lauantai 17. tammikuuta 2015

Onko ameeballa aina hyvä pössis

Minun on täydennettävä hieman eilistä blogikirjoitustani. Valehtelin siinä lopuksi lyhyesti ja ytimekkäästi että treenit on sujuneet hyvin.  En halunnut kertoa totuuttakaan, enkä kiroilla.

Miksi en.

Todellisuudessa minulla on ollut liikunnan suhteen mielenkiinto hukassa viikon verran. Olen kyllä jokusen kerran jotain tehnyt, mutta ne teot ovat tuntuneet vastenmieliseltä eikä palkintona ole liikunnan jälkeen normaali ilahtunut pössis vaan mielenkiinnon lisämenetys.  Tämmöinen yllättävä mielenkiinnon katoaminen kehittää pikkuhiljaa keskitason vitutuksen.

Mittarien Omegawaven ja Checkmylevelin mukaan olen muuten  hirveen hienossa vedossa. Tottakai, kun on ollut kevyt viikko. Mutta napan puutetta ne ei mittaa.  Nuo mittarit toimivat siis enemmän sinänsä tarpeellisena jarruna yli-innokkaalle treenaajalle, mutta sitä niistä ei näe että nappaako vai ei.

Ei tällaiset mielialavaihtelut ole minulle mitenkään poikkeuksellisia. Itseasiassa, olen aina ollut tuulilla seilaava. Rutiinihommat hoituu aina, mutta joskus purje vetää ylös ja eteenpäin.  Silloin pystyn helposti enempään kuin kuvittelinkaan,  sitten taas joskus mielen purje kiskoo alas ja sivulle niin että on täysi työ pitää purtilo kurssissa.

Minulle käy luokkaa keskimäärin vähintään kerran kuussa niin, että en ollenkaan ymmärrä mitä helvetin järkeä näissä minun tai kenenkään muunkaan kouhkauksissa on.  Yhtään missään.

Wikipedia: Ameeba
Siinä se juuri onkin, jos siitä järkeä etsii, varsinkaan liikunnasta, niin eihän siitä mitään tule. Se kai se ihmisen suurin sudenkuoppa onkin. Liiallinen järkeistäminen.  Yhtä ja samaa biomassaa tässä vaan ollaan.

Onko yksisoluisella ameeballa aina hyvä pössis? Vai onko silläkin aina joskus nappa hukassa.

Ameebat liikkuvat muodostamalla solukalvostaan ulkonevia väliaikaisia valejalkoja. Valejalkojen takia ne näyttävät liikkuessaan jatkuvasti muuttavan muotoaan.

No mutta perkele. Kova jätkä.

Koitan minäkin ottaa esimerkkiä, ja suoriutua huomenna yhteistreeneihin. Kasvatan siitä väliaikaisen valejalan. Sillä lailla liike jatkuu.

6 kommenttia:

  1. Ei kannata liikaa miettiä mitä järkeä urheiluharrastuksessa on, koska eihän siinä ole. (nyt en siis puhu kunto/terveysliikunnasta, vaan esim. täysmatkan triathlonista) Tätä vaan tekee siks koska haluaa ja se on kivaa ja kun joskus ei halua ja ei oo kivaa, sitten vaan ylimääräinen lepopäivä tai useampi kehiin ja ainaki omalla kodallani se into palaa kyllä 100% varmasti parin päivän sisällä. Jos väkisin tekee, ketuttaa vaan vielä lisää eikä se into saa edes tilaisuutta palata. Jos ei into millään meinaa palata vaikka viikossa, sitten kannattaa vaan väkisin mennä treeneihin niin yleensä taas muistaa miksi sitä tekee. :) Tsemii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näinhän se on. Ja silti, vaikka tämä tosiaan toistuu jatkuvasti ja usein, olen melko varma että aina suhtaudun siihen yhtä kohtalokkaasti. Ja yleensä on vielä juuri niinkuin tälläkin kertaa: juuri silloin kun on ihan varma että tällä kertaa tämä oli kohtalokasta ja tästä ei kyllä nousta, niin silloin tapahtuu käänne parempaa. Jos vielä opin tuon rennon suhtautumisen lametustunteeseen, niin se olisi kyllä saavutus! :)

      Poista
  2. Kyseessä on mitä ilmeisemmin ns. miesten kuukautiset.
    http://www.voice.fi/koti/nainen-tiesitko-tata-miehillakin-on-kuukautiset/4/49278

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Jotkut sanoo, että ranskalaisissa autoissa on erityisesti talvisin sähkövikaa, mutta ei kyllä niin paljon kuin mulla. Ei tarvita kuin tällainen yksi hieman treeneiltään poikkeava viikko ja heti on hörmöönit ihan ymmärkäisenä. Nyt taas on liki euforinen tila, kun soututreenit sujuivat odotusten mukaan. :)

      Poista
  3. Been there, done that. Onneks nuo olotilat mänöö kuitennii aina ohi jossain vaiheessa, joskus nopsaan, joskus ei niin nopsaan :)

    Miesten kuukautiset =D =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hokasin tuossa viikonlopun aikana senkin, miksi viime keväänä ei ollut juurikaan tällaista ja nyt on. Olen maailman huonoin itseni valmentaja. Liian ankara, älyttömiä vaatimuksia, ja mitään en anna itselleni ankaraksi. Ja jos jotain jää väliin, se yritetään korvata tuplaamalla seuraavan päivän treenit. Tämähän on kaikki juuri väärin. Taidan kyllä mahdollisuuksien rajoissa hankikia kohti kevättä apua treeniohjelman tekoon.

      Poista