perjantai 10. lokakuuta 2014

Minun ystäväni on kuin villasukka

Pari viikkoa sitten kirjoitin että hyvä mieli on paras palautusjuoma. Haavat paranevat tieteellisesti todistetusti nopeammin kun on hyvä mieli.

Nyt löysin tutkimuksen, joka kertoo että juoksun  hyödyt viivästyvät jos yksilön sosiaalinen kanssakäyminen estetään.

Social isolation delays the positive effects of running on adult neurogenesis We report here that individual housing prevents the positive influence of short-term running on adult neurogenesis in the hippocampus of rats and, in the presence of additional stress, suppresses the generation of new neurons.  // Nat. Neurosci, Alexis M. Stranahan, David Khalil, and Elizabeth Gould, lue lisää PubMedissä.

Ystäväni ja minä. Henkiset villasukat. // Jääjuoksu
Jos rotta eristetään yhteisöstään ja laitetaan sitten juoksemaan, sen hermosolut eivät uusiudu.

Jos eristys jatkuu pidempään, yksilö altistuu alati kasvavalle stressille ja kerrannaisvaikutuksille. Kokemusten  jakaminen yhdessä toisten kanssa  sen sijaan vahvistaa, auttaa selviämään stressitilanteista ja pitää kortisolit kurissa.

Eipä ihme  että juoksun, syvänmerensukelluksen, kirjoittamisen, musiikin ja muiden harrastusten ympärille muodostuu sosiaalisia verkostoja. Kuin luonnostaan.

Ystävät ovat tärkeitä.  He ovat osa itseämme, samaa ystävyyden hermoverkostoa. 

2 kommenttia:

  1. Hieno kiteytys!

    Saatoin muuten koko erään kirjakaupan hyllyllä pienen deja vu-ilmiön. "Neuvokkaat oppilaat pysäyttävät myymälävarkaan, mutta siihenkin isän pitää nolosti sekaantua. Aivan kuin maraton- ja punajuurimehuvillityksessä ei olisi tarpeeksi kestämistä. "

    ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi! Saattaa olla, että kirjailijatar on ollut vaikutuksille altis! ;)

      Poista