torstai 6. maaliskuuta 2014

50%

Puolet operaation 183 päivästä tulee täyteen tämän päivän aikana. Aamulla kun tänään heräsin, huomasin V-käyrän olevan lähellä maksimia. Kehonsisäiset endorfiini-varastot ovat vaarallisen matalalla.

Viimeiset reilu kolme viikkoa ovat menneet siten, että itseluottamus  on koetuksella. Flunssasta ja selän kenkkuilusta huolimatta olen pysynyt sen verran liikkeellä ja tehnyt kevyesti osan treeneistä, että EHKÄ merkittävää takapakkia ei ole tapahtunut. Ehkä. Jos nyt tästä rauhassa kiihdytettään, niin hyvä siitä varmaan tulee...ko?

Jos tähän vielä sattuisi toinen parin-kolmen viikon flunssa tai muu hidaste, niin kyllä menisi jo hankalaksi. Lopulta paljon on kiinni tuurista. Selät nitkuvat ja natkuvat, flunssia tulee, ja flunssia menee. Toisaalta, jos ei yritä, silloin on varma että mahdollisesta hyvästä tuuristakaan ei pääse nauttimaan.

Sitäpaitsi, aina  jonkun projektin jälkeen se, mikä eniten yllättää, on se miten nopeasti muutos lopulta tapahtui. Pari kuukautta johdonmukaista nousevaa *jotain* harjoitelleen, ja PIM! olet siinä *jossain* aivan toisella tasolla.

Esimerkiksi, jos olet nyt sellaisessa juoksukunnossa että jaksat juosta kymmenen kilometrin lenkin tai pari viikossa, halutessasi voit kolmen kuukauden kuluttua juosta 50 kilometrin ultran. Tai 80 kilometriä, jos käytät pari kuukautta enemmän.

Jalat toki vaativat toki totuttelua ultajuoksun iskumääriin, mutta kyllä siinä että kehitys tapahtuu näin nopeasti, on paljon kyse siitä muutoksesta joka tapahtuu päässä, olipa kyse sitten juoksusta tai triathlonista.

Uusitaan tämä puoliväliraportti vielä siis viikon-tai-kahden kuluttua aivan toisissa tunnelmissa. Nousujohteinen endorfiini-kuuri jatkuu tänään, luvassa onkin melkoinen Roller Coaster, aina kesäkuulle asti! :)

2 kommenttia:

  1. Juuri näin! Itsellekin on käynyt niin, että jokin takapakki on sotkenut harjoittelua ja olen luullut kaiken olevan pilalla, mutta sitten itse suorituksessa onkin löytynyt jotain ihmeellisiä kykyjä ja voimia joitan en tiennyt olevankaan.

    Uskon sun suoritukseen! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon ja toivon, että se on tosiaan just näin, monesti olen jo päässyt itselleni nauramaan ja hämmästelemään sitä miten helposti sitä saakaan itselleen uskoteltua että kaikki toivo on menetetty :D ... nyt jos jotenkin onnistuisi neutraalisti tunteilematta tilannetta arvioimaan, niin luultavasti oikeastaan mitää haittaa ei tuosta kevennetystä jaksosta ole, mutta oma pää sitä ei tule ikinä uskomaan ennenkuin pääsee tekemään jonkun treenin riittävän kovaa niin ettei jää kysyttävää iteltä, toivottavasti mielellään jo ennen kisatilannettakin :D

      Kiitos kannustuksesta!

      Poista