maanantai 12. toukokuuta 2014

Hyvät huonot uutiset

Wihollisen kätyrit, nuo katalat juonittelijat, ovat nyt sen keksineet! On olemassa keino estää  Operaatio: Kotkanpesän toteutuminen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti: jos ei ole sarjaa, silloin sitä ei voi voittaa!  Jotenkin ne ovat saaneet mukaan vehkeilyynsä koko IRONMAN-organisaation.

Simsalabim! IRONMAN-organisaatio on tänään päättänyt että IRONMAN 70.3 Eagleman-kilpailussa ei olekaan Clydesdale-luokkaa (miehet yli 220lbs / 99kg), jossa minun piti kilpailla. Nerokasta!

Muutoksen taustalla on se, että IRONMAN-organisaatio on hankkinut kisan kokonaan hallintaansa. Aiemmin sitä järjesti Tri Columbia-yhdistys lisenssillä.

Läppärin (ja alitajunnan) taustakuva.
"I am very sorry for the delayed response and missing information about IRONMAN 70.3 Eagleman. Since we have acquired the race from Tri Columbia we transferred our policies and race day events to this race as well. Unfortunately, we do not offer a Clydesdale division in our races."

... tämä tarkoittaa sitä, että osallistun kilpailuun yleisessä M40-44 sarjassa, en satakiloisissa. Pokaalista on turha haaveilla.

Mutta hähää, tuo pokaali onkin jo tehnyt tehtävänsä - kantanut mielikuvaa yli harjoituskuukausien. Se on jo minulla syvällä päässä, en tarvitse mokomaa fyysistä metallimöhkälettä. Olen  jo voittanut!

Ennen tämän tajuamista lähetin päivällä uutiset kuultuani  ensiraivostuksissani postia "uudelle ystävälleni" Andrew Messickille, IRONMAN-korporaation toimitusjohtajalle. Uhosin ja puhkuin vielä loppuun "Niin tai näin, teen tuona päivänä Clydesdale-luokan reittiennätyksen."

Uhoa riittää! Olkoot se sitten tarkennettu uusi tavoite ja ne hyvät uutiset. ;)


2 kommenttia:

  1. Messick, tuo turskatin cromagnonlainen diplomaatti ja halvatun kookospähkinän näköinen kurja epelin kuvatus!

    No eihän ne pokaalit kaikki kaikessa ole. Itse katselin tosin SM-maastojen koostetta viikonloppuna ja mieleen tuli pieni kipinä osallistua kisoihin sitten aikanaan. 90-vuotiaiden miesten sarjassa kun oli vain yksi juoksija. Pokaali on siis varma - kunhan pääsen maaliin asti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, hallitsematon naurunturskahdus :D Joo, muakin on ihan pikkuisen alkanut kaikenlaiset maastoasiat kiinnostaa, kun alkaa hiljalleen tuntua siltä että ihan satapronsenttisella varmuudella ensimmäinen kaatuminen ei johda ainakaan kaikkien luiden katkeamiseen. Kuten olisi varmasti käynyt tilanteessa 150 kiloa läskiä - ei lainkaan tukilihaksia ;D Tsemppiä päivän Giro-etapille ja tulevaan rajuun kuuden päivän settiin kaikkiaan. Hyvin se menee varmasti, ja torstaina tulee jo kevätaurinko avuksi hymyilemään! :) (Mikan nimeä pitkin klikkailen blogiin katsomaan tuo Giro-juoksuhaastehomma, kun kerran tästä varmaan joku kiinnostui)

      Poista