Kiitos Perttu ja Fredrik!
Lääkitys ON siis kohillaan! Huomenna ohjelmassa puolimaraton Espoon Rantamaratonilla. Toimitan todistusaineistoa Guinness World Recordsille vasta ensi viikolla, siltä varalta että Espoossa sattuu vahinko.
perjantai 16. syyskuuta 2016
Tampere Puolimaraton 2016 - lääkitys ON kohillaan!
27.2 kg (60 paunaa) rinkan kanssa juoksemani Tampere Puolimaraton kuvakertomuksena. Lue lisää Aamulehdestä täältä ja täältä.
Kiitos Perttu ja Fredrik!
Lääkitys ON siis kohillaan! Huomenna ohjelmassa puolimaraton Espoon Rantamaratonilla. Toimitan todistusaineistoa Guinness World Recordsille vasta ensi viikolla, siltä varalta että Espoossa sattuu vahinko.
Kiitos Perttu ja Fredrik!
Lääkitys ON siis kohillaan! Huomenna ohjelmassa puolimaraton Espoon Rantamaratonilla. Toimitan todistusaineistoa Guinness World Recordsille vasta ensi viikolla, siltä varalta että Espoossa sattuu vahinko.
lauantai 10. syyskuuta 2016
Live-seuranta: nopein puolimaraton kantaen 60 paunan (27.2kg ) rinkkaa
 |
| http://www.fatventure.com/gwr/ |
Rattaissa on kiinni
- Garmin Virb-action kamera, joka tallentaa HD-kuvaa.
- iPhone, joka lähettää live-videota Facebook-sivulleni.
- samoin iPhone lähettää Endomondoon profiili-sivulleni live-reitin ja syketietoni.
- iPad: johon rinnassani ja jalassani kiinni oleva Runteq Zoi juoksuanturi lähettää mittaamansa juoksutekniikka tiedon. Käsitteleni tulokset täällä blogissa erikseen juoksun jälkeen.
- toinen Ipad: johon käyttämäni mBody -shortsit lähettävät lihasten jakauma (oikea/vasen, etureisi/takareisi) sekä kuormatietoa. Tutkitaan näitäkin eriskeen juoksun jälkeen.
Kokosin linkt yhdelle sivulle osoitteeseen http:/www.fatventure.com/gwr/
perjantai 2. syyskuuta 2016
Miten tuli reenattua, eli uskonvoiman lataus.
Nyt on enää viikko Tampere Puolimaratoniin ja ensimmäiseen Guinness-ennätysyritykseen ja kuukausi loppukoitokseen Vantaan Maratonilla. On alkanut mietityttää se mitä, ja miten on tullut tehtyä ja onko se riittävästi. Jaksanko juosta ensi viikonloppuna puolimaratonin 27.2 kg rinkan kanssa kovaa. Yhteensä kannan noin 130 kiloa. Kokomaratonille toivon laihtuvani pari kiloa lisää, silloin yhteispaino on vain noin 127 kg. Tampereen maratonilla viime viikonloppuna kuitenkin opin, että rinkan kanssa matka on vieläkin pidempi.
Tuntuu pikkuisen sankarilliselta ajatella, että avainasemassa menestyksen kannalta olisi esimerkiksi liki nääntymykseen päätynyt 15 km kovavauhtinen rinkkajuoksu Sorvan kylään ja takaisin. Tai että jos epäonnistun, se johtuu jopa pari viikkoa kestäneestä flunssasta.
Todellisuudessa nämä lähihistorian tapahtumat ovat mitättömiä. Jos ja kun onnistun Tampere Puolimaratonilla, se johtuu pääasiassa siitä, että olin vuonna 2009 melko lihava, ja siitä että enää en ole ihan niin lihava.
Ja se minusta tässä juuri onkin parasta. Olen ihan normaali ennen tosiläski ihminen, ja siksi pystyn nyt juoksemaan melko painavan rinkan kanssa maratonin. Jos edelleen harrastaisin uhkapelaamista, uskaltaisin lyödä vetoa että esimerkiksi polvieni nivelet eivät olisi kestäneet rinkan kuormaa jos eivät ne olisi tottuneet ja kasvaneet sietämään paljon isompaakin painoa vuosien mittaan.
Kirjoitan nyt tähän itselleni kuitenkin pari asiaa myös viimeaikojen treenaamisesta, joista lataan uskoa onnistumiseen.
Ensinnäkin, luulen että neljä vuotta talvisin harrastamani sisäsoutu on tuonut kestoa keskivartalolihaksiin.
Toiseksi, se että aloitin viime syksynä katastrofiin päätyneen Operaatio Smör:in oli tosi hyvä juttu. Silloin jouluaatonaattona sairaalassa maatessa se tuntui surkealta virheeltä, mutta tämän vuoden kannalta se oli parasta mitä saattoi tapahtua. Sain siinä tietenkin kolme kuukautta kovaa hyvää treeniä kun lisäsin rajusti ja nopeaan tahtiin painoja liiveihin. Sen päälle on ollut hyvä tänä vuonna rakentaa. Vielä parempi juttu oli sairaalaan joutuminen. Muutoin tuskin olisin viitsinyt harjoitella rauhassa ja koittaa välttää loukkaantumista, muiden muassa askelta ja lihastasapainoa viilaten. Itseasiassa, tuskin ilman tyrä-gatea olisi edes alkanut ärsyttää oma tyhmyys siinä määrin, että olisin saanut päähäni aloittaa tätä projektia.
Kolmanneksi. Endomondon harjoitusohjelmat toimivat minulla tosin hyvin. Tämä on jo kolmas vuosi, kun juoksentelen kohti Vantaan maratonia tällä reseptillä. Tein joskus keväällä 17 viikon ohjelman ja olen noudattanut sitä noin niinkuin selkärankana harjoittelulleni. Tosin sillä erolla, että noin 50% harjoitusohjelman juoksuista olen korvannut rinkkajuoksuilla ja muutenkin olen säveltänyt melko paljon fiiliksen mukaan. Punainen lanka on kuitenkin kokoajan ollut ja se on tärkeää.
Tältä näyttää viimeinen kuukausi:
Neljänneksi voimanlähteeksi läväytän keskimääräisen juoksunopeuden diagrammin vuodesta 2010 alkaen, jolloin otin ensimmäiset juoksuaskeleet.
Tänä vuonna harjoituslenkkieni keskinopeus on ottanut suurimman hypyn ylöspäin koskaan, siitä huolimatta että olen juossut vuoden juoksuista noin 30-50% rinkan kanssa. Nopeuden kasvu ei oikeastaan ehkä johdu niinkään siitä, että juoksukuntoni olisi jotenkin dramaattisesti parantunut. Enemmän kyse on siitä, että olen ruvennut ajattelemaan että "sitä oppii juoksemaan sitä vauhtia, mitä juoksee." Jos opetan ja turrutan kropan puuduttavaan junnaavaan väkisin jollain mitättömällä sykealueella pysyvään juoksuun, niin samalla hilaan luontaista juoksuvauhtiani alaspäin ja liikeratoja siihen sopivaksi. (Lue lisää kerettiläisiä ajatuksia maratonharjoittelusta).
Äskeisen kappaleen lausunnolla ei varmaankaan ole kovin laajaa tieteellistä pohjaa, mutta aivan sama. Minun päähäni se toimii, ja placebon ja itsesuggestion voima on suurin. Siksi olen pyrkinyt nykyään vain nauttimaan juoksusta, ja minulle se tarkoittaa kovempaa vauhtia. Matalasykkeistä liikuntaa hankin muilla keinoin, vaikkapa soutamalla tai nurmikkoa leikkaamalla, kävelemällä ja pihatöitä tehden.
Ajatusleikit on tärkeitä onnistumisen kannalta ja siksi kirjoitin tämän.
Samanaikaisesti fakta on se, että olen tavallinen keski-ikäinen ahmimismishäiriöstä kärsivä ex-läski, joka epätoivoisesti etsii alati erikoisempia keinoja ja syitä jaksaa pysyä ruodussa yksi päivä kerrrallaan. Kyllä sekin antaa voimaa.
Tuntuu pikkuisen sankarilliselta ajatella, että avainasemassa menestyksen kannalta olisi esimerkiksi liki nääntymykseen päätynyt 15 km kovavauhtinen rinkkajuoksu Sorvan kylään ja takaisin. Tai että jos epäonnistun, se johtuu jopa pari viikkoa kestäneestä flunssasta.
Todellisuudessa nämä lähihistorian tapahtumat ovat mitättömiä. Jos ja kun onnistun Tampere Puolimaratonilla, se johtuu pääasiassa siitä, että olin vuonna 2009 melko lihava, ja siitä että enää en ole ihan niin lihava.
Ja se minusta tässä juuri onkin parasta. Olen ihan normaali ennen tosiläski ihminen, ja siksi pystyn nyt juoksemaan melko painavan rinkan kanssa maratonin. Jos edelleen harrastaisin uhkapelaamista, uskaltaisin lyödä vetoa että esimerkiksi polvieni nivelet eivät olisi kestäneet rinkan kuormaa jos eivät ne olisi tottuneet ja kasvaneet sietämään paljon isompaakin painoa vuosien mittaan.
Kirjoitan nyt tähän itselleni kuitenkin pari asiaa myös viimeaikojen treenaamisesta, joista lataan uskoa onnistumiseen.
Ensinnäkin, luulen että neljä vuotta talvisin harrastamani sisäsoutu on tuonut kestoa keskivartalolihaksiin.
Toiseksi, se että aloitin viime syksynä katastrofiin päätyneen Operaatio Smör:in oli tosi hyvä juttu. Silloin jouluaatonaattona sairaalassa maatessa se tuntui surkealta virheeltä, mutta tämän vuoden kannalta se oli parasta mitä saattoi tapahtua. Sain siinä tietenkin kolme kuukautta kovaa hyvää treeniä kun lisäsin rajusti ja nopeaan tahtiin painoja liiveihin. Sen päälle on ollut hyvä tänä vuonna rakentaa. Vielä parempi juttu oli sairaalaan joutuminen. Muutoin tuskin olisin viitsinyt harjoitella rauhassa ja koittaa välttää loukkaantumista, muiden muassa askelta ja lihastasapainoa viilaten. Itseasiassa, tuskin ilman tyrä-gatea olisi edes alkanut ärsyttää oma tyhmyys siinä määrin, että olisin saanut päähäni aloittaa tätä projektia.
Kolmanneksi. Endomondon harjoitusohjelmat toimivat minulla tosin hyvin. Tämä on jo kolmas vuosi, kun juoksentelen kohti Vantaan maratonia tällä reseptillä. Tein joskus keväällä 17 viikon ohjelman ja olen noudattanut sitä noin niinkuin selkärankana harjoittelulleni. Tosin sillä erolla, että noin 50% harjoitusohjelman juoksuista olen korvannut rinkkajuoksuilla ja muutenkin olen säveltänyt melko paljon fiiliksen mukaan. Punainen lanka on kuitenkin kokoajan ollut ja se on tärkeää.
Tältä näyttää viimeinen kuukausi:
Neljänneksi voimanlähteeksi läväytän keskimääräisen juoksunopeuden diagrammin vuodesta 2010 alkaen, jolloin otin ensimmäiset juoksuaskeleet.
Tänä vuonna harjoituslenkkieni keskinopeus on ottanut suurimman hypyn ylöspäin koskaan, siitä huolimatta että olen juossut vuoden juoksuista noin 30-50% rinkan kanssa. Nopeuden kasvu ei oikeastaan ehkä johdu niinkään siitä, että juoksukuntoni olisi jotenkin dramaattisesti parantunut. Enemmän kyse on siitä, että olen ruvennut ajattelemaan että "sitä oppii juoksemaan sitä vauhtia, mitä juoksee." Jos opetan ja turrutan kropan puuduttavaan junnaavaan väkisin jollain mitättömällä sykealueella pysyvään juoksuun, niin samalla hilaan luontaista juoksuvauhtiani alaspäin ja liikeratoja siihen sopivaksi. (Lue lisää kerettiläisiä ajatuksia maratonharjoittelusta).
Äskeisen kappaleen lausunnolla ei varmaankaan ole kovin laajaa tieteellistä pohjaa, mutta aivan sama. Minun päähäni se toimii, ja placebon ja itsesuggestion voima on suurin. Siksi olen pyrkinyt nykyään vain nauttimaan juoksusta, ja minulle se tarkoittaa kovempaa vauhtia. Matalasykkeistä liikuntaa hankin muilla keinoin, vaikkapa soutamalla tai nurmikkoa leikkaamalla, kävelemällä ja pihatöitä tehden.
Ajatusleikit on tärkeitä onnistumisen kannalta ja siksi kirjoitin tämän.
Samanaikaisesti fakta on se, että olen tavallinen keski-ikäinen ahmimismishäiriöstä kärsivä ex-läski, joka epätoivoisesti etsii alati erikoisempia keinoja ja syitä jaksaa pysyä ruodussa yksi päivä kerrrallaan. Kyllä sekin antaa voimaa.
maanantai 29. elokuuta 2016
Tampere maraton: rasvaretki
Reilu viikko sitten sunnuntaina kirjoitin Facebookiin näin:
"Kaippa tässä voi pikkuhiljaa teeskentelyn lopettaa. Harmittaa vietävästi. Kolmeen viikkoon en ole nyt kunnolla treenannut, kuin yksittäisiä kokeiluita vaikka just nyt pitäisi sitä kuntoa kaivaa esiin. Oli jokin ihan tavallinen flunssa, mutta siitä jäi jotain. Lihaksia kolottaa, eivät palaudu juoksukokeiluista, tavallinen nurmikonleikkuukin on liikaa. Tekisi vain mieli nukkua. Lähinnä tuntuu kuin joku rihmasto kiertäisi lihaksia ja koko kroppaa kuristaen..."
Eipä ole ensimmäinen kerta, että juuri sillä hetkellä kun v-käyrä saavuttaa raja-arvonsa, alkaa käänne parempaan. Jo tiistaina juoksu tuntui mielettömän hyvältä. Keskiviikkona uskalsin jo heittää rinkan selkään ja sain vahvistuksen siitä, että flunssa on mennyttä.
Niinpä päätin, että menen Tampere maratoniin juoksemaan yhden kierroksen, ehkä puolimaratonkin 20 kilon rinkan kanssa.
Ennen flunssaa äärimmäisessä voimantunnossa olin lupautunut juoksemaan 4h20min tavoiteajan jäniksenä. Stadionin kisakonttorissa minua odottivat numerolapun lisäksi ihanat pitkät vaaleanpunaiset pupun korvat.
Onneksi olimme jo ennen juoksua sopineet Mikan kanssa, että juoksemme samaa matkaa ja että jos ja kun minulla meno hyytyy, niin hän jatkaa ja vie junan maaliin.
Tampereella reitti juostaan neljänä reilun kymmenen kilometrin siivuna Pyhäjärven rantamaisemissa ja mm. Arboretumin läpi. Maisemat olivat tänä vuonna normaaliakin piristävämmt Rauli-myrskyn piiskatessa järveltä vettä juoksijoiden niskaan ja rakentaessa kaatuneista puista esteitä reitille. Muutamassa kohdassa sai tehdä ihan tosissaan töitä, että pääsi eteenpäin. Minusta kuitenkin tuuli toi enemmän energiaa kuin otti, ja vesikylvyt ja puhuri lisäsivät lämmönhaihdutusta tehokkaasti.
Jokaisella neljästä kierroksesta oli aivan oma luonteensa.
- Ensimmäisten kymmenen kilometrin aikana rinkan kuormitus kasaantuu jalkoihin.
Kahdenkymmenen minuutin paikkeilla herää kysymys, tasaantuuko rasitus koskaan ja riittävätkö voimat juoksuun. En tiedä mitä siinä sitten tapahtuu. Jotenkin alkushokin jälkeen meno kuitenkin kevenee. Kenties liike muuttuu taloudellisemmaksi tai ehkä riittävästi energiaa tulee käyttöön.
- Toisen kierroksen puolessa välissä tuntuu mielettömän kevyeltä. Ratinan stadionille johtava alamäkiosuus vain tehostaa tätä tunnetta. Tottakai jatkan kolmannelle kierrokselle. En enää edes muista, että oli tarkoitus juosta vain kymppi tai enintään puolimaraton.
- Kolmas kierros. Alussa on raisu myötätuuli, mutta Arboretumin vastatuuliosuudella tapahtuu vatsalihaksissa selvä käänne. Ryhti pettää. Edessä on noin 3km hyvin lievästi nousevaa reittiä. 26. kilometrin kohdalla tunnun painuvani kasaan kaksinkerroin. Vatsalihakset alkavat kramppailla. Hetkeä myöhemmin myös selkälihakset. Kaikki muuttui muutamien minuuttien aikana. Ihmettelen, mistä se johtuu. Jätän rinkan pois selästä soutustadionin kohdalle. Päätän hölkätä Ratinaan ja keskeyttää sinne. Juoksu tuntuu omituiselta. Äkkinäinen muutos rinkattomaksi tuntuu vähän siltä kuin pitkän laskettelupäivän jälkeen ottaisi monot pois. Ihan kuin olisin lego-robotti, jolla on aivan vääränlaiset koivet. Loikin ylöspäin, en eteenpäin. Hetkeä myöhemmin minut saavuttaa 4:30 jänis ryhmänsä kanssa. Jutut on hyvät, iloiset, ja vatsalihaksetkin lakkaavat kramppailun ja stadionille mennessä jo juoksen eteen, enkä ylös.
- Neljäs kierros. "Kyllä tästä paljon parempi muisto jää, jos en keskeytä vaan juoksen maaliin.". Näen jossain kaukana Mikan selän. Se karkaa minulta viitisen kerkaa, kun vatsalihakset aloittavat kramppailun uudelleen. Pysähdyn toistuvasti juttelemaan sekavia mutta siinä hetkessä omasta mielestäni järkevän ja hauskan oloisia asioita järjestäjille. Viimeisen alamäkiosuuden alkaessa näen vielä kertaalleen Mikan oranssin paidan ja päätän että olisipa hieno juosta maaliviivalle yhtä aikaa. Sen teemme. Hieno päätös.
Nyt kun on maratonista on kulunut kaksi päivää, olen tosi iloinen että lähdin Tampereelle ja erityisen kiitollinen siitä että olen tosi tyhmä.
Käteen jäi:
1) tajusin, että en ottanut juoksun aikana mitään energiaa, ja joinkin enimmäkseen pelkkää vettä. Syytin aluksi ennenkaikkea myrskyä vatsa- ja selkälihasten antautumisesta, mutta todennäköisesti ne raukat eivät vain kyenneet tuottamaan riittävästi tehoa koska polttoaine loppui kesken.
2) ykkönen oli jälkikäteen ajatellen idioottimainen tyhmä temppu, ja vähän riskaabelia. Olisin voinut ajaa ehkä itseni liiankin loppuun. Mutta toisaalta se oli tosi hyvä juttu, pelkällä rasvanpoltollakin energia melkein riittii.
=> Vantaalla syön ainakin 400g hiilareita.
3) rinkan painopiste on aavistuksen liian korkealla.
4) puolimaratonin verran kulki ilman mitään tunnetta energian loppumisesta. Tämän tiedon kanssa on paljon helpompi lähestyä tulevaa Tamperen puolimaratonin ennätysyritystä.
5) silloin, kun vatsan ja koko keskivartalon tukilihakset antoivat myöten, ja rinkka painoi kropan kasaan tunsin itseni yhtä läskiksi, voimattomaksi ja surkeaksi kuin seitsemän vuotta sitten. Mahtava ja yhtäaikaa raivostuttava tunne. Ei enää koskaan lisäkiloja nahan alle.
"Kaippa tässä voi pikkuhiljaa teeskentelyn lopettaa. Harmittaa vietävästi. Kolmeen viikkoon en ole nyt kunnolla treenannut, kuin yksittäisiä kokeiluita vaikka just nyt pitäisi sitä kuntoa kaivaa esiin. Oli jokin ihan tavallinen flunssa, mutta siitä jäi jotain. Lihaksia kolottaa, eivät palaudu juoksukokeiluista, tavallinen nurmikonleikkuukin on liikaa. Tekisi vain mieli nukkua. Lähinnä tuntuu kuin joku rihmasto kiertäisi lihaksia ja koko kroppaa kuristaen..."
Eipä ole ensimmäinen kerta, että juuri sillä hetkellä kun v-käyrä saavuttaa raja-arvonsa, alkaa käänne parempaan. Jo tiistaina juoksu tuntui mielettömän hyvältä. Keskiviikkona uskalsin jo heittää rinkan selkään ja sain vahvistuksen siitä, että flunssa on mennyttä.
Niinpä päätin, että menen Tampere maratoniin juoksemaan yhden kierroksen, ehkä puolimaratonkin 20 kilon rinkan kanssa.
Ennen flunssaa äärimmäisessä voimantunnossa olin lupautunut juoksemaan 4h20min tavoiteajan jäniksenä. Stadionin kisakonttorissa minua odottivat numerolapun lisäksi ihanat pitkät vaaleanpunaiset pupun korvat.Onneksi olimme jo ennen juoksua sopineet Mikan kanssa, että juoksemme samaa matkaa ja että jos ja kun minulla meno hyytyy, niin hän jatkaa ja vie junan maaliin.
Tampereella reitti juostaan neljänä reilun kymmenen kilometrin siivuna Pyhäjärven rantamaisemissa ja mm. Arboretumin läpi. Maisemat olivat tänä vuonna normaaliakin piristävämmt Rauli-myrskyn piiskatessa järveltä vettä juoksijoiden niskaan ja rakentaessa kaatuneista puista esteitä reitille. Muutamassa kohdassa sai tehdä ihan tosissaan töitä, että pääsi eteenpäin. Minusta kuitenkin tuuli toi enemmän energiaa kuin otti, ja vesikylvyt ja puhuri lisäsivät lämmönhaihdutusta tehokkaasti.
Jokaisella neljästä kierroksesta oli aivan oma luonteensa.
- Ensimmäisten kymmenen kilometrin aikana rinkan kuormitus kasaantuu jalkoihin.
Kahdenkymmenen minuutin paikkeilla herää kysymys, tasaantuuko rasitus koskaan ja riittävätkö voimat juoksuun. En tiedä mitä siinä sitten tapahtuu. Jotenkin alkushokin jälkeen meno kuitenkin kevenee. Kenties liike muuttuu taloudellisemmaksi tai ehkä riittävästi energiaa tulee käyttöön.- Toisen kierroksen puolessa välissä tuntuu mielettömän kevyeltä. Ratinan stadionille johtava alamäkiosuus vain tehostaa tätä tunnetta. Tottakai jatkan kolmannelle kierrokselle. En enää edes muista, että oli tarkoitus juosta vain kymppi tai enintään puolimaraton.
- Kolmas kierros. Alussa on raisu myötätuuli, mutta Arboretumin vastatuuliosuudella tapahtuu vatsalihaksissa selvä käänne. Ryhti pettää. Edessä on noin 3km hyvin lievästi nousevaa reittiä. 26. kilometrin kohdalla tunnun painuvani kasaan kaksinkerroin. Vatsalihakset alkavat kramppailla. Hetkeä myöhemmin myös selkälihakset. Kaikki muuttui muutamien minuuttien aikana. Ihmettelen, mistä se johtuu. Jätän rinkan pois selästä soutustadionin kohdalle. Päätän hölkätä Ratinaan ja keskeyttää sinne. Juoksu tuntuu omituiselta. Äkkinäinen muutos rinkattomaksi tuntuu vähän siltä kuin pitkän laskettelupäivän jälkeen ottaisi monot pois. Ihan kuin olisin lego-robotti, jolla on aivan vääränlaiset koivet. Loikin ylöspäin, en eteenpäin. Hetkeä myöhemmin minut saavuttaa 4:30 jänis ryhmänsä kanssa. Jutut on hyvät, iloiset, ja vatsalihaksetkin lakkaavat kramppailun ja stadionille mennessä jo juoksen eteen, enkä ylös.
- Neljäs kierros. "Kyllä tästä paljon parempi muisto jää, jos en keskeytä vaan juoksen maaliin.". Näen jossain kaukana Mikan selän. Se karkaa minulta viitisen kerkaa, kun vatsalihakset aloittavat kramppailun uudelleen. Pysähdyn toistuvasti juttelemaan sekavia mutta siinä hetkessä omasta mielestäni järkevän ja hauskan oloisia asioita järjestäjille. Viimeisen alamäkiosuuden alkaessa näen vielä kertaalleen Mikan oranssin paidan ja päätän että olisipa hieno juosta maaliviivalle yhtä aikaa. Sen teemme. Hieno päätös.
Nyt kun on maratonista on kulunut kaksi päivää, olen tosi iloinen että lähdin Tampereelle ja erityisen kiitollinen siitä että olen tosi tyhmä.
Käteen jäi:
1) tajusin, että en ottanut juoksun aikana mitään energiaa, ja joinkin enimmäkseen pelkkää vettä. Syytin aluksi ennenkaikkea myrskyä vatsa- ja selkälihasten antautumisesta, mutta todennäköisesti ne raukat eivät vain kyenneet tuottamaan riittävästi tehoa koska polttoaine loppui kesken.
2) ykkönen oli jälkikäteen ajatellen idioottimainen tyhmä temppu, ja vähän riskaabelia. Olisin voinut ajaa ehkä itseni liiankin loppuun. Mutta toisaalta se oli tosi hyvä juttu, pelkällä rasvanpoltollakin energia melkein riittii.
=> Vantaalla syön ainakin 400g hiilareita.
3) rinkan painopiste on aavistuksen liian korkealla.
4) puolimaratonin verran kulki ilman mitään tunnetta energian loppumisesta. Tämän tiedon kanssa on paljon helpompi lähestyä tulevaa Tamperen puolimaratonin ennätysyritystä.
5) silloin, kun vatsan ja koko keskivartalon tukilihakset antoivat myöten, ja rinkka painoi kropan kasaan tunsin itseni yhtä läskiksi, voimattomaksi ja surkeaksi kuin seitsemän vuotta sitten. Mahtava ja yhtäaikaa raivostuttava tunne. Ei enää koskaan lisäkiloja nahan alle.
keskiviikko 24. elokuuta 2016
Dynaaminen Isometrinen Omena Sretch
 |
Perinteinen staattinen venyttely on vanhanaikaista, ja jo useiden tutkimusten kautta keskivertoihmiselle haitalliseksikin todettu.
Nykyaikaa on dynaaminen isometrinen omena stretching.
Metodissa kerätään maahan pudonneita mätiä omenoita hämmästyttävän leveässä haara-asennossa seisten. Tavoite on jalkoja kulloisestakin maakosketuspisteestä liikuttamatta noukkia omenat mahdollisimman laajalta alueelta hyödyntäen heiluriliikettä. Metodi tuo esiin sekä isometrisen että dynaamisen venyttelyn edut.
 |
| multidimensional cardio cross. |
Omena stretching on suositeltavaa tehdä yhdistelmätreeninä eli ns. brick-workouttina multidimensionaalisen cardio crossin kanssa. Aiemmin cardio cross tunnettiin nurmikonleikkuuna.
Cardio cross on erinomaista peruskuntoharjoittelua ja aktivoi monipuolisesti 98% kehon lihaksista. Laji sai alkunsa Deuzer-ruohikonleikkureiden keksimisen myötä varhaisella 2010-luvulla.
Cardio crossin sijaan tai lisäksi brickiin voi kombinoida mainiosti myös coached-lead-walkkia, HIITtinä tai ilman.
sunnuntai 14. elokuuta 2016
Guinness World Record Attempt Applications Accepted!
In may, I wrote an at application at www.guinnessworldrecords.com
Fastest marathon carrying a 60-lb pack
"I want to break this record as a milestone in my journey from a 330 lbs (about 150 kg) heavily obese coach potato. I have already ran a marathon carrying about 127 kilograms. This time I will replace the 28 kilograms of fat as weight in my backpack.
By doing this, I am hoping that overweight people might stop for a second to think about the huge potential they carry. They might be overweight, but not in bad shape. In fact, they are strong and powerful. "
The current record is held by Toru Sakurai, a Japanese army instructor. He finished the 2013 Tokyo Marathon in 4 hr 39 min 9 sec with a 60 lb backpack.
Ever since I started moving at 2009, the extra weight has been a motivator for me. In a way, every extra lb of fat that I carry, gives me an exponential reward when working out.
With each step my fitness goes up, and at the same time every lost lb makes moving easier. I am secretly building a sports car engine, which is gradually revealed with every lb lost. I think overweight is a motivator, not a de-motivator.
For me, breaking this record is the final proof on the case. I will make my attempt at Vantaa marathon, Saturday, October 8th.
I also filed an application to set the record for half marathon carrying a 60 lb pack which Guinness World Records accepted. I will be making this attempt at Tampere half marathon September, 10th. I am hoping to run under 2:15:00, but hopefully a few minutes faster.
Also, when googling and gathering intel on other attempts to break weighted marathon records, I realized that the most difficult part is to train consistently and progressively and not get injured. I chose the following gear.
1) Savotta Jaeger Rucksack.
The Savotta Jaeger rucksack is an improved model of the paratrooper rucksack originally designed for the Finnish Defence Forces. As the slim shape allows free movement of arms, this rucksack is just like meant for running with heavy loads.
2) Runteq Zoi
Zoi kinematics sensor measures movement and analyses running technique. When running with an extra load it is critical to know when and how the technique fails. I use Zoi also to measure & minimize the bouncing of the rucksack. Get your Zoi Sensor here.
3) Myontec Mbody Shorts
The Mbody shorts use EMG (electromyography) to measure muscle activity. As the result I get insight on the muscle load balance (left / right, quads / hams). It is also the perfect tool to balance the rucksack optimally.
4) On Running Cloud shoes
The Swiss Cloud is the world's lightest (198g) fully cushioned running shoe. I have used these for last few thousand kms.
Guinness World Records require me to provide with a lot of proof on the record (race organizer's statement, official course measurement, photos, videos, media coverage, witness statements). If you happen to participate in the Tampere Half Marathon or Vantaa Marathon I'd appreciate if you signed the witness statement at the finish line.
 |
| Practise half marathon at Helsinki City Run |
By doing this, I am hoping that overweight people might stop for a second to think about the huge potential they carry. They might be overweight, but not in bad shape. In fact, they are strong and powerful. "
The current record is held by Toru Sakurai, a Japanese army instructor. He finished the 2013 Tokyo Marathon in 4 hr 39 min 9 sec with a 60 lb backpack.
Ever since I started moving at 2009, the extra weight has been a motivator for me. In a way, every extra lb of fat that I carry, gives me an exponential reward when working out.
With each step my fitness goes up, and at the same time every lost lb makes moving easier. I am secretly building a sports car engine, which is gradually revealed with every lb lost. I think overweight is a motivator, not a de-motivator.
For me, breaking this record is the final proof on the case. I will make my attempt at Vantaa marathon, Saturday, October 8th.
 |
| Grillfest, year 2009. Around 335 lbs (150+ kg) |
I also filed an application to set the record for half marathon carrying a 60 lb pack which Guinness World Records accepted. I will be making this attempt at Tampere half marathon September, 10th. I am hoping to run under 2:15:00, but hopefully a few minutes faster.
Gear
I started running with a weight vest in 2015, adding more weights progressively and aggressively. After a couple of successfull months I ended up injured. Basically my belly button followed by a trail of guts popped out. Hernia umbilicalis. Not a recommended experience.Also, when googling and gathering intel on other attempts to break weighted marathon records, I realized that the most difficult part is to train consistently and progressively and not get injured. I chose the following gear.
1) Savotta Jaeger Rucksack.The Savotta Jaeger rucksack is an improved model of the paratrooper rucksack originally designed for the Finnish Defence Forces. As the slim shape allows free movement of arms, this rucksack is just like meant for running with heavy loads.
2) Runteq Zoi
Zoi kinematics sensor measures movement and analyses running technique. When running with an extra load it is critical to know when and how the technique fails. I use Zoi also to measure & minimize the bouncing of the rucksack. Get your Zoi Sensor here.
3) Myontec Mbody Shorts
The Mbody shorts use EMG (electromyography) to measure muscle activity. As the result I get insight on the muscle load balance (left / right, quads / hams). It is also the perfect tool to balance the rucksack optimally.
4) On Running Cloud shoes
The Swiss Cloud is the world's lightest (198g) fully cushioned running shoe. I have used these for last few thousand kms.
Guinness World Records require me to provide with a lot of proof on the record (race organizer's statement, official course measurement, photos, videos, media coverage, witness statements). If you happen to participate in the Tampere Half Marathon or Vantaa Marathon I'd appreciate if you signed the witness statement at the finish line.
perjantai 12. elokuuta 2016
Guinness World Records-ennätysyrityshakemukset hyväksytty
Toukokuussa tein tunnuksen www.guinnessworldrecords.com-sivustolle ja jätin kaksi hakemusta.
Sitten 28.7 sain sähköpostin: "We are pleased to inform you that your application has been accepted..."
Eilen tuli toinen vastaava sähköposti. Tämä tarkoittaa sitä, että saan virallisesti tavoitella kahta Guinness-ennätystä:
a) Fastest marathon carrying a 60 lbs pack (maraton 27.2 kg rinkan kanssa) - ennätysyritys Vantaan maratonilla 8.10.
Voimassaoleva ennätys 4 tuntia, 39 minuuttia, 9 sekuntia on japanilaisen armeijakouluttajan Toru Sakurain nimissä, ja juostu vuoden 2013 Tokion maratonilla.
Ennätyksen rikkomista on koettanut mm. englantilainen Dan Jones mutta kuitenkaan onnistumatta.
Olen painanut enimmällään yli 150 kiloa ja juossut Amsterdamissa 2011 kokonaisen maratonin, kun painoin 127 kiloa. Minua kiehtoo ajatus, että ylipainoiset ihmiset ovatkin hyväkuntoisia ja että ylipaino ei ole haitta,vaan mahdollisuus.
Minulle ainakin ylipaino ja siihen latautunut potentiaali antoi virtaa liikuntaharrastusta aloitellessa. Samoin tieto siitä, että olen ennenkin jaksanut juosta ison kuorman kanssa himmentää epäilykseni, pystynkö tähän.
Paino on voimaa, ylipaino on ylivoimaa.
b) Fastest half marathon carrying a 60 lb pack (puolimaraton 27.2 kg rinkkaa kantaen) - ennätysyritys Tampere Puolimaratonilla 10.9.
Matkalle ei ole voimassa olevaa Guinnesin ennätystä. Sain Guinness World Recordsilta luvan yrittää tehdä se osana maratonprojektiani. Tavoitteeksi Guinnesille ilmoitin 2:20:00. Yritän kyllä juosta kovempaa.
Tähän asti pisin juoksuni rinkan kanssa on ollut vain puolimaratonin mittainen. Mitä tapahtuu sen jälkeen?
Ottaakseni siitä selvää c) osallistun myös Tampere Maratonille 27.8
Kannan Tampereella hieman ennätysyrityksiä kevyempää 20 kg rinkkaa, ja minulla on päässäni jäniksen korvat. Jos tavoittelet maratonilla aikaa noin 4 h 20 min (vauhti noin 6 m 10 s / km), tule mukaan!
Varusteet:
Aloitin juoksun painoliivien kanssa syksyllä 2015. Lisäsin liiveihin kiloja päättäväisesti, johdonmukaisesti ja nopeaan tahtiin. Pari kuukautta sujuikin hyvin, mutta sitten homma katkesi akuuttiin napatyrään, joka oli ilmeisesti liian nopean muutoksen ja liivin aiheuttamaan paineen vaikutuksesta kovasti vihainen. Surffaillessani muita reppu-maraton-ennätyksiä yrittäneitä tajusin että tärkeintä on pystyä harjoittelemaan johdonmukaisesit mutta loukkaantumatta.
Olen pyytänyt ja saanut näiltä suomalaisilta yrityksiltä värkit projektia varten käyttööni, mutta ne eivät eivät sponsoroi minua rahallisesti. Halusin käyttööni nimenomaan nämä, koska ne tarjoavat mielestäni parhaat mahdollisuudet onnistua projektissa.
* Savotta Jääkäririnkka (kuvissa selässä)
Surffauksen perusteella Savotta jääkäririnkka oli tukevuutensa ja käsille vapaan liikkuvuuden antavan kapean olemuksensa takia paras mahdollinen väline liki 30 kilon kuorman kuljettamiseen. En ole katunut.
* mBody-älyshortsit (kuvissa jalassa)
Älyshortsit mittaavat lihaskuormaa ja aktiivisuutta EMG-mittauksella. Niiden avulla olen saanut yllättävääkin apua mm. kuorman pakkaukseen ja kuormituksen optimaalisen jakoon. Housut kertovat lihaskuorman määrän jakautumisen oikealle ja vasemmalle, taka- ja etureiteen. Lisäksi ne ovat mukavimmat kompressoivat juoksushortsit, joita olen käyttänyt.
* Runteq Zoirun-juoksutekniikkamittari/valmentaja (kuvissa rinnassa)
Runteqissa olen pienosakkaana ja hallituksessa, koska Zoirun on mielestäni hyvä juttu. Jokaisen juoksijan pitäisi hommata käyttöönsä sellainen (tästä). Se antaa uuden näkövinkkelin juoksutekniikkaan ja ta juoksuharjoitteluun.
Ei kuitenkaan riitä, että juoksen maratonin tai puolimaratonin riittävän kovaa.
Tarvitsen myös melkoisen määrän todistekappaleita virallisen ennätyksen dokumentoimiseksi: virallisen punnitusraportin ennen ja jälkeen juoksun, reitin mittaustodistuksen, juoksun järjestäjän lausunnon, todistajalausuntoja, kuvia, videota, media-artikkeleita. Mitä enemmän ja uskottavampaa evidenssiä toimitan Guinness World Recordsille, sitä varmemmin ennätys tullaan hyväksymään.
Jos siis tulet paikalle Tampereen puolimaratoniin tai Vantaan maratoniin, olisi hienoa jos voisit allekirjoittaa todistajalausunnon, jos ainekset ennätykseen ovat koossa.
Homma alkaa kahden viikon päästä Tampereella. Jännitys tiivistyy.
Sitten 28.7 sain sähköpostin: "We are pleased to inform you that your application has been accepted..."Eilen tuli toinen vastaava sähköposti. Tämä tarkoittaa sitä, että saan virallisesti tavoitella kahta Guinness-ennätystä:
a) Fastest marathon carrying a 60 lbs pack (maraton 27.2 kg rinkan kanssa) - ennätysyritys Vantaan maratonilla 8.10.
Voimassaoleva ennätys 4 tuntia, 39 minuuttia, 9 sekuntia on japanilaisen armeijakouluttajan Toru Sakurain nimissä, ja juostu vuoden 2013 Tokion maratonilla.
Ennätyksen rikkomista on koettanut mm. englantilainen Dan Jones mutta kuitenkaan onnistumatta.Olen painanut enimmällään yli 150 kiloa ja juossut Amsterdamissa 2011 kokonaisen maratonin, kun painoin 127 kiloa. Minua kiehtoo ajatus, että ylipainoiset ihmiset ovatkin hyväkuntoisia ja että ylipaino ei ole haitta,vaan mahdollisuus.
Minulle ainakin ylipaino ja siihen latautunut potentiaali antoi virtaa liikuntaharrastusta aloitellessa. Samoin tieto siitä, että olen ennenkin jaksanut juosta ison kuorman kanssa himmentää epäilykseni, pystynkö tähän.
Paino on voimaa, ylipaino on ylivoimaa.
b) Fastest half marathon carrying a 60 lb pack (puolimaraton 27.2 kg rinkkaa kantaen) - ennätysyritys Tampere Puolimaratonilla 10.9.
Matkalle ei ole voimassa olevaa Guinnesin ennätystä. Sain Guinness World Recordsilta luvan yrittää tehdä se osana maratonprojektiani. Tavoitteeksi Guinnesille ilmoitin 2:20:00. Yritän kyllä juosta kovempaa.Tähän asti pisin juoksuni rinkan kanssa on ollut vain puolimaratonin mittainen. Mitä tapahtuu sen jälkeen?
Ottaakseni siitä selvää c) osallistun myös Tampere Maratonille 27.8
Kannan Tampereella hieman ennätysyrityksiä kevyempää 20 kg rinkkaa, ja minulla on päässäni jäniksen korvat. Jos tavoittelet maratonilla aikaa noin 4 h 20 min (vauhti noin 6 m 10 s / km), tule mukaan!
Varusteet:
Aloitin juoksun painoliivien kanssa syksyllä 2015. Lisäsin liiveihin kiloja päättäväisesti, johdonmukaisesti ja nopeaan tahtiin. Pari kuukautta sujuikin hyvin, mutta sitten homma katkesi akuuttiin napatyrään, joka oli ilmeisesti liian nopean muutoksen ja liivin aiheuttamaan paineen vaikutuksesta kovasti vihainen. Surffaillessani muita reppu-maraton-ennätyksiä yrittäneitä tajusin että tärkeintä on pystyä harjoittelemaan johdonmukaisesit mutta loukkaantumatta.
Olen pyytänyt ja saanut näiltä suomalaisilta yrityksiltä värkit projektia varten käyttööni, mutta ne eivät eivät sponsoroi minua rahallisesti. Halusin käyttööni nimenomaan nämä, koska ne tarjoavat mielestäni parhaat mahdollisuudet onnistua projektissa.
* Savotta Jääkäririnkka (kuvissa selässä)
Surffauksen perusteella Savotta jääkäririnkka oli tukevuutensa ja käsille vapaan liikkuvuuden antavan kapean olemuksensa takia paras mahdollinen väline liki 30 kilon kuorman kuljettamiseen. En ole katunut.
* mBody-älyshortsit (kuvissa jalassa)Älyshortsit mittaavat lihaskuormaa ja aktiivisuutta EMG-mittauksella. Niiden avulla olen saanut yllättävääkin apua mm. kuorman pakkaukseen ja kuormituksen optimaalisen jakoon. Housut kertovat lihaskuorman määrän jakautumisen oikealle ja vasemmalle, taka- ja etureiteen. Lisäksi ne ovat mukavimmat kompressoivat juoksushortsit, joita olen käyttänyt.
* Runteq Zoirun-juoksutekniikkamittari/valmentaja (kuvissa rinnassa)
Runteqissa olen pienosakkaana ja hallituksessa, koska Zoirun on mielestäni hyvä juttu. Jokaisen juoksijan pitäisi hommata käyttöönsä sellainen (tästä). Se antaa uuden näkövinkkelin juoksutekniikkaan ja ta juoksuharjoitteluun.
Ei kuitenkaan riitä, että juoksen maratonin tai puolimaratonin riittävän kovaa.
Tarvitsen myös melkoisen määrän todistekappaleita virallisen ennätyksen dokumentoimiseksi: virallisen punnitusraportin ennen ja jälkeen juoksun, reitin mittaustodistuksen, juoksun järjestäjän lausunnon, todistajalausuntoja, kuvia, videota, media-artikkeleita. Mitä enemmän ja uskottavampaa evidenssiä toimitan Guinness World Recordsille, sitä varmemmin ennätys tullaan hyväksymään.
Jos siis tulet paikalle Tampereen puolimaratoniin tai Vantaan maratoniin, olisi hienoa jos voisit allekirjoittaa todistajalausunnon, jos ainekset ennätykseen ovat koossa.
Homma alkaa kahden viikon päästä Tampereella. Jännitys tiivistyy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)