sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Läskimaija elää paksusti

Olen käynyt juoksulenkillä nyt viimeksi tasan sata päivää sitten ja painan 122.8 kg.  Mahakumpu alkaa olla sitä tasoa, että häpeän taas itseäni.

Eipä tarvi enää ainakaan miettiä, onko Läskisyys ohimennyttä. Läskit elävät hyvin, mutta on alkanut tuntua siltä että Maijuus on mennyttä.

Nimittäin sellainen ero on verrattuna vuosien takaiseen alkutilaan, että olen kurkannut jo nurkkien taakse ja nähnyt mitä siellä on.  Jotenkin on nyt tuon liikunnan suhteen vähän semmoinen olo, että miksi?

Sisäsoudinta olen kyllä jaksanut rämpätä kohtuudella mutta en ole ollenkaan varma innostunko enää juoksemaan sittenkään kun kevät tulee, tai että jaksanko alkaa treenaamaan vaikka triathlon täysmatkalle. Miksi jaksaisin, se on jo kolmesti koettu.

Miksi edes luulin että mikään olisi muuttunut. Olen paininut saman asian kanssa säännöllisesti, viimeksi tammikuussa 2014Tarvitsen jonkin motivoivan haasteen. Minun on löydettävä jokin uusi nyt mahdottomalta tuntuva loppumonsteri lyötäväksi.

Onneksi on soutu, muuten olisi aivan liian helppo ajautua virran mukana ties kuinka kauas monsteria kalastaessa.

3 kommenttia:

  1. Tarvinneeko siihen treenaamisen sen kummempia syitä kuin "miksi ei?" tai vaikka "koska pystyy"..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kenties ihmisiä, jotka eivät tarvi syitä. Saatat olla ehkä just semmoinen! :) Mutta minulla se menee niin, että silloin kun on taustalla joku idea ja päämäärä mihin olen menossa, niin tuntuu juuri tuolta: tuskin edes tarvisin syytä lähteä liikkeelle. Mutta silloin kun yhtäkkiä huomaakin ettei ole mitään sen kummempaa ideaa taustalla, niin tuntuupa jokseenkin järjettömältä ajatukselta alkaa vaikka näin Pirkanmaalaisittain kiertämään taas sitä samaa he-le-ve-tin tylsää Säijän lenkkiä ehkä viidettä sadatta kertaa tai jotain muuta muutaman mahdolisen sopivan mittaisen pyörälenkin reitistä taikka juosta samaa äärettömän tylsää juoksulenkkiä ihan vain siksi että voisi sitten joskus taas osoittaa itselleen jaksavansa edelleen mennä vaikak täysmatkan. Eipä juuri kiinnosta taikka nappaa! :) Mutta...eipä hätiä, taas kerran kun kirjoitin eilen vitutukseni julki niin mieli tuotti vastauksen siihen. Ensi kesänä ei tule montaa samanlaista lenkkiä ja täysmatkan kuntokin syntyy kuin ohimennen ja vähän ylikin. Lisää myöhemmin! :)

      Poista
    2. En ollenkaan muistanut herkutella sillä, kuinka ainut järki sen iänikuisen säijän lenkin kiertoon syntyy siitä, että triathlon pyörällä kun aeroasennossa niska kyyryssä syöksyy eteenpäin niin ei kuitenkaan pystyisi nauttimaan maisemista kuin sen muutaman metrin verran asfalttia joka vilisee silmissä. ;)

      Poista