maanantai 13. helmikuuta 2017

Minun ahmimishäiriöni: kuinka kasaan itseni uudelleen

Viime vuoden lopulla kävin Nurmelan Juhan aloitteesta Lohjan Diabetesyhdistyksen tilaisuudessa puhumassa ahmimishäiriöstäni ja sen hallinnasta. Aluksi ajattelin, että en jaa tätä materiaalia netissä. Nyt luin sen kuitenkin uudestaan, ja ajattelin että miksipä ei: minä en enää häpeä, ja joku muu voi tästä hyötyä.

Samoin, jos sinulla on jokin yleisö, joka on kiinnostunut kuulemaan syömishäiriöstä ja sen kanssa selviämisestä, ota yhteyttä: jussi@fatventure.com.





































4 kommenttia:

  1. Tässä on mulle motivaattoria pitkäksi aikaa.Aion palata tähän "ohjelmaan"usein ja aina kun on heikko hetki.Mä painan ton 155kg ja parikymppiä on jo pudonnut 3-4 vuoden aikana.Kiitos Maija taas kerran plogistasi.Ismo Parkkinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HIenoa mihin tuo suunta mihin kokka on kääntynyt. Se on just niin, että pienet asiat kertautuvat vuosien mittaan, hötkyilemällä sensijaan ei tuu mitää! Huippua! :)

      Poista
  2. Aivan huippu, rohkea, avoin ja suora teksti! Kärsin itse ajoittain tästä häiriöstä, mutta en koskaan ole ollut ylipainoinen. Syyllisyys ja häpeä on ajanut aina syömättömyyteen/liian vähän syömiseen ja sitten energiavajeessa taas retkahtanut ahmimiseen. Tällä hetkellä menossa "terveellisempi" kausi. Ruoka-ajatukset eivät koko aikaa ole päässä ja liikunta on tullut enenevissä määrin kuvioihin ja olen siitä todella innoissani. Oli tosi ihana lukea tuo tarinasi. Motivoi itseäkin tosi paljon, kun näkee, että siitä voi ns. selvitä, vaikka se ikuinen ahmatti varmaan jääkin kehoon asumaan. Sitä vaan tosiaan voi itse toimia sen "pomona". :)

    VastaaPoista
  3. Ihan mahtavaa, että tuot tätä esille. Niin tunnistan itseni. 😕 En vaan millään saa kiinni muutoksesta. Tuntuu, että aina tulee jotain minkä varjoon mun ongelma jää.

    VastaaPoista