perjantai 21. helmikuuta 2014

11 päivää jännän äärellä, mitä Barkov tekisi?

Olen joulukuulta ja Operaatio: Kotkanpesän alusta alkaen tutustunut myös kuntosalihommiin. Se oli minulle aiemmin ihan menemätön paikka. Lieneekö sitten kumma että olen tästäkin innostunut.

Se on  motivoivaa ja koukuttavaa puuhaa. Varsinkin kun lähtee melkein nollasta,  aika äkkiä huomaa pystyvänsä enempään.

Liikkeet, joita teen, eivät ole käsittääkseni niinkään perinteisiä voimailuliikkeitä, vaan auttavat jollain tavalla suht suoraan joko uintia, pyöräily tai juoksua.

Teen yleensä esim. 8 (eri liikettä) * 3 (sarjaa) * 60 sekuntia + 60 sekunnin palautus. Tarkoitus on käyttää sellaisia painoja, että sarjan jaksaa juuri ja juuri tehdä niillä kunnolla loppuun.

Erityiseksi suosikikseni on muodostunut penkille ponnistus yhdellä jalalla tanko selässä.  Aloitin homman tyhjällä tangolla joulukuussa, mutta hiljalleen olen lisännyt vähän painoja.

Maanantaina 10.2 tangossa oli viimeisessä sarjassa 50 kiloa. Jaksoin punnertaa sarjan juuri täydellisesti loppuun, eli olin lopuksi aivan puhki. Onnittelin itseäni. Mutta, ainiin, olin aivan puhki. Eikä tuota 50 kilon tankoa viitsinyt enää vain pudottaakaan. Eikä minulla  ollut tuollaista näppärää niskan korkeudella olevaa telinettä kuin videon naisella, itseasiassa jos ihan rehellisiä ollaan nyt vasta tajusin että sellaista voisi tähän käyttää. No, sain tangon jotenkin punnerrettua pään yli etupuolelle.

Kun laskin tankoa takaisin penkkipunnerustelineeseen, nytkähti vähän jotain ristiselän kohdalla.

Sitten menikin jännäksi. Ei ihan heti, mutta hiljalleen ristiselkä kipeytyi lisää. Torstaina, kolmantena päivänä nitkautuksesta oli ohjelmassa pikku triatlon-treeni: 1km uintia, 45 min trainerilla ja 5 km juoksua.  Kun tultiin juoksuun, jouduin keskeyttämään noin neljän askeleen jälkeen. Ristiselkä huusi hoosiannaa.




Seuraavina päivinä sain juoksua (ja ristiselkää kuormittavia liikkeitä) lukuunottamatta kaikki muut hommat tehtyä ohjelman mukaan. Puoli väkisin liikkeelle, mutta kun selkään ei sattunut oli kunnon treeni aivan parasta mielenterveyslääkettä.

Aamulla liikkeelle lähtö oli kuin draculan hidas herääminen asiaankuuluvine verenhimoisine murahduksineen. Vähänkin reippaampi kävely, kauppakassin kantaminen tai portaiden kiipeäminen oli mahdotonta. Muutaman kerran jäin viime viikonloppuna Tallinnassa seisomaan suojatiellä punaisiin valoihin, en perinteisestä turistin kokeiluhalusta johtuen, vaan siksi että selkä ja jalat valahtivat jumiin.

"Arviolta kolmasosalle niistä potilaista, joilla on pitkäaikaista kipua, kehittyy masennus" (Lainaus: Duodecim: Kun selkäkipu pitkittyy)  En ihmettele. Minulle jo nämä muutamat päivät meinasivat sattua selän lisäksi mieleen.

Samaan aikaan toisaalla Suomi kyykytti Norjan 6-1. Mutta Barkov loukkaantui: arviolta 5-6 viikkoa sairaslomalla. Tämä nuori kaveri sanoi vain pari päivää loukkaantumisen jälkeen:

"- Ei elämäni tähän lopu. Useimmille jääkiekkoilijoille on osunut tällaisia. Täytyy vain jatkaa positiivisesti. Olen vasta 18-vuotias. Kun olkapääni särkyi viime keväänä, keskityin harjoittelussa jalkoihini, ja luisteluni kehittyi. Nyt täytyy parantaa käsiä. Jospa maaleja tulisi siten enemmän."

Harvemmin tartun tuollaisiin messiaanisiin viesteihin, mutta nyt se sattui sopivaan aikaan. Olen tuon jälkeen katsonut tehtäväkseni kostaa loukkaantuneelle selälle ja rakentaa ympärille rautaiset tukilihakset. Tänään onnistui jo kevyt juoksentelu.
 

Taisin nyt kuitenkin päästä punttitoilailustani tällä kertaa säikähdyksellä. 

2 kommenttia:

  1. Auh. Vaarallisia nää mystiset salihommat. Itse oon saanut pariin otteeseen niskan melkoiseen totaalijumiin (pieni osasyy voi olla liiallisella HBO:n verkkopalvelun hyödyntämisellä iPadilta sängyssä maaten ;-/). Toivottavasti selkä virkistyy nopsaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe! Voin vain kuvitella tuon HBO-niskajumin. Itselläni on lähinnä kokemusta vastaavasta kommunikaattorin ja miniläppärin kanssa. Kommunikaattori aiheuttaa ainakin myös päänsärkyä, semminkin jos sattuu nukahtamaan ja se tippuu päähän :)

      Selkä on nyt vähän jännässä välitilassa. Olo vaihtelee aktiviisen liikkumisen jälkeisesti "suhteellisen vetreästä" pienen automatkan jälkeiseen liki neliraajahalvaukseen (jalat pitää nostaa autosta käsivoimin ulos)... mutta kyllä se tästä varmaan nyt helpoittaa, ensi viikko on enempi lepoiluun, sen aikana ton selän kyllä selätän! :)

      Poista