lauantai 20. syyskuuta 2014

Tavoitteet

Siitä asti kun Jari Sarasvuo julkaisi menestyksen myytit sarjansa ensimmäiden osan 1 - tavoitteet olen pyöritellyt asiaa päässäni.

Olen Jarin kanssa samaa mieltä. Tavoitteissa pitää onnistua, muuten masentuu. Käytännössä siis tavoitteiden täytyy olla riittävän helppoja. Jari puhuu prosenteista: "aseta viisikymmentäprosenttinen tavoite sataprosenttisen sijaan".  Totta, silloin se on helpompi.  Mutta 50%, se vaivaa. Se on ainakin puolet vajaa.

Vein tyttären aamulla  partioleirille.  Metsästä palatessa synapsit napsahtelivat. Aamuposteja hakevien naapureiden  hämmästykseksi kyhäsin rakennelman.

-  tolppaan rautalangalla  nikkaroitu tikkataulu
-  retkeilysauvaan roikkumaan askarreltu hulavanne

Otin käteeni twister-peliin kuuluvan vihreän kiekon ja istuuduin kurkistelemaan sen lävitse. Tajusin kaiken.

Twister-kiekko, pitelet sellaista aina kädessäsi. Se on se mitä teet seuraavaksi, tänään. Kiekon läpi näet kaukaisuudessa maalin. Läpäiset kiekon, heität sen muistoihisi. Olet onnistunut. Otat askeleen eteenpäin ja uuden kiekon käteesi.

Se on jokainen kävely,  juoksu,  uinti, pyöräily, punttisalitreeni, lepopäivä. Se on kaikki mitä teet tai olet tekemättä.  Jos jonain päivänä mielestään epäonnistut, ei se haittaa.  Kurkkaa vaikka kiekosta, olet kuitenkin jo lähempänä kuin ihan aluksi.

Hulavanne, välietappi. Se on lähtötilanteesta katsellen liian iso loikka: 5km juoksu, puolimaraton, maraton, ironman, 100km ultra. Mutta kun se lopulta  tulee eteesi, olet edennyt jo kymmenien twistereiden läpi.  Näin läheltä katsoen hulavanteen aukko on valtava. Hyppäät siitä helposti  läpi. Tajuat edenneesi jo ison loikan.

Tikkataulu, maali, lopullinen tavoite.  Se on lähtötilanteesta katsoen vain pieni piste kaukaisuudessa. Mahdoton. Lopullinen tavoite  ei ole  minulle mikään tietty konkreettinen lukema. Se ei ole minuuteissa, kiloissa tai missään muussakaan mittayksikössä laskettavissa oleva tulos. Se on tietty mielikuva. Ajatus siitä, millaista perillä on.

Päivästä toiseen ja hulavanteiden läpi  loikittuasi olet nyt  aivan sen vieressä. Oikeastaan yllät jo työntämään tikan kymppiin.  Matka on taitettu.

Seuraavana aamuna kertasin vielä tutkimustulokset, katsoin kuvia ja videota. Lapsetkin katsoivat, ja sitten he katsoivat merkitsevästi toisiaan: hörhö!

Matka on tärkein,  maali on vain yksi piste siellä päässä. Jos nauttii matkasta ja jokaisesta askeleesta, niin muu tulee kuin itsestään.   Sama taitaa päteä elämään muutenkin.

2 kommenttia:

  1. Aika hyvin havainnollistettu. Tavoitteethan on kliseisesti ilmaistuna kestävyysurheilun suola. Tajusin tässä vaan, että mulla itseasiassa ei välttämättä edes ole sitä tavoitetta jonka saavutettuani olisin "maalissa." Ajattelen tämän lähinnä loputtomana jatkumona, jonka varrella kyllä on vaikka minkälaisia eri suuruisia haaveita ja tavoitteita, mutta ne on ainoastaan välietappeja. Maali on vasta siinä kohti kun joko en jostain syystä enää pysty tätä tekemään tai kyllästyn täysin. Toivottavasti en ikinä pääse sinne. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tismalleen. Aikani pyöriteltyä alkoi tuntua, että taitavat ihan kaikki jutut tässä matkan varrella olla enintään hulavanteita. Tikkataulu on ehkä hautuumaalla. :)

      Poista