maanantai 15. syyskuuta 2014

Tutkiva Juoksunisti: Tampere Puolimaraton 2014

Minut kutsuttiin osallistumaan Tampere puolimaratonille.  Otin mukaani videokameran ja tarkkaavaiset tutkijan silmät sekä salapoliisin ketterän mielikuvituksen. Tiedossa helppo, kiireetön puolimaratoni. Kuvaan  vain videota ja lopuksi, kuin lahjana, saan tiedon ja näkemyksen, mitä Tampere puolimaraton syvimmältä olemukseltaan on.

Tehtävän haastellisuus alkoi aueta.

Mikä oikeastaan edes erottaa juoksutapahtumat toisistaan? Niitähän on pilvin pimein.  Onko se tuoksu? Rautaveden maraton, ruoste, raaste, cowboy-hatun pinttyneen hien patina. Maku?  Forssan Suvi-ilta, sauna, juhannusvihta, olut. Mitä siitä jää, kun se on juostu?

Lauantaina hölkkäsin Jämi 21 XC-runin ja mietin. Onko se ääni? Linnun laulu, pienlentokoneen pörinä, askel metsäpolulla. 

Saavuin Tampereen keskustorille. Syyskuinen aurinko paistoi kesäkuisella kiihkolla.

Kiipesin kukkaistutuksen päälle korokkeelle.  Ghost Busters -hengessä otin esille Garmin Virb Elite action kameran. Mikäli etsimäni elementti liikkuisi täällä jossain, tallentuisi se takuulla 60 fps-nopeudella kuvaavaan HD-tallentimeeni.

Hymyileviä ihmisiä virtasi Laukontorin suunnalta.Uteliaana, aistit äärimilleen viritettynä kävin arvoituksen pariin.


Iloinen alkulämpöpilleri pomppelehti lavalla.  Jo entuudestaan puolukkamaisen pirskahteleva iloinen väkijoukko innostui entisestään. Heiluvia jalkoja ja jäseniä.

Tuntuikohan Cernin tutkijoista tältä? Siinä se Higgsin Bosoni  vilistää, poukkoilee ja on silmien alla 26 659 metriä pitkässä tunnelissa. 

Riittääkö 21,0975 kilometrin mittainen koelaboratorio pulpauttamaan Tampereen puolimaratonin sielun tiukkana kiteenä aistien ulottuville? PAM! Lähdin ajamaan takaa tietoa ja totuutta.



Juoksin puolimaratonin aikana arviolta 20 vajaan kilometrin pyrähdystä. Aina väleissä pysähdyin  videoimaan ja kirjaamaan havaintoja.  Jo siinä matkalla pohdiskellessani, uuttamaani informaatiota siivilöidessäni minulle alkoi valjeta, että nyt ollaan suuren löydön äärellä.

Tieto kristallisoitui mielessäni. Niin yksinkertaista, itsestään selvää. Askeleet kevenivät loppua kohden.

Pinkki!
 
- Nuorekkuus. Ilo.
- Empatia, ymmärrys, vaaliminen. Pinkki hoivaa.
- Toivo. Pinkki kannustaa myönteiseen lopputulokseen.

Kotiin tultuani annoin mitalin tyttärelle. "Onpa ihana", hän sanoi, ja vei sen aarrekammioihinsa.

Suomen pinkein puolimaraton. Se on Tampereella.

// Videon löydät täältä.
//  Huippukivasta reitistä tallentui myös GPS-jälki Endomondooni, ks. tästä

3 kommenttia:

  1. Lähtöä valmistellessa seisoskellessani 2:20 jäniksen tuntumassa tuli lähelle iso mies joka näytti jostain tutulta. Mutta heti kun mieli osasi yhdistää blogistasi bongaamani kuvat livahdit pois (oikeamman lähtöryhmän suuntaan) nopeammin kuin ehdin sanoa "This is not the rabbit you are looking for".

    Oli tarkoitus ihan livenä kiittää kun blogistasi olen ammentanut tietoa ja kannustavaa dataa omassa kuntoprojektissa, mutta ei sitten kisan jälkeen enää miestä silmiin osunut. -23kg (BMI 33.5->26.8) ja ensimmäinen puolimaraton takana (ja eiköhän edessä ole niitä sitten useampia).

    Mutta pistetään nyt sitten vain tämmöinen virtuaalikiitos.

    S.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltäpä tusahti ihan puskista päivän piristys! Onnea hienosti läpäistystä puolimarasta, sekä myöskin ja vähintään yhtä paljon sinniä vaativasta kunnonkohotusprojektista! Ihan huippuhomma.

      Tosi kiva kuulla jos näistä kirjoitteluista on jollekulle jotain iloa. Kiitos!

      Muutun itte jotenkin liki kuurosokeaksi noissa lähdön väkijoukoissa ja samaten hahmontunnistusyksikkö sekoaa. Että oikeastaan pitää vielä siitäkin onnitella, että siellä ekan puolimaran alla oot kaikesta huolimatta pystynyt vielä tekemään jonkinlaisia havaintojakin. Koitetaan ens kerralla uusiksi! Pistä viestiä jotakin kautta kun seuraavat suunnitelmat on selvillä, niin tiiän kyylätä lähtömelskeissä erityisen tarkkaan myös :)

      Niin ja rajusti hurmosta tuleviin reeneihisi!

      Poista
    2. Täytyy yrittää pitää silmät auki jatkossakin, yllättävää kyllä oli että ylipäätään jonkun siellä tunnistin. Yleensä omakin hahmontunnistusyksikkö ei kovin vakuuttavasti toimi...

      Hyvinkin mahdollista että jossain vielä nähdään, täytyy paiskata tassua kun kohdalle osut.

      S.

      Poista