sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Munajuttu


Nauttikaa nyt hyvät ihmiset edes siitä vähästä, mikä tästä pääsiäisestä on jäljellä.

Nimittäin ensi vuonna sitä ei välttämättä  tule. Tuossa kuvassa on minun aamiaiseni. On ollut jo reilut kaksi vuotta. Aamiaisen lisäksi syön päivän mittaan arviolta  1-2 munaa eri muodoissa.

Olen siis syönyt nyt kahden vuoden aikana alakanttiin arvioiden n. 3150 kananmunaa.

JES! NYT SE VIHDOIN KUOLEE KOLESTROLIINSA.

Eipä kuole. Kävin  pari viikkoa sitten verikokeissa. Kolestrolit ovat edelleen ihanteelliset. Runsaasti  HDL:ää, melko niukasti LDL:ää ja trigly hyvinkin alhainen. Lisäksi veren paastosokeriarvo on ensimmäistä kertaa ehkä 10 vuoteen alle kuusi. Minulla ei siis enää myöskään ole metabolista oireyhtymää.

En tietenkään pysty puhumaan kuin omasta puolestani, mutta jo viime vuonna kirjoitin:

"Esimerkiksi meidän suvussamme on perimätietona jo useiden sukupolvien ajan välitetty käsitystä jonka mukaan kananmunien runsas syöminen on suurinpiirtein yhtä epäterveellistä kuin se että ajaisi Trabant-merkkisellä henkilöautolla betonista valmistetun koulurakennuksen seinään  jonkin luonnonoikun johdosta saavutetulla 98 km /h nopeudella."

Sen pituinen se.  

2 kommenttia:

  1. Nyt täytyy kyllä kysyä että syötkö aamiaisesi paistettuna, keitettynä vai raakana? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keitettynä. Aamurutiiniksi on hioutunut: unessa kävellen (kanan)munat kattilaan, kahvi tulille ja koira aamupissalle. Kätevää, melkein kuin niksi-pirkassa, vain sukkahousut puuttuu! :)

      Poista