sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Läskimaija Goes Ultra.

Tässä on nyt tullut jo reilu kuukausi pyöriteltyä päässä sitä tosiasiaa, että Läskimaijan maailmanloppu 2012 on ohi.




Se on tehty. Se onnistui.  Entä nyt?

Tätä kirjoittaessa jo viisi viikkoa Maailmanlopusta kulunut.  Siis M-I-T-Ä nyt, kysyn itseltäni päivittäin!

Selvää on, että
a) ennen oli ennen ja nyt on nyt
b) minulle sopii asioiden suunnittelu parin vuoden jaksoissa, ainakin jos matkalla on joitakin kulloinkin suunnitteluhetkellä mahdottoman ja mahdollisen rajoissa olevia välihaasteita
c) tarvitsen tätä. Nautin siitä, että selviän jostain fyysisesti (ja henkisesti) haastavasta hommasta, joka tuntui aluksi lähes mahdottomalta.

Pariin kertaan olen tänne blogiin jotain jo kirjoittanutkin, mutta tuhonnut sitten tekstin pari minuuttia myöhemmin. Kirjoitus on ollut joko liian mahtipontinen, naurettava, jokseenkin turha tai milloin mitäkin.

Diipa ja daapa. Jostain syystä siis on tuntunut olevan aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa muodostaa selkeää tekstimuotoon puettavissa olevaa ilmaisua siitä mitä kuuluu, ja mitä seuraavaksi.

On se oikeastaan itselläni ollut jo ajatuksissa jonkin aikaa. Joten, ehkäpä ei tehdä tästä nyt taidetta vaan pannaan toiveet ranskalaisin viivoin sen kummemmin sensuroimatta.

Yhtään kiertelemättä haluan seuraavilta vuosilta tämän, ja teen parhaani sen saamiseksi.
  • Läskimaija ei kokenut  maailmanloppua.  Minä olen edelleen ihan se sama ihminen. Ihminen, joka kamppailee  päivittäin tai siis iltaisin ahmimishäiriön kanssa. Siis: syönkö tänään nuo menneen päivän ruuan jämät, entä nuo nakit, Olterman-juuston, älyttömän ohueet leikkeleet, koko maailman, vai enkö syö?


6 kommenttia:

  1. Vajaa viikko ja ultra maistuu Sorvassa!!

    VastaaPoista
  2. Joo, kyllä maistuu! Vaikka hiukan kyllä nyt jännittää kun viimeiseen kymmeneen päivään on tullut penikoiden ja flunssan takia vain YKSI lenkki. Tammikuussa on kuitenki sen verta kohtuullisesti tullut kilometrejä (~260km), että jospa ne koivet kestäisi. Luntakaan ei nykyennusteen mukaan ole luvassa, mikä on ihan kiva . Älymahtavaa, että järkkäätte tuollaisen - ja tässä vielä kotinurkilla :)

    VastaaPoista
  3. Kirjalla on jo nyt yksi ostaja. Ultra-haaveissa tullaan vähän perässä mutta kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe! Lueskelin juuri viimeisen blogi-kirjoituksesi, ja näyttää että tauti on jo aika pitkällä "Hups, juoksin vahingossa puolimaratonin.". Hihi ;D

      Poista
  4. No niin, nyt on (taas) komeat ja (hurjan) kovat tavoitteet! Hieno meininki. Itsekin pitäisi varmaan joskus asettaa tuollaisia piiitkän tähtäimen ultimate-tavoitteita, kuten sulla tuo 2015 ja UTMB. Laitetaan muistiin loppuvuodelle sellaisten hahmottelu, jos jotenkuten selviydyn tämän vuoden targeteista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon, ja ihan vähän uskonkin, että tuo kaukaisten haaveiden tai siis tavoitteiden asettaminen toimii kahdella tavalla hyödyksi. Silleen, että toivon mukaan parin vuoden aikana järjettömän raju 168km matka, jossa n. 10 kpl yli 2000/2500mm vuorenhuipun ylitystä :o (toistaiseksi kokemusta nollasta) muuttuu ajatuksissa jotenkin todellisemmaksi ja mahdollisemmaksi. Ja toisekseen siten, että tuollaisen ultimate-loppumonsterin kanssa ehkä välillä eteentulevat pikkumonsut tuntuvat enemmän lyötävissä olevilta. Esim. nyt kun penikat vaivaa ja flunssan takia jäi viikko juoksuja väliin, on kyllä välillä ihan hanskat tiskiin olo lähempänä olevien haasteiden suhteen, mutta kuolemanpelko ajaa eteenpäin (vitsi pitsi olla!) :D Tulipas avauduttua pitkästi. Mahtavaa päästä samoihin kinkereihin tän vuoden mittaan!

      Poista