sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Päivä numero 112.

Operaatio: Reconquest 111 tuli eilen päätökseen. Nyt on päivä 112. Katso juoksunumeroani. Kuin kulkulupa tulevaisuuteen.

"Vantaan maratonin aattona painan 98 kiloa nykyisten 120 kilon sijaan. Juoksen maratonin aikaan 03:29:59 ja putkahdan iloisin mielin uuteen maailmaan."

Juoksin Vantaalla maratonin aikaan 03:29:32.  Satayksitoista päivää sitten asettamani tavoite toteutui siis sekä painon että maratonin osalta.

Se teki minut onnelliseksi.

Vielä onnellisemmaksi minut teki keltainen paita. Alkuviikosta luin uutisen, jossa kerrottiin että elinluovutuskortin voi nyt tehdä sähköisesti (ks. www.elinluovutuskortti.fi). Samoin minulle selvisi että 10.10 on Euroopan elinluovutuspäivä.

Muutamien käänteiden jälkeen tilanne oli se, että yhtäkkiä meitä olikin monta keltapaitaa kertomassa tästä asiasta. Vaikka lakiin onkin elokuussa 2010 kirjattu elinluovutus oletusarvoisena, on edelleen tärkeää tuoda kantansa elinaikanaan ilmi. Jos sitä ei ole  kertonut, kysellään sitä lähiomaisilta ja ei heidän ole helppo tietää, mitä se Maija nyt tästä oli mieltä. Lataa appsi, tee kortti, kerro läheisillesi, niin homma on selkeä: KYLLÄ elinluovutukselle.

Tuntui hyvältä, että saatiin tämä porukka kokoon.  Kiitos kaikille osallistujille. Juoksutorveilusta tulee perinne.

Lue lisää Fitness Führerin blogista


Eipä siinä tehnyt mieli jarrutella keltainen paita päällä.

Tultuani maaliin minulla oli jo kiire. Jalat olivat ihan tönkkönä, ja pitäisi saada ne äkkiä kuntoon. Söin reissumiesleivän ja join kahvit  urheilutalolla. Sain kuuman vinkin oikoreitistä, jota pitkin pääsen puolitiehen vastaan hulluja peruuttajia.

Nurmelan Juha ja Juuso juoksivat nimittäin Vantaalla maratonin peruuttamalla. Ferrix toimi heidän oppaanaan. Siinäpä vasta porukka. Lue lisää (Ilta-Sanomat.fi)

Tämä oli täydellinen päätös 111 päivän projektilleni.

Toukokuussa olin synkissä tunnelmissa, melkein luovutin, kuulin keuhkoklamydiasta, riemastuin ja Operaatio käynnistyi.

Nyt olen putkahtanut uuteen maailmaan iloisin mielin ja mahdollisuuksin. Katselen hetken ympärilleni ja palaan tulevaisuuteen sitten.

Operaatio Reconquest 111: mission(s) complete.


7 kommenttia:

  1. Täsmällistä tavoitteiden täyttämistä! Olipa hyvän mielen päivitys, sinullakin kun vastoinkäymisiä ja jonkinlaista burnoutia tähän touhuun on ollut välillä ilmoillakin. Joko tulevia seikkailuja on mietittynä? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä tekee välillä tosi hyvää kokea onnistuvansa siinä mitä ikinä tekeekin. Ja tuota hyvää mieltä otan kyllä ihan melkein asiaksi integroida mukaan omiin jumppahommiin. Auttamisentunteensta tulee hyvä mieli, joten sitä se voisi olla. Sovititinkin itseasiassa ainakin ensi vuodelle, että haastamme Munuais- ja maksaliiton porukan mukaan juoksemaan - ja toistetaan tämä homma, mutta isommalla porukalla! :)

      Mitä tuleviin hommiin tulee, niin tässä vaiheessa oikeastaan paria asiaa on melko varma: a) pyrin välttämään samanlaisen voimalla kiville ajoin kuin viime talvena, reeneissä se tarkoittaa esimerkiksi sitä että ajatkan aerobista (ulkona)liikuntaa, vaikka punttisaleilua tulisikin mukaan b) en muuta syömisiä ihan hirveästi siitä minkä nyt hyväksi havaitsin ja c) esimerkiksi vaikka nyt aivan älyttömän euforinen tunne, en plänää etukäteen mitään huikeita ultrailu tai muita hommia niinkuin viime vuonna. Löysin rantein ja iloisesti noin yleisteemana.

      Mitä tulee tuleviin kohteisiin nyt yks juttu nyt ainaskin on jo mielessä. Haluaisin osallistua ens kesänä RetroFighterilla, elikkäs maastopyörällä johonkin täysmatkan triathloniin hubailumielessä. Ja jos rehellisiä ollaan, viime talven sisäsoutuprojektista jäi hampaankoloon... haluaisin tehdä sen uudestaan mutta aivan eri meiningillä ja prinsiipeillä.

      Ja vielä semmoinen on yleisajatus, että yritän upottaa liiekhdintänä kaikenkaikkiaan luontevaksi osaksi muuta eloa, niin että se tulisi vähän niinkuin siinä sivussa. Sama ajatus kenties noissa tapahtumissa mitä kohteeksi siten tässä tulevaisuudessa valkkaa, ne saisivat olla semmoisia että hoituvat ilman suurempia järjestelyitä perhene ja muun osalta, löysin rantein :)

      Poista
  2. Onnittelut. Hieno suoritus :) Ja sanon heti tämän suljettuani KYLLÄ elinluovutukselle. T. Marjut

    VastaaPoista
  3. Mieleen kumpuavat sanat "kellontarkkaa työtä". Josta sitten herää kysymys, oliko sattumaa että sekä maratonin aika että painolukema osuivat just kohdilleen, vai ohjasiko tavoite tekemisen sopivasti maaliin? Niin tai näin, aivan huikea muutos lyhyessä ajassa, ja nuo numerot ovat varmasti täysin toissijainen asia verrattuna olotilan muutokseen.

    Liikkumisen integroiminen arkeen on varmasti yksi parhaista asioista mitä ihminen voi itselleen tehdä, siinä olisi meille kaikille todella hyvää tavoitetta.

    Onnittelut ja tsemppiä tuleviin hullutuksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "ohjasiko tavoite tekemisen sopivasti maaliin?"

      ... käytin kyllä ennen tavoitteiden asettamista tätä laskuria "Predicted performance at different weights" http://www.runningforfitness.org/calc/diet/weighteffect ...joka johti siihen, että aloin uskoa että ensin utopistiselta tuntunut 03:30 alitus pitäisi olla viimevuotisen painon ja ajan perusteella mahdollinen vaikka juoksukunto ei varmasti ihan viime vuoden syksyn tasolle tauon jälkeen kerkeäisikään.

      Jokatapauksessa, se minkä tästä taas itselleni opin on se, että tavoitteissa tuntuu onnistuvan silloin hyvin, kun se koostuu tällaisista palasista jotka kuuluvat yhteen.

      Ja tosiaan, numeroita tärkeämpi motivaatio projektille olise ajatus siitä että kun tämän teen loppuun niin paljon on muuttunut ja että toisaalta 111 päivää on lyhyt aika elämästä - että kyllä sen tämän takia jaksaa. Minusta tuntuu, että tuollainen noin 3 kuukauden jakso on aika hyvä mitta projektille. Ei kerkeä turtua.

      Tuossa integroimisessa on vielä tekemistä, syksyn pimetessä on tullut lähdettyä taas usein(miten) autolla. Pitää yrittää ottaa niskasta taas itseään kiinni - vaikka viima tuntuu hetken naamassa kylmältä niin tovin kuluttua se lämmittää :)

      Tulevat hullutukset vielä mietinnässä.. Joitain, tai oikeastan aika paljonkin ajatuksia on tapahtumista joihin olen varmaan menossa mutta haluaisin rakentaa taas jonkinlaisen kolmen kuukauden teeman. Jos on ideoita ja ehdotuksia, kuuntelen hörökorvin. :)

      Poista
    2. Hämmentävän tarkasti tuon painonpudotuksen tahdin olet pystynyt ennalta arvioimaan, ja samoin sitten sen perusteella tulevan vauhdinlisäyksen (joka tulee toki muualtakin kuin siitä painosta). Suunnitelma on siis ollut realistisen haastava ja toteutus kaikin puolin laadukas.

      Arkiliikkumisen kannalta eletään varmasti vuoden hankalimpia hetkiä, nyt ja muutava seuraava viikko. Lämpötila laskee, pimeys ja märkyys jyllää. Miten ihania tekosyitä! :)

      Blogia jo pidempään seuranneena ja siitä omalle kohdalle motivaatiota saaneena tuli noista taannoisista eri asioille näkyvyyttä tuoneista positiivisista tempauksista mieleeni yksi ajatus, jonka sopivuutta omalle kohdallesi voit aprikoida rauhassa. Olet luonut kuvan itsestäsi ei_niin_sosiaalisena nörttinä, jolle tuollainen huomion keskipisteenä oleminen ei ehkä ole sitä ominta aluetta, tai ainakin sen tekeminen kysyy hiukan kanttia. Usko pois, tiedän tunteen... Kuitenkin samalla olet osoittanut (tai itse asiassa jo paljon aiemminkin, useammankin liikuntaan liittymättömänkin projektin kautta), että haluat olla tekemässä hyvää muille ihmisille. Siispä, kokisitko ajatuksen esim yhteislenkkien järjestämisen tai muulla tavoin myös muiden ihmisten liikkumiseen kannustamisen itsellesi sopivana kenties omaasi ja etenkin muiden liikunnallisuutta edistävänä haasteena? Jos se vähemmän sosiaalinen puolesi kokee tuon liian, no, sosiaalisena, tätä ajatuksen julki kirjoittamista suurempaa painostusta et tule asian tiimoilta ainakaan minulta kohtaamaan. Paitsi että lupaan osallistua jollekin lenkille, jos sellaisen järjestät. :)
      T. "wesbridge"

      Poista
    3. Itseasiassa, olen tämänkaltaista aika ajoin miettinyt. Muiden muassa 2012 maailmanlopun jälkeen ajattelin että aamujuoksentelu kerhohan sopisi erinomaisesti esimerkiks yrittäjille keskustelu-, verkostoitumis- jne. paikaksi. Jotenkin vaan se liikunta kun on semmoinein hetki, että siinä on helpompi porista ajatukseensa. Ainakin minun oni. Jokatapauksessa on tuntunut, että tuo sosiaalisiin tilanteisiin vähän väkisin tunkeminen tekee vain hyvää vaikka ei se helppoa tai kevyttä ole, ja etukäteen saattaa jännittää. . Sitäkin oon ihan irrallisena asiana miettinyt joskus, että mahtaa tehdä entistä vaikeammaksi asiat, niillä pakolaisilla jotka ovat harrastaneet liikuntaa ja ovat täällä sidottuja outoon paikka ja vastaanottokeskukseen. Ittellä jo viikon liikuntatauko panee kaiken sekaisin. Pitääkin miettiä tätä ihan uusilta kanteilta. Ehkä tässä voisi olla jopa jonninmoinen porukka ja vaihtuva idea ja kiertävä vetovuoro että mihin mennään juoksemaan ja miksi.

      Poista