keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Mitä teet, kun myrsky nousee

Näätähölkkä 10km,  29. elokuuta 2010, oli se hetki, jolloin Etelä-Nokian Biisonit haistelivat ensimmäisen kerran raikasta syysilmaa. 

Tapahtuman ilmoittautumislomakkeella oli kohta "Seura", ja jotain siihen piti kirjoittaa.  Kovin pitkällisen mietintäprosessin tulos tuo nimi ei ollut, eikä kisaraporttikaan ollut aivan kaikista yksityiskohtaisin. Siitä asti suhteeni biisoniin on kuitenkin kasvanut, ja siitä on tullut ystäväni. Biisoni tulee mukaan vähintään ilmoittautumista vaativiin tapahtumiin, ja onpa se läsnä joskus arkielämässäkin.
.
Pari viikkoa sitten kaverini T oli kuuntelemassa Jari Sarasvuota. Sitä kautta opin erään asian.

Mikä on kesyn nautakarjan ja biisoneiden ero?


Kun tummat pilvet nousevat taivaalle, ja lumimyrsky lähestyy, laittaa nautakarja päänsä yhteen, hanurit myrskyä kohden ja sitten ne hytisevät paikallaan pakkasessa vilusta täristen. Biisonit sensijaan, ne aistivat sieraimet väristen, nuuhkivat ja tunnustelevat päitään keinuttaen. Sitten kun on tiedossa, mistä suunnasta myräkkä nousee, lähtevät ne  rynnimään suoraan myrskyä kohden niska kyyryssä, päättäväisesti. Tämän ne tekevät siksi,  että se on nopein tie takaisin auringonpaisteeseen.  // Lisää biisoneiden luonteenpiirteistä

Kiitos Jari ja T, siitä että toitte tämän tietoisuuteni.

Sama vinkki pätee muuten mielestäni  muihinkin elämän myrskyihin ja tuiverruksiin. Urheutta, ja tuulta päin!

 

 

 

3 kommenttia:

  1. Haa! Mullapa on vielä jossain tallessa tästä historiallisesta tapahtumasta videotallenne missä kuuluttaja innoissaan kuuluttaa maalintulevan herrahenkilön seuran nimen.

    VastaaPoista
  2. Hieno asenne Biisoneilla! Olipa sitten Atlantin takaa tai Nokialta. Tämän talvinen viima ei saa vielä sieraimia värisemään, mutta eiköhän sitä vielä jossain välissä saa lumessakin kahlata kohti kevään aurinkoa. Kävin muuten eilen vilkaisemassa uusimman Bondin ja syke nousi kuin nautakarjan häntä (laitumille päästessä), kun James seikkaili Skotlantiin. Onmpa siinä miehille kyllä kukkuloita juostavaksi ultramatkalle! Tämä kaikkinainen Skotlantipiina saa reissukuumemittarin nousemaan sietämättömiin lukemiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... mikä parasta vielä tuossa Skotlannissa, niin ihan bonuksena Ryanair lentää täältä Tampereelta puoli-ilmaiseksi Edinburghiin! Kerrohan sitten kun reissukuume-poksahtaa ja valinnat lukittuvat johonkin. :)

      Tähän vuodenaikaan asenteen ylläpito vaatii kyllä voimakasta itsesuggestiota, ja kyllä täytyy myöntää että aika ailahtelevainen ja arka on tuo pääkopan sähkökemiallinen tasapaino näin syyspimeillä. Eritoten silloin, kun jää lenkki vaikkapa jonkun pienen flunssantapaisen väliin niinkuin tänään - siinä alkaa paineita kasaantumaan siinä määrin, että epäilenpä esim. tarhakettujen elämää tutkinut henkilö voisi piankin löytää käytöksestä yhteneväisyyksiä. Vertaus on kyllä aika ontuva, epäilen että ketuilla on kosolti rankenmpaa. Eniveis, katselin tuossa juuri viime vuoden liikuntoja, ja kyllä marras-joulukuussa on selkeä kuoppa. Siinä mielessä tuo ultra-uhka toimii kyllä oikeinkin oivana pakkopropellina lenkki-lääkityksen noudattamiseksi.

      Poista