tiistai 15. huhtikuuta 2014

Relax (Don't Do It)

Jo eilen ensimmäisen lepopäivän jälkeen kirjoitin sormet vapisten Facebookissa etsineeni apua siihen, kuinka ihminenvoi lepopäivästä selvitä. On ohjeita uintiin, juoksuun, pyöräilyyn, täysmatkalle, ultraohjelmia on sitä tätä niksiä ja vinkkiä ihmisen vientiin äärirajoille. Mutta eipä ole kukaan  koskaan lepopäivästä selvinnyt. Lepo se on hankala homma.


 


Tänään olo muuttui jo uhmakkaaksi.

Tiedän,  että tämä viikko pitäisi ottaa kevyesti.  Pitäisi, vaikka olo on salakavalan ylipirteä kahden raikuliviikon jälkeen. Kasasin salaa ovelaa suunnitelmaa, kuinka ensin juoksen uimahallille, uin oikein kunnolla, käyn punttisalilla ja sitten juoksen kotiin. Ja ainakin loppuun kovaa.



Sain jumppapuuhapussin valmiiksi ja tekstasin vaimolle "tänään rankaisen kehoani rajusti ja monilla tavoin", saman tien puhelin soi.  Prkl! Jedi...erm Yoda Mindtricks! Mistä se arvasi, että olen juuri lähdössä.

Yoda se siellä tosiaan soitti.



Meinasin lähteä uhmakkaasti kertomaan suunnitelmaani kehon rankaisemiseksi, mutta pian huomasin rauhallisuuden tunteen virtaavaan kehooni.  Sovimme kuitenkin, että  saan vähän pyöräillä uimahallille ja uidakin ja illalla kevyesti punttia. Mutta huomenna en rehki.



Tämä tässä onkin viime kuina ollut suurin ero, on kovaa treeniä mutta on myös kunnon lepoa. Ennen menin tasaisesti dieselillä aina siihen asti kunnes löpö loppui.




Sitten taas ensi viikolla.



Jos en ole sitä ennen lopullisesti seonnut.



2 kommenttia:

  1. Lepopäivä - treenataan vaan kevyesti, paitsi jos lenkillä tekeekin yhtäkkiä mieli mennä lujempaa tai pitemmästi. Siinä tapauksessa lykätään lepopäivä huomiseen. Sitten taas sama homma. Jos ei tee mieli treenata kevyemmin niin lepopäivälle ei ole tarvetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Osapuilleen näin se on minulla aiemmat vuodet pelittänyt, ja keskimäärin hyvin onkin toiminut. Nyt kuitenkin fakta on se, että täärää ja vauhtia on edellisten viikkojen aikana ollut ohjelmassa aikalailalla, ja toistaalta nyt tämän kevyemmän viikon jälkeen alkaa viimeinen kova tai kovin pätkä, jona aikana pystyy tekemään viimeiset temput 51 päivän päässä odottavaan Eaglemaniin. Ja järjellä ajatellen tiedän, että ne temput jää tekemättä jos akut on ens viikolla valmiiksi puolitäydet :D

      Toisaalta, ei tän blogikirjoituksen ollutkaan tarkoitus olla valitus. Tavallaan tämä rytmitys ja ohjelmanmukaiset kevyet päivät on tämmötteen ei täysin hippihenkisen reenauksen paras osuus. Juuri siksi, että se mahdollistaa sen että jaksaa mennä sekä kovaa että hiljaa.

      Mutta on hippihenkisessäkin hommassa puolensa, saattaa olla että syksystä alkaen ja juoksenteluhommiin lähden enempi taas sillä idealla. :D

      Poista