keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Unelmia ei voi keinohedelmöittää

Päätin myydä ja siirtää Lahden täysmatka -osallistumiseni jollekulle, jota asia oikeasti kiinnostaa.  Osallistumisoikeus menikin kaupaksi parissa minuutissa Facebookin Triathlonfoorumilla, se on luopumisen lisäksi hyvä paikka vaihtaa ajatuksia triathlon harrastuksesta hyvässä hengessä.



Minun triathlon unelmani syntyi vuonna 1993 Nokian täysmatkan SM-kisoissa, jossa jaoin juomaa noille kovakuntoisille teräsmiehille ja -naisille. Arvelin, että se joka tuohon pystyy, on tosi kova jätkä. En todellakaan ajatellut että koskaan itse olisin yksi niistä. Vuosina 1993-2009 lihoin 65 kiloa.

Sitten päässäni naksahti jokin ja matka kohti Läskimaijan maailmanloppua alkoi. Triathlon-unelmani toteutui vuoden 2012 Nastolan täysmatkalla (2013 ja 2014).

Nyt en vain enää tai ainakaan toistaiseksi tunne tarvetta ja halua tehdä sitä uudelleen ja harjoitella sitä varten. Eikä sitä halua pysty näköjään luomaan ilmoittautumalla vuosi ennakkoon ja toivomalla, että jossain kohtaa mielenkiinto syttyy.  Onneksi vihdoin tajusin, ettei tarvikaan kiinnostaa.

Nyt unelmani on juosta lokakuussa Guinnesin maailmanennätys maratonilla 27.2 kg rinkan kanssa.

2 kommenttia:

  1. Miehen päätös.Ei liikunta saa aiheuttaa stressiä.Tavoitteita pitää olla,mutta niiden(sen)tavoitteleminen pitää olla sisäsyntyistä.Matkalla mukana,Ossi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, jotenkin sitä vaan joskus tulee ottaneeksi painolastia jutuista, joiden kuuluisi olla nimenomaan kevennys. Tässäkin oli vähän mm. kehkeytynyt jotenkin hieman mutkia oikaisten ajatus, että "täysmatkan meno per vuosi on velvollisuus", semminkin kun se jo kerran jäi ylikunnon / tai muun sairastelun takia viime vuonna väliin. :) Löysin rantein, se olkoon motto.

      Poista