perjantai 24. heinäkuuta 2015

Kerettiläisiä ajatuksia maraton-harjoittelusta

Olen lihava, hidas juoksija ja aloitin liikunnan vasta pari vuotta sitten. Aiempi liikuntataustani käy ilmi täältä. Olen juossut yhteensä ehkä vain noin 10-15 maratonin pituista matkaa ja ehkä viitisen hieman pidempää ultrajuoksua. 

Silti kehtaan nyt tässä kirjoittaa asiasta, joka minua aina silloin tällöin askarruttaa maratonia koskevaa keskustelua kuunnellessa tai maratonharjoittelusta lukiessa.

1. Usein kuultua: maratonjuoksu on epäterveellinen, suorastaan hengenvaarallinen iso kertarasitus nivelille, sydämelle ja keuhkoille. (tyypillisesti ei juoksevan, tai kerran maratonin juosseen suusta)

2. Usein harjoitusohjelmista luettua: "Älä liioittele lenkin pituutta"  Otan esimerkiksi  lainauksen  Juoksija-lehdestä:
"Selvästi alle 3.30 aikaan tähtääville pitkä lenkki on maratonjaksolla pisimmillään 2,5 tuntia, ja ohjelmaan kuuluu muutama ylipitkä 25–30 kilometrin harjoitus" http://www.juoksija-lehti.fi/Harjoittelu/Maraton/tabid/3003/ArticleID/6/Default.aspx

Minun mielestäni tämä on pölhöä.

Jotenkin maailmaan ja ihmisten ajatuksiin on ehkä juurtunut ajatus, että maraton oli se reissu, jonka kreikkalainen sotilas juoksi taannoin Marathonista Ateenaan. Ja sitten kuoli.

Ei ole ihme, jos "maratonjuoksu on epäterveellisen iso kertarasitus" jos maraton on henkilön a) pisin ja b) kovavauhtisin lenkki ja c) usein siksi jää lajissaan ainoaksi isoksi kertarasitukseksi.

Minusta maratonjuoksu on kivaa, terveellistä eikä oikeastaan edes kovin iso rasitus.

Jos nivelet, polvet, sydän ja keuhkot ovat entuudestaan tottuneet yli maratonin mittaiseen juoksenteluun, se on todellinen nautinto.  Tästä herkusta pääsin nauttimaan viime vuonna Vantaan maratonilla.  Pystyin juoksemaan elämäni kepeimmän maratonin, ja maalissa olo oli pirteä.

Ihmisiä, mieliä, ajatuksia ja tavoitteita on juoksussakin joka lähtöön. Mikä on minulle hyvä, on ehkä sinulle ahdistus. Pääasia kai, että nauttii siitä miten tekee. 

4 kommenttia:

  1. Hyvin kiteytetty. Maraton - tai mikä tahansa muu matka - on yleensä juuri niin pitkä ja iso kuin sen omassa päässään mieltää. Harjoittelemattomuudella tai liian kovilla tavoitteilla ja esimerkiksi epärealistisella vauhdinjaolla siitä voi tehdä ihan hirveän raskaan. Leppoisalla fiiliksellä se ei tunnu juuri missään! Koettu on, Rautavesi 2013 :)

    VastaaPoista
  2. Oivasti sanailtu. Maratonin ympärillä on muutenkin tarpeetonta draamaa sekä ulkoisesti että juoksijan pään sisäisesti. Samanlaista juoksua se on kuin kaikki muu, vain matka on eri. Itsellä kolme maraa takana, enkä kertaakaan ollut likikään kuoleman kielissä maaliin saapuessani.

    VastaaPoista
  3. Voi olla että tuo ainakin osittain juontaa juurensa siitä, että nuo maratoniin (tai muuhunkin juostavaan matkaan) tähtäävät ohjelmat ovat pääsääntöisesti suunnattu "selviät tästä hengissä" -harjoitteluun, jossa juuri ja juuri määräpäivään mennessä saadaan rakennettua kunto, jolla läpäistään omaan todelliseen suorituskykyyn nähden hiukan ylipitkä ja rasittava matka ensimmäisen kerran. Monissa tapauksissa se suorituksen nautinnon määrä varmasti kasvaisi, jos maltettaisiin rakentaa sitä pohjaa muutama kuukausi pidempään. Toki tapahtumissa on hyvä tsempata itseään ja se ympäristö auttaa puristamaan paremman suorituksen, eikä se tunne maratonin läpäisemisestä tapahtumassa olisi varmaan yhtä mairea, jos tietää juosseensa jo kolme samanmittaista harjoituslenkkiä. Olisiko se sitten kuitenkaan enää se ensimmäinen... Ja kyllähän se nyt vaan piruvie on monien meidän sisäänrakennettu ominaisuus etsiä niitä omia rajoja, venyttää ja kurkottaa niitä, ja siihen tarvittavan lisätsempin saa parhaiten aikaiseksi noissa tapahtumissa. Koko maratonkeskustelu todennäköisesti värittyy aika vahvasti noiden ensimmäistä kertaa kyseistä matkaa tavoittelevien näkökulmalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se varmasti juuri on. Ja sitten toisekseen monet ohjelmat ovat kenties kilpaurheilusta peräisin. Varmasti voikin olla niin, että esimerkiksi 10k erikoistuvan kilpajuoksijan ei kannata kehittää ominaisuuksiaan pidemmille matkoille tai maratoonarin ei huippuaikaa varten kannata treenata ylipitkoja matkoja. Kuitenkin oman kokemukseni mukaan silloin se on paljon kivempaa. Lisäksi on selvästi iso joukko ihmisiä, joiden mielestä verenmaku ja raasto kuuluu juoksenteluun. Minä olen enempi pullamössö-poikia senkin suhteen, raastan ennemmin riittävästi kilometrejä leppoisan lenkkeilyn yhteydessä kuin juoksutapahtumassa, jos voi valita :)

      Poista