sunnuntai 26. elokuuta 2012

Turbulenssua

Noin viikko sitten tähän aikaan Pajulahden täysmatkan triathlon oli paketissa ja parin tunnin kotimatkakin jo tehtynä. Olo oli väsynyt, mutta jollain tavalla voimautettu. Jopa siinä määrin, että hetkisen ymmärsin mistä periamerikkalaiset kliseet juontavat."You can do it!"

Seuraavien parin päivän aikana tuo olo oikeastaan vain vahvistui. Jalat eivät kipeytyneetkään sen enempää kuin vaikkapa reippaan puolimaratonin jälkeen, massiivista kokonaisvaltaista väsymystä ei tullut, ja kaikenkaikkiaan jo keskiviikkona olo alkoi tuntua siltä että piakkoin olisi aika lähteä taas lenkille tai vähintään uimaan. Ehkä minut on luotu tällaista varten!

Huomasin surffailevani mm. toinen toistaan kiihkeämpien extreme-triathlonien (Celtman!), maratonien (Maraton Alpino Jarapalos) ja ei-niin-keveiden ulta-juoksujen (Ultra-trail du Mont Blanc) sivuilla etsien jotain seuraavaa suurhaastetta, johon sitoutua.

Luojan kiitos oikeastaan, sitten tuli kurkkukipu ja flunssa joka on edelleenkin päällä. Olo alkoi tuntua vähemmän teräsmieheltä.  Eli viikko on mennyt nyt sitten kuitenkin ilman liikuntaa. Se on todennäköisesti oikein hyvä juttu.

Luin muutama kuukausi sitten useampiakin kirjoituksia ironmanin jälkeisestä depressiosta (esim.Handling that Inevitable Post Ironman Letdown) - valmistaudut jotain varten kuukausia tai jopa vuosia, sitten yhtenä päivänä se jokin onkin sitten tehty ja PUFF! ohi.

Tunnistan nyt  kyllä mistä tuossa kirjoitellaan. Vaikka tuo kisa olikin vain yksi välietappi, niin sen tavoittelemista varten oli viritetty suuri osa niistä askareista ja päivittäisistä rutiineista jotka pitävät tämän kokonaisprojektin käynnissä. 

Nyt, kun edessä ei ole kohtuuttoman pitkää räpiköintiä, pyörän sotkemista ja hölkkää, tuntuu huomattavasti vaikeammalta perustella itselleni ja perheelleni miksi tätä pitäisi jatkaa.

Sekin ajatus on käynyt mielessä, että koko touhu on aika itsekästä. Mikä oikeus minulla on omistaa valtaosa vapaa-ajasta oman kehon palvomiseen, sitähän kuntoilu lopulta on, ja erilaisten oikeasti merkityksettömien haaveiden tavoitteluun. Mitä väliä sillä on, vaikka seuraavaksi raahautuisin pelkillä käsillä kiskoen alasti mahallani maaten  Nokialta Nuorgamiin.

NO.

En nyt koe olevani post-ironman depressiossa. Mutta olen silti miettinyt tätä hommaa. Pääasiallinen johtopäätös tiivistyy oheiseen opetusvideoon.  Se jokin on nyt tehty ja PUFF ohi, uutta matoa koukkuun.

Toiseksi.  Nykyisen Maailmanlopun-projektin motivointi ja käynnissä pitäminen ei ole ollut oikeastaan vaikeaa, asiat lähtivät liikkeelle pakon edessä ja sitten etappi kerrallaan kuin itsestään. Mutta, nyt minusta tuntuu, että mahdollisen 20.12.2012 jälkeisen elämän suhteen nämä liikunta-asiat pitää kenties motivoida osin uudelleen. Esimerkiksi, jos satsaan tähän jatkossakin näin paljon aikaa, niin minun on voitava perustella itselleni (ja muillekin), että miksi. Vai onko? Ja mieluusti haluaisin, että tuo perustelu olisi sellainen, että sen tuomat edut käsittävät itseni lisäksi muitakin ihmisiä. Täh? Näyttääkö vähän, että suunnitelma jatkosta ei ole vielä ihan aukoton?  No ei tosiaankaan! :)

Ilmoittauduin Tampereen puolimaratonille (23.9) ja Pirkan Hölkkään (7.10.). Mayojen Maailmanlopun aatolle 20.12.2012 on muuten myös suunnitteilla juoksutapahtuma, johon tämän blogin lukijat ovat tervetulleita. Tuosta "tapahtumasta" lisää myöhemmin. :)

// Painossa hieman rekyyliä 116.8 kg  (n. -34 kg) mutta se oli odotettavissa.




6 kommenttia:

  1. Kuinka paljon käytät aikaa treenaamiseen? Jos lopettaisit, mihin käyttäisit sen ajan? Olisitko yhtä onnellinen kuin nyt?

    Nämä on aika relevantteja kysymyksiä meille jotka rakastavat liikunnallisia tavoitteita ja niiden eteen treenaamista. Niin kuin juuri äsken blogiini kirjoitin, ainakin itse tarvitsen näitä juttuja todella paljon. Ne tekee musta onnellisen ja varmasti myös paremman isän ja puolison.

    Ajan riittävyys on kyllä hankala juttu ja vaatii monessa perheessä paljon pohdintaa ja sumplimista.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista!

    Katsoin tuossa Endomondosta tilastoja. Maaliskuu-heinäkuu välillä liikuntatunteja näyttää kertyneen keskimäärin 46.2 per kuukausi, eli n. 11.5 per viikko. Koska mukaan pitää laskea lenkille siirtymiset lähdöt ja tulot, niin liikkumiseen tavalla tai toisella sitoutunut aika on varmaankin ollut luokkaa 14 tuntia.

    Tänä vuonna olen tehnyt selkeästi vähemmän työntunteja kuin aiemmin, ja se on kyllä ollut yhtenä mahdollistavana tekijänä tuossa liikunnan määrän lisäämisessä.

    Siltikin tuntuu myös siltä, että nuo liikunnat ovat rytmittäneet muita tekemisiä sillä tavalla, että en todellisuudessa tiedä onko kovinkaan paljon asioita jotka ovat jääneet sen takia tekemättä.

    Luin blogisi ja olen kyllä tismalleen samaa mieltä noista tavoitteista.
    Kyllä ne ovat itselleni ainakin tosi tärkeitä. Nimenomaan sellaiset konkreettiset lyhyen aikavälin tavoitteet, sellaiset 1-3kk aikavaälillä laukeavat. Siinä toimivat nuo erilaiset liikuntatapahtumat mielestäni tosi hyvin. Ei ole tainnut olla montaa päivää kuluneina parina vuotena, ettenkö olisi ollut johonkin tapahtumaan ilmoittautuneena.


    Sama juttu noiden pitkän tähtäimen tavoitteiden kanssa, ja siltä osin nyt on peli vähän auki, mutta eiköhän se vuodenloppuun mennessä löidä uomansa. Pelkkä "kunnon ylläpito" ei tunnu kovin konkreettiselta. :)

    Blogisi on muuten ollut lukulistalla tässä nyt pari viikkoa, hyviä tekstejä, kiitos niistä! :)

    VastaaPoista
  3. Moi,

    pienellä viiveellä kommentti postaukseen. Bongasin blogisi tuolta Finntriathlonin treenisivuilta. Sitä vain piti sanoman, että mikäli sinulla on tuo Celtman to do-listalla tai edes ajatuksissa satunnaisesti, niin suosittelen niin paljon kuin vain voi suositella! Olin viime kesänä (jolloin kisattiinkin eka kertaa) support teamissa yhdelle uskalikolle ja tapahtuma tuli sitä kautta tutuksi. Ihan järisyttävän huikeaa! Sanat ei riitä kuvailemaan (eikä oikein valokuvatkaan) niitä älyttömän upeita maisemia joissa reitti kulki, ja järjestelytkin olivat ymmärrykseni mukaan hyvin toimivat. Ja tämä ei ole maksettu mainos :) Eikä ainakaan ensi kesän starttilistalla näkynyt suomalaisnimiä, eli 2015 olisi mahdollisuus korjata sekin. Semmoista vaan. Kiitoksia hyvästä blogista!

    Terveisin Edinbörön Outi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus poikennut tuolla Celtmanin sivuilla, mutta silloin en ollut vielä kypsä ajatukselle. Mutta nyt kun luin houkuttelusi ja kävin sivuilla, niin kyllä tuo näyttää tosi upealta. Ja vielä kun olemme kaveriporukalla katselleet Norseman ( http://www.nxtri.com/) -tapahtumaa, mutta sitten todenneet että sinne pääsee mukaan vain kohtuuttoman hyvällä arpaonnella, niin... joo, taidan alkaa ehdotella tätä muillekin.

      Nyhän me ollaan tulossa Jasonin kaa lauvantaina 27.4 Glasgowiin juoksentelemaan Hoka Highland Flingiin, mikä on todennäköisesti viimeinen niitti Celtman -koukutukseen :)

      Poista
    2. Korjaus vielä edelliseen. 2014, ei 2015. Välillä ei oo helppoa muistaa mikä vuosi on milloinkin.

      Poista
  4. Kas niin, hyvä!
    Highland Flingin reitti näyttää ainaskin huikealta.
    Toivottavasti ei sada ihan koko aikaa.

    Jos tarviit(te) mitään käytännön kokemuksia/vihjeitä/suosituksia/yms Celtmaniin liittyen, niin sellaisia voidaan kyllä tarjota parhaan taitomme mukaan. Aika paljon oli sellaista mitä toivottiin että oltaisiin tiedetty/älytty etukäteen, näissä asioissa mahdollisesti voidaan ainakin auttaa. Tuo partasuu varmaan jorisee aiheesta joka tapauksessa niin kauan kuin joku vaan jaksaa kuunnella :)

    Samoin jos aikataulut sallivat, Edinburghin Tri Centrestä (http://www.thetricentre.com/) saanee hyvän palvelun lisäksi Celtman-aiheista infoa; toinen omistajista, Stuart, on varsin vahvasti mukana järjestelyissä. Kannattaa ehkä laittaa joku viesti etukäteen ja varmistaa että on oikea ukko paikalla.

    Eli siis tervetuloa. Ja hyvä jos ylipuhunta innosti.

    Katsotaan jos vaikka ehittäis kannustushommiin sinne Glasgown kulmille kuun lopulla :)

    VastaaPoista