maanantai 20. lokakuuta 2014

Tehtävä keskeytetty - pysy vahvana

Wikipedia Spinaakkeri eli pallopurje
Kesäkuussa Operaatio Kotkanpesän jälkeen vallitsi niin sanottu  kliimaksin jälkeinen Rasvatyyni.

Rasvatyyni. Se on tila, jossa liikunnanharrastajan pitkäkestoinen projekti on takana. Olet maalissa. Jumppailija ajelehtii kuin purjevene rasvatyynellä merellä, ilman selkeää päämäärää, tavoitetta. Tuossa tilassa pieninkin tuulenvire on positiivinen ennusmerkki. Tärkeintä on liike. Spinaakkeri ylös, ja kohti uusia seikkailuita!

No, niin reivasin minäkin kesäkuun päätteeksi pallopurjeeni mastoon, ja otin tavoitteeksi alle sadan kilon painon ennen marraskuuta.

Olen jo pitkään tiennyt, että tuo tavoite ei ole minua varten. Viimeisimmät lukemat puntarilla ovat 110 ja 115 kilon väliin, eikä minulla ole mitään mielihaluja noita lukemia edes yrittää alentaa.
 
Varmistuin asiasta jo elokuussa kun maratonennätys parani reilut 40 minuuttia Tampereella. Lopullisen vahvistuksen sain pari viikkoa sitten Vantaalla. En oikeastaan tiedä miksi edes tarvitsin tällaisia todisteita itselleni. Mutta, olen kiitollinen että ne sain.

On mahdollista ja suotavaa, että osa kiloista muuttuu edelleen lihakseksi, mutta ei sekään ole välttämätöntä.  Olen tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen. Stay strong.

Olen Läskimaija. 

// 113 kg.


2 kommenttia:

  1. Arvostettava päätös. Miksi ihmeessä asettaa tuollaisia kilomääriä tavoitteeksi jos mies on elämänsä kunnossa ja peittoaa melkein kisassa kuin kisassa useimmat meistä puolet pienemmistä? :-) Kyllä tässä harrastuksessa ratkaisee lopulta ihan muut asiat kuin se paljonko painaa.

    Tänään telkkarista tulee Prisma-dokumentti Kyllä lääkäri tietää jossa aiheena on "Voiko olla lihava ja silti hyväkuntoinen". Mun ei ainakaan tarvitse katsoa sitä koska vastaus on aivan selvä. Painolla - yli tai alipainolla tai normeihin ahdetulla yleisesti hyväksytyllä painolla - ei tarvitse olla mitään tekemistä kunnon kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tuo kilo--paino-BMI-ylipaino-normaalipaino-asia jotenkin niin syvälle juurrettu, että vaikka aktiivisessa mielessä tiedostaakin että ei se ole niin olennaista niin se jotenkin nostaa aina välillä päätään. Toki se onkin muuttuja muiden joukossa, mutta liiaksi siitä vouhotetaan juoksupiireissä ja maailmassa muutenkin ja vähän vinksahtaneella sävyllä. Oikeastaan olin tuossa viime vuonna ja esim. vaarojen maratonin jälkeen tulossa siihen tulokseen että henkilökohtaiset rajat on tuolla kilomäärällä tullut vastaan - ja että kertakaikkiaan ei voisi selvitä nousumetreistä jos ei laihduta. Mutta ei sekään pitänyt paikkaansa, iso harppaus on tapahtunut siitä kunnosta.

      Olen oikeastaan sitä mieltä että laihduttaminen vain samaan vakiomuottiin pyrkimisen takia on enempi huono kuin hyvä. Kyllä sen motivaation pitää jostain muusta kummuta ja jokaisen olla semmoinen kuin on tai haluaisi aidosti olla. Silloin sekin asia tapahtuu vähän niinkuin siinä sivussa... jos on tapahtuakseen. :)

      Poista