sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Dementiakävelyä ja vähän -juoksuakin

Tällä viikolla kävi  sitten niin,  että sekaannuin kahteen asiaan, joihin en koskaan aikonut kajota: sauvakävelyyn, ja mäkitreeniin. Lajit ovat siinä mielessä samankaltaisia, että toisessa unohdetaan laittaa sukset jalkaan, ja toisessa mennään samaa reittiä ylös ja alas.

Sovimme sauvakävelytoimintaan johtaneista yksityiskohdista eräässä internetin pikaviestintäpalvelussa. Varastin vaimon sauvakävelimet ja hyppäsin Saab-merkkiseen henkilöautooni. Kokoonnuimme illan hämärtyessä eräällä Lamminpään pururadan varrella olevalla parkkipaikalla. Seurueeseen kuului minun lisäkseni sauvakävelyasiantuntija Jason, sekä muuan erityisesti pakastepurkkien piilottamiseen ja löytämiseen suuntautunut henkilö.

Tampereen Mustavuori, korkeuseroa 69m
Eräässä aavistuksen jyrkemmässä ylämäessä puhisin närkästyneenä, että "ei nämä sauvat kyllä oikein hyvin pidä!" Jolloin sain kuulla, että niihin on sellaiset kumitapit ihan pantu päälle. Nekun otti pois, niin voi että ihanasti painuivat sinne puruun.

Sauvakävelimme reilun tunnin, ja kyllä se oli kivaa. Eikä siinä itteensä ees mitenkään hölmöksi tuntenut. Käsilläkin oli jotain "järkevää" tekemistä, toisinkuin normaalisti kävellessä jolloin yksi suurimpia ongelmia on sen miettiminen että mitä niillä käsillä tekisi. Lisäksi, kun oikein koitti harppoa pidempiä askeleita, niin kyllä erityisesti esim. takareidessä ja pohkeessa tuntui hyöryllistä vipinää. Kolmanneksi, sykkeet saa nostettua juuri sopivalle peruskuntoilutasolle ja vieläpä siten, että tuntuu että siinä heiluessa on ihan tekemisen makua, toisin kuin vaikkapa monasti hitaasti hölkkää jolkotellessa. No, eikai se auta kierrellä. Mukavaa se oli, ja saatan mennä toistekki!

Siinä sauvakävellessä kuitenkin miehinen itsetunto joutui koetukselle ja siinä määrin epävakaaseen tilaan, että muutamaa päivää myöhemmin paine jonkinlaisen urostelu-tyyppisen toiminnan suorittamiseksi oli kasvanut sietämättömäksi.  Ja kun aivan kätevästi saatavilla ei ollut autonrenkaita ja köyttä (siis suolla perässä hinattavaksi tietenkin!), niin menin sitten sinne  Mustallevuorelle.

Ei siitä sen enempää, kuudesti menin ylös ja yhtä monesti alas. Hikihän siinä tuli! Jatkossa voisi ehkä yhdistää nämä kaksi jaloa lajia, ja koittaa sauvasyöksymistä kyseisellä paikalla, eikä vähiten siksi, että meinasin useammin kuin kerran varsinkin rinnettä alas tullessa lentää perssiilleni.

Endomondo.com









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti