkoitus räjäyttää Pomarkussa  joulukuussa, mutta siinä kävikin niin etteihän se koko homma napeksinut. Sen sijaan sain sieltä lopullisen kimmokkeen unohtaa ultra-, ja määrähommat tyystin toistaiseksi ja mennä all-in Operaatio: Kotkanpesään.

Kaikenkaikkiaan vuoden mittaan tuli kasaan 1602km juosten, 2249 km pyörällä, 805 km soutaen, 405 km kävellen ja 129 km uiden. Kaloreita paloi yhteensä 461 141 kcal.  Rasvakiloina se olisi noin 65kg.

Vuosi 2013 oli siis liikuntamäärällisesti pitkälti samanlainen kuin vuosi 2012. Samoin se, mitä noiden liikuntatuntien aikana tein, oli puuhasisällöisesti suurinpiirtein samanlaista, kuin aiempana vuotenakin.  Tai oikeastaan  vuosi 2012 oli varmaan jonkin verran "laadukkaampi" jos sellaisia termejä haluaa käyttää, koska tuolloin pyrin jotakuinkin tarkkaan noudattamaan Ironman start to finish -kirjaa. 2013 kesällä seurailin sitä vain noin suurinpiirtein.

Näinpä lopputuloksena seuraa tällaiset käyrät juoksun ja pyöräilyn keskinopeuksista.  Juoksun keskinopeus on pysynyt jotakuinkin samana, pyörällä olen näköjään  päässyt hiukan reippaampaa vauhtia.

Tähän käy selityksenä varmaan seuraava. Vaikka vuoden aikana käytännössä paino ei ole liikkunut yhtään mihinkään suuntaan, painoin vuoden lopussa about saman kuin vuoden alussakin, oli painokiloista muutama muuttunut vuoden aikana lihaksiksi,  kuten kävi ilmi InBody-kehonkoostumus-mittauksesta.

Ja vaikka lenkkien keskinopeus ei juoksussa noussutkaan, niin ehkä lisääntyneet lihakset olivat osasyy siihen, että sentään 10km matkan sain juostua inasen ripeämmin kuin edellisvuonna.






Pyörällä ero oli selvempi. Matkanteon helpottumisen tunsi ihan käytännössä ja konkreettisesti jokaisella lenkillä. 50km pyöräilynopeus kehittyi näin.


Se vain on niin, että pyörien päällä painokilot eivät niinkään vaikuta nopeuteen ja sen kehitykseen, mutta juoksussa - etenkiin ylämäkeen. Huh hei. Se on rajua hommaa. Luulen, että nykyisellä n. 116kg painollani ja tuolla reilun 49 minuutin 10km enarilla olen melko lähellä oman suorituskykyni rajoja.

Paino kehittyi, tai siis ei kehittynyt, vuoden mittaan näin:



.... paino on junnannut vuoden tuossa 116-kilon ylä- ja alapuolella. Onhan se jotain 35 kiloa vähemmän kuin lähtötilanteessa kolmisen vuotta sitten, mutta vuoden 2013 metodein se ei tuosta enää tipu. Siihen tarvitaan jotain muuta. Särmää. Paino tippuu sivutuotteena, kun tavoittelee jotain muuta mitä oikeasti ja paljon haluaa.  Nyt kun olen reilun kuukauden imeytynyt Operaatio: Kotkanpesään, ja todennut että pystyn antamaan sille ja siten kaikkeni, niin olen huomannut että kyllä minä vain olen sellainen ihminen että tarvitsen konkreettisia, selkeitä ja riittävän lyhytkestoisia tavoitteita ja päämääriä.

Miten tämän nyt selittäisi. "Elämäntavan" lisäksi  tarvin jonkin syyn elää sillä tavalla. Joka päivä, joka ilta ja joka yö, kun BED-man sanoo: syö, syö, syö. Tarvitaan tehtävä, ja joku eeppinen loppumonsteri, jonka lyöminen on tavoite.

Mutta siis: nyt on alla kaksi 500-tuntista liikuntavuotta. Peruskunto lienee kohtuullisella tasolla. Ja ne vuodet on tehty siten, että päällä on ollut vajaan 20-kilon läski-painovyöt. Vuosi 2014 kuulostaa tältä:



4 kommenttia:

  1. On muuten hurja juttu tuo että olet soutanut puolet siitä mitä olet juossut! Se on kuitenkin todella kokonaisvaltaisesti kaikkia lihaksia harjoittavaa liikkumista.

    Ehkä aiemmin teit liikaa määrää, nyt kun on valmennusta mukana niin tulee enemmän laatua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, en tiedä onko se sinänsä parempi tai huonompi. Mutta jos nyt kerta johonkin käyttää vaikka tuon 500 tuntia vuodesta + huohotukset päälle, niin hyvähän se on tehdä tavalla joka kulloinkin tuntuu kiinnostavalta :) Ja nyt on tosiaan kertakaikkisen innostavaa se, että treenit ovat vaihtelevia, uutta ja ihmeellistä, vähän kuin uusi maailma.

      Poista
  2. Huikeet tuntimäärät ja kilsat!!! Kyllähän se niin on, että tälle siun urheilijanuorukaisen uralle tekee vaan niin hyvää että sitä valmennusta on jatkossa mukana. Mihin kaikkeen vielä yllätkään-todellakin hujahus vaan käypi! Tässähän jo melkein oottaa ensi vuoden alkua ja selontekoa tästä vuodesta, huh :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa on kyllä juurikin yks juju. Nimittäin se, että mielenkiintoista on päästä näkemään että mitä siitä seuraa, kun kunkin jumpan, päivän ja viikon tekee kunnolla. Niin mielenkiintoista, että siitä saa lisävirtaa jos meinaa väsyttää :)

      Poista