lauantai 19. tammikuuta 2013

Ylikuntoilua

(Toim. huom. Viestin kirjoittamisen jälkeen huomaan ensin kannustavani kohtuullisuuteen, mutta sitten yllyttäväni hillittömyyteen suuren otsikon kera. Tää on just tätä)

Tuossa meni vuodenvaihteen jälkeen kaksi viikkoa hieman omituisissa kuntoilusfääreissä.

Oikeastaan jo ensimmäisen viikon aikana tuntui siltä, että lenkille lähtö ei vaan napeksi. Ajattelin sitten kuitenkin, että laiskamato se vain on nyt tapettava (prkl!) kunnon sipaisulla, ja kävin lauantaina 5.1 reilun 38 km lenkin, oikeastaan yli peruskuntosykkeiden.  Mitään geelejä taikka muita eväitä ei ollut koko reissulle tietysti mukana.

No. Ei toiminut laiskamadon tappaminen.

Seuraavalla viikolla lyhyellä koiranulkoilutuslenkillä sain huomata, että heti juoksuun siirryttyä keuhkot huusivat hoosiannaa, rintaa puristi, vanne kiristi päätä ja V-käyrä seuraili sykettä kun koitin siinä lyhyen viiden kilometrin aikana koittaa siirtyä juoksuun. Virta ei vain riittänyt. Syke lähti keulimaan heti kun yhtään siirryin rauhallisesta kävelystä johonkin muuhun.


Sitten siinä menikin viikko ihmetellessä. Raihnaisuus ei rajoittunut fyysiseen olemukseen, vaan valtasi myös mielen.

Eikä siitä oikeastaan sen enempää.  Opittu on taas, että
a) lepääminen on ihan tarpeen aina joskus, onhan kaikenmaailman ohjelmiinkin naulittu kevyt viikko about kolmen rankemman viikon jälkeen
b) itseään ei kannata pakottaa mihinkään aivan mahtisuorituksiin jos on syytä epäillä että on viimeviikkoina tullut revittyä irti liikaa
c) erityisesti rankempien rehkimisten kanssa on syytä olla tarkkana
d) vaikka kokisi että ei reilun neljän tunnin lenkin aikana tarvi mitään energiaa, niin sitä on syytä nauttia jos haluaa joskus palautuakin suoritteesta
e) run with your heart (*).

(*)  E:stä sen verran, että luin motivaatiota kerätäkseni tuon lepoviikon aikana Dean_Karnazesin kirjan 50/50 (50 päivää, 50 osavaltiota, 50 maratonia), ja se kyllä toimi. Suosittelen.

Suurempaan valittamiseen ei kuitenkaan nyt ole syytä vaan oikeastaan pelkästään riemuun. Tuosta tyhmyydestä sakotettiin aika kevyesti. Tällä viikolla  olen jo päässyt mukavaan kevyeen lenkkeilyn tahtiin taas, juoksentelupössis on viikon loppua kohden muuttunut mitä parhaimmaksi, ja kilometrejä on tullut ihan kivasti, mutta sykkeet olen pitänyt kurissa, ja kävellyt tarvittaessa.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti