torstai 29. tammikuuta 2015

Energiasysteemit ja 2000 m:n strategia, henkinen surffilauta

Kirjoitin viimeksi: Laktaattitsunami vyöryy päälle.  On vain jaksettava soutaa anaerobisella tasolla, vaikka lihakset ja keuhkot huutavat tuskaa ja sydän hakkaa ulos rinnasta.  2000 metrin soudussa suurin haaste on pysyä henkisellä surffilaudalla ja aallon harjalla.

Mikä se henkinen surffilauta on? Sitä jäin miettimään. Surffilaudassa on runko, jonka päällä tasapainoillaan, vaikka erilaiset energia-aallot pyrkivät surffaajaa horjuttamaan.

Lueskelin jo viime vuonna erinäisiä strategioita eli kauhukertomuksia siitä, miten 2000 m:n soutu etenee ja miten se kannattaa soutaa. Tällä kertaa mieleen jäi mylläämään erityisesti kaksinkertaisen olympiamitalistin Erin Cafaron kirjoitus siitä, miten hän jakaa 2000 m:n neljään eri vaiheeseen.

Yritin rakentaa Erinin kirjoituksesta  mielikuvaa, mutta ei se oikein onnistunut. Jotenkin neljä tasapaksua 500 m:n blokkia ei ainakaan minulla vain toimi mielikuvana. Surffailin ympäriinsä ja päädyin trackstarusa.com -sivustolle lukemaan artikkelin How to run the 400 m. Siinä kiinnitettiin huomiota erityisesti ihmiskehon eri energiasysteemeihin ja siihen, kuinka lähdön jälkeisessä 5-10 sekunnissa on tärkeää maksimoida ATP-PC-energialähteen lyhyt energiapurske. Päädyin kertaamaan tietoja ihmiskehon energialähteistä artikkelista: Understanding Energy Systems: ATP-PC, Glycolytic, and Oxidative. Oh my!  (breakingmuscle.com).

Törmäsin mm. tällä sivulla diagrammiin, joka on alunperin teoksesta: DAVIS, B. et al. (2000) Physical Education and the Study of Sport. UK: Harcourt Publishers Ltd.

Käynnistin Excelin ja naputtelin sinne numeroita. Sain aikaiseksi samankaltaisen diagrammin ja siinä samalla syntyi strategia 2000 m:n soutuun.

Se jakaantuu neljään vaiheeseen, mutta ei selkeisiin 500 m:n blokkeihin. Suunnitelmani perustuu siihen, mitä energialähteitä on käytössä   2000 m:n soudun aikana.

Se menee näin:

  1. TURBO BOOST (noin 8 sekuntia, ensimmäiset n. 70 metriä) Asettaudun Concept 2 -sisäsoutimeen. Kytken henkisesti Sport-toiminteen päälle Saabin hävittäjälentokonemaisen ohjaamon vaihdekepistä.  Kuvittelen sen murskaavan tehon, mikä lähtee mustan Saab 9-5 -henkilöauton turbosta. Se ei ole mikä tahansa Garret, se on upgreidattu Mitsubishi TD-04, custom ECU:lla. Ensimmäiset 8 sekuntia, noin 6-10 vetoa pumppaan ATP-PC-energiavarastoni ja adrenaliinini sisäsoutimen siipirattaaseen. Se vinkuu kiimaista ulvontaa kuin tuulimylly pyörremyrskyssä. Nopeusmittarissa pyörii jopa 1:2x / 500m lukemia.
  2. FLEXI-FUEL  (noin 50 sekuntia, metrit 100-400 m) henkinen Saabini kykenee hyödyntämään turbon lisäksi anaerobista ja aerobista energiaa. "Anaerobisessa energiantuotossa glukoosista glykolyysissä syntynyt pyruvaatti pelkistetään laktaatiksi maitohappofermentaatiossa" (solunetti) "Suurin osa aerobisissa olosuheissa saatavasta energiasta saadaan oksidatiivisessa fosforylaatiossa" (solunetti). FLEXI-FUEL-vaiheessa ATP-PC-energia on ehtynyt, alan tykittää eteenpäin maitohappofermentaation voimin. Samanaikaisesti oksidatiivinen energiatuotanto käynnistyy. FLEXI FUEL-vaiheen lopuksi etenen lähes pelkästään aerobisen koneen varassa. Lopuksi vauhti asettuu lukemaan 1:38.
  3. CRUISE (n. 5 minuuttia, metrit 400-1600) klikkaan aivoissani cruise controllin päälle. 1:38. Pidän nykyisen vauhdin. En laske vauhtia, vaikka edellä menevän perä tulisi vastaan.
  4. PUSH IT TO THE LIMIT (viimeiset 400 metriä) tiedemiesten mukaan jäljellä on vain aerobinen energiatuotanto. Tietämättömät tylsiköt! Viimeisten 400 metrin aikana tutustutaan alkukantaiseen apinavoimaan.
Tätä mielikuvaa  vahvistan päässäni lauantaihin klo 12:15 asti. Push it to the limit.