sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Operaatio Smör viikko 3: takaisin kevään painossa


Operaatio: Smör on käynnissä.

Tulevien kuukausien aikana sukellan muistoihin siitä, miltä tuntui olla entinen minä. Lisään päälleni 2 kg erissä painoa kunnes lopulta kannan 120 kpl voipakettia vastaavan kuorman. Silloin juoksu tuskin enää onnistuu,  mutta selviänkö edes jokailtaisesta 5 km:n koiranulkoilutuslenkistä kävellen? 

Operaation toisen viikon aikana tuli selväksi, että tuulilasipesunestepöniköiden, kovalevyjen ja muun epämääräisen painolastin kantaminen repussa tuottaa omituisen mielipuolisen voimantunteen.

"Hihihi, tässä sitä vaan juostaan, vaikka selässä on kaksi Lasolipönikkää ja vissypulloja."

Yhtälailla tuli kuitenkin selväksi toisaalta että  jo 14 kiloa tavallisessa selkärepussa laittaa vatsa-, selkä ja muut keskivartalon tukilihakset epäterveellisen kovalle koitokselle ja kaikenkaikkiaan juoksu muuttuu keikkuvaksi koikkeloinniksi.

Onneksi CompactFit:llä löytyi ratkaisu ongelmaan. Compactit-heavy painoliiveissä on 30 taskua, joihin voi kuhunkin sujauttaa kilon lyijymötikän.

Juoksu palautui kertaheitolla enemmän juoksun tuntuiseksi kun painot sai jaettua tasaisesti ympäri yläkehoa ja kun paino on lähempänä kehon keskipistettä ja paremmin kiinni sidottu.

Olen lisännyt painoa hitaammin kuin alunperin ajattelin. Olen päätynyt tähän siksi, että yllätyksekseni lihakset, keho ja keuhkot pysyvät mukana muutoksessa  paremmin kuin ennakolta arvelin.  Tässä operaatiossa ei olekaan kyse pelkästään taakan alle lyyhistymisestä, vaan myös taakkaan sopeutumisesta.

Aloitin homman 20 päivää sitten, ja olen nyt lisännyt painoa kymmenen kertaa kahden kilon erissä.  Ensimmäiset reilut 10 kiloa kulkivat mukana vaivatta. Sen jälkeen suurinpiirtein joka toisen juoksun jälkeen on tuntunut siltä että nyt on raja tulossa vastaan. Siihen väliin yksi ylimääräinen lepopäivä, ja taas seuraavalla lenkillä kroppa onkin sitä mieltä että homma hoituu.

Eilen päälläni oli 20 kilon lyijymötikkää, painoliivit ja lenkkivaatteet. Painoin 121.7 kg. Se on saman verran kuin maaliskuun puolivälissä ja ennen kesän suunnanmuutosta.




Juoksu sujui taas yllättävän hyvin, vaikka päällä oli 20 extrakiloa.  Tasaisella etenemistä voinee tosiaan kutsua juoksuksi, sen sijaan Emäkosken mäessä  oli pakko vaihtaa kävelyyn.  Ihan niinkuin silloin ennen. 

Painoliivit näkyvät jännällä tavalla juoksutekniikassa.  Oikeastaan olennaisin asia on tullut minulle yllätyksenä: keskikehon lihakset ovat se jolle muutos on suurin mullistus. Kyllä se jaloissakin tuntuu, mutta lenkin jälkeen erityisesti vatsalihaksissa tuntuu siltä, kuin olisi punttisalilla käynyt.

Painoliivit ja 20kg sen taskuissa tekevät sen, että keskikehon liikehdintä stabiloituu. Toisaalta on pakkokin keskittyä hallitsemaan liike lihaksilla. Jos painoliivit roikkuisivat vain suoraan selkärangan ympärillä ilman vatsa- ja selkälihaksia, voi vain kuvitella kuinka äkkiä ja kuinka kipeästi iskias vastaisi.

Samoin muutenkin tuntuu, että liivit erityisesti pakottavat keskittymään tekniikan kasassa pitämiseen. Liikkeiden on oltava symmetrisia ja hallittuja tai siitä rankaistaan heti.  Energia muuttuu liikkeeksi eteenpäin, turha pomppinen (bouncing) on juoksusta kadonnut. Meno ei ehkä ole lennokasta, mutta sotilaallisen tehokasta.

Runteq Zoi-yleiskuva 20kg juoksusta
Maakontaktiaika (stance) on kasvanut rajusti. Runteq Zoi pongaa sen minulle selkeäksi alueeksi johon keskittyä.   Juoksua se kuitenkin vielä on.  Juoksussa tyypillisesti noin 40% on maakontaktia ja 60% lentoa, kävelyssä toisinpäin. (Lue täältä lisää: Gait Biomechanics, Dr. Stephen M. Pribut)

Ehkä olen epänormaali mutta minusta on erittäin mielenkiintoista seurata miten keho ja sen liike sopeutuvat lisääntyvään painoon.

On tästä muutkin kiinnostuneet! Olemme sopineet EMG-lihasmittausshortseja kehittävän Myontecin ja Runteqin kanssa näin:

- kun kykenen kantamaan 30 kiloa juosten, tapaamme Pirkkahallissa. Juoksen rataa ympäri, lisätään kilo painoa per kierros, ja tutkitaan miten se vaikuttaa Runteqin mittaamaan juoksutekniikkaan ja Myontecin mittaamaan lihasaktiviteettiin.

Jos nyt joku muu wearable-tekniikkaa kehittävä taho lukee tämän ja haluaa mukaan, niin kättä pystyyn ja kommenttia kenttään taikka mailia minulle osoitteeseen laskimaija @ fatventure.com

Niinkuin tästä voi lukea, olen innoissani projektista! Huraa!

2 kommenttia:

  1. Arvostan, ihmettelen toisinaan motiivejasi, mutta yhtä kaikki, arvostan ja paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelen niitä toisinaan minäkin :) painon ja kunnon yhtälö on kiinnostanut ihan jumppahomman aloittamisesta alkaen. Kuinka nyt vasta tulikin mieleen, että tällalailla sen asian ympärillä pääsee puuhailemaan :)

      Poista