torstai 11. syyskuuta 2014

Cooper 3k - kiitos!

Ajattelin ensin, että jätän  tällä kertaa rehvastelematta sillä, että virstanpylväs räjähti. Juurihan elvistelin maratonilla.
"n. painot" ennen vuotta 2013, koska puntari sökö.

Tosiahan kuitenkin on, että Cooper-käyrä ei näyttäisi tuolta, jos jokin ei olisi muuttunut. Ei olisi maratonkaan kulkenut kuin siivillä.  

Selkein ero oli että tällä kertaa jaloista  ei loppunut voima, niinkuin aina ennen. Nyt keuhkot ja lihakset puhalsivat yhteen hiileen samaa tahtia, ja minä pystyin vielä lopussa kiristämään vauhtia.

Tästä kuuluu kiitos Yodalle, joka tuli avuksi Operaatio Kotkanpesään.

Lienenkö tyypillinen pohjalainen, mutta en pidä neuvotuksi tulemisesta. Haluan ensin ymmärtää, ja tehdä vasta sitten. Tai tehdä itse, ja ymmärtää vasta sitten.

Siksi hajosin usein ennen kuin ymmärsin.

Olin kuullut  kalevalaisia tarinoita myyttisestä Anssista. "Selkä on kunnossa!", "Pystyn taas kävelemään", "Mene Anssille!"  Lopulta, helmikuussa  2011 menin Anssille.

Hain apua polvenseudun rasitusvammaan. Ajattelin, että noinkohan tähän voi apua saada mistään, olen varmasti vain heikko, liikaa läskiä, huono DNA, ei voi mitään.  Mutta Anssi pani minut juoksemaan matolla, kuvasi videolla ja näytti että heilautan omituisesti vasenta jalkaani. Opin juoksemaan oikein.

Kävin monta kertaa. Aina eri murhe, aina apu. Anssista tuli minulle Yoda.

Tiesin, että Yoda on juoksija ja triathlonisti. Niinpä viime vuoden marraskuussa uskaltauduin kysymään, voisiko hän auttaa minua Operaatio Kotkanpesän harjoitusohjelman teossa ja valvonnassa.  Muutos lähti liikkeelle.
 Yodalla on kyky ilmaista asiat siten, että primitiiviset opettamisen vastaiset reaktiot eivät käynnisty.  Silloin kaikki on helppoa.

En ollut käynyt punttisalilla yli kahteenkymmeneen vuoteen. Uidessa, juostessa ja pyöräillessä olin vain toistanut itseäni. Enkä ole koskaan aiemmin hakenut neuvoa, en ainakaan liikkumiseen.  Ja hiljalleen vuonna 2013 alkoi tuntua, että tämä tie on jo kuljettu. Tuhat kertaa.

Nyt minusta tuntuu, että olen vasta alussa, taas. Vähän kuin kiskomassa huvipuiston yllätysnarusta, hitaasti, päivä kerrallaan.
Venla, www.venlakoivula.fi kuvaaja: Mikko Ovaska

Se on mahtavaa.

Yoda on Anssi Huttunen (www.omt-huttunen.fi), triathlonisti Venla Koivula-Huttusen puoliso.

Venla palasi viime vuonna toden teolla triathlonin pariin äitiysloman jälkeen.  Hän voitti sarjansa IRONMAN Kalmarissa ja on nyt lähdössä Hawaijille, legendaariseen triathlonin Ironman-matkan mm-kisoihin. Seuraa Venlan menoa täältä: http://www.venlakoivula.fi/

Anssi ja Venla aloittivat viime vuonna triathlon-harjoitusryhmien vetämisen. Jos jokin tässä kertomuksessa kuulosti tutulta: tutustu triVA-valmennukseen tästä.

Kiitos Anssi ja Venla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti