tiistai 3. maaliskuuta 2015

Viimeinen 500m viikkotesti

Kirjoitin viime kirjoitukseni tarkoituksellisen kärkkäästi paristakin syystä.  Ensinnäkin siksi, että haluan alentaa kynnystäni kirjoittaa tänne myös negatiivisista asioista.

Lisäksi minua oli alkanut enenevässä määrin vaivata, miten ihmeessä motivoin itseni keväällä ja kesällä juoksuun, pyöräilyyn, uintiin ja soutuun.  Haluan pitää itseni sopivassa ironman-iskussa ja ultrajuoksentelukunnossakin, mutta olen ainakin nyt melko kyllästynyt kiertämään yksiä ja samoja monotonisia lenkkejä.

Eräs luotaantyöntävä ajatus on  tamperelaisille tutun Säijän lenkin pyöräily yhä uudelleen ja uudelleen. Se on muodostunut klassikkolenkiksi siksi, että se on sopivan mittainen, melko turvallinen ja rauhallinen ajettava ja pientä maastonmuodon vaihteluakin on. Maisematkin on periaatteessa ihan kivat, ainakin ensimmäiset 20 kertaa.  Toisaalta eihän se haittaa että maisemat ovat tutut, siinä pää kyyryssä aero-asennossa kiitäessä kun kyhjöttää  näkee jokatapauksessa vain edessä vilistävän asfaltin ja tuntee kärpästen rauhoittavan ropseen ajolaseihin.

Sama juttu kaikissa lajeissa.

Olen havainnut että usein ongelmat ratkeavat kun kissan nostaa pöydälle. Niin kävi nytkin, kun sunnuntaina kirjoitin motivaatiohuoleni tänne. Seuraavan yön ja päivän aikana keksin, miten poistan kaiken monotonisuuden treeneistä.
Garmin Fenix 3

Rakennan ensi kesän juoksu-, uinti-, pyöräily- ja soutuohjelman geokätköilyn ympärille (ks www.geocaching.com ja geocache.fi). Geokätköily on minulle jo muutaman tuhannen kätkölöydön kautta tuttu harrastus ja olen miettinyt liikunnan yhdistämistä siihen ennenkin. Nyt  vasta tajusin, että se ratkaisee ongelmani täydellisesti.  Toivoin samantien synttärilahjaksi Garmin Fenix 3-urheilukelloa. Sillä saan geokätköt ranteeseen ja voin huoletta vilistää ympäri maakuntaa pyöräillen, juosten, uiden ja soutaen geokätköjen perässä. Valitsen kullekin päivälle sellaisen setin kätköjä, että ne samalla toteuttavat lajikohtaisen treenitarpeen. Ei kahta samanlaista treenipäivää! Palaan asiaan keväämpänä. Nyt keskitytään soutuun vielä kuukausi, pari!

Operaatio: Ergomyrskyn alusta alkaen olen soutanut viikottain 500m testisoudun. Vaikka matka on raju, raastava ja anteeksiantamaton tai ehkä juuri siksi, se on viikon kohokohta.

Äsken soudin viimeisen viikkotestin ennen Imatraa (sisäsoudun SM-500m): 1:24,4.

12 kertaa 500m viikkotesti.
Testituloksen kehitys kertoo minulle  että edistystä on tapahtunut ja että harjoittelua kannattaa jatkaa. 

Nyt tiedän, että minulla on Imatralla  mahdollisuus tavoitteeseeni 1:21,9, jos kaikki menee täydellisesti ja  jos en sairastu, riko itseäni tai muuten vaan tyri nyt viimeisten kymmenen päivän aikana tai kisassa. Ei se silti helppoa ole, tarvitaan edellisviikkoja isompi kertaparannus.

Olen myös päättänyt, että mikäli 500m ennätykseni paranee vielä Imatralla, jatkan viikkotestejä vielä parin kuukauden ajan ja otan tavoitteeksi miehet 40+ avoin SE-tuloksen päivittämisen. Sarjan voimassaoleva Suomen ennätys on Mikkelin Soutajien Eero Häyrysen 12.3.2011 soutama 1:18,1.

Alataljalla saa räjähtävääkin voimaa
Totta puhuen en siis ole huolissani edellisen kirjoitukseni painokäyrästä.

Painokäyrä kertoo minulle   kuntosaliharjoittelun onnistumisesta. Rasva/lihas-suhteen entrauksen aika on myöhemmin keväällä. Sisäsoutulaitteen kiskoilla rasvatkin kulkevat kevyesti.


2 kommenttia:

  1. Hyvin on 500 m parantunut, pelkästään alataljallako?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alatalja on ihan vain yksittäinen murunen joukossa, ei varmasti hirveän olennainen edes. Tärkein juttu on varmaan se, että olen ensinnäkin soutanut enemmän kuin aiemmin, reilut 600km jo tämän vuoden aikana. Paljon aerobista, mutta myös kohtuullisesti sprinttejä ja mm. 10 sekuninin maksimivoima vetoja - siinä tulee itseasiassa paljon samaa fiilistä kuin alatalajan kanssa. Varmasti vaikutuksensa on soudettujen kilometrien lisäksi myös lihaskuntoharjoittelun lisääntymisellä, teen viikottain pari-kolme kertaa mm. penkillenousuja, prässiä, jne.

      Poista